Hetken kestää elämä (sovittu)

[Tommy]

[omg. Lyö mua ton otsikon takia. *hakkaa päätään seinään*]


Tommy tumppasi tupakkansa, jota hän oli polttanut matkalla, seinän viereiseen tuhkakuppiin ja astui sisään kahvilaan. Nuorukainen käveli suoraan kassalle ja kaatoi itselleen mustan kahvin. Tytölle hän sanoi, että voisi ottaa ihan mitä vain halusi. Toisen päätettyä, mitä tahtoi, huivipää maksoi ostokset pankkikortillaan. Hänellä ei koskaan ollut käteistä. Hänen vanhempansa luulivat, että jos nuorukainen saisi 'puhdasta rahaa' käsiinsä, sortuisi tuo automaattisesti uudestaan huumeisiin. Eivät nuo tajunneet, että jos huivipää oikeasti halusi ostaa huumeita, voisi hän pikkuhiljaa myydä irtaimistoaan tai tehdä toisille palveluksia rahasta. Ei olisi ensimmäinen kerta, kun hän kyseenalaisilla keinoilla rahaa hankkisi.

Tommy vilkaisi kahvilan puolelle. Se oli yllättävän täysi. Vain muutama pöytä oli vapaana ja niistäkin suurin osa kahvitahroissa ja tyhjien mukien ja lautasten valtaama. Nuorukainen käveli siistimmän näköiseen pöytään ja istui alas. Hän vilkaisi muita kahvilassa olijoita, joista muutama näytti tunnistavan hänet. No, ei se mikään ihme ollut. Jos näistä joku oli ollut paikalla silloin, kun hän ja Rafiq ottivat yhteen, niin varmasti nuo muistaisivat hänen kasvonsa. Huivipäätä ei oikeastaan edes kiinnostanut.

"Miten sä oot Ranskaan eksyny?", nuorukainen kysyi tytöltä karkoittaakseen hiljaisuuden. Hän kaivoi taskustaan tupakka-askin ja sytytti itselleen yhden savukkeen. Hirveä ketjupolttaja, nuorukainen ajatteli ja hymähti hieman ajatuksilleen. Ainahan hän oli ketjussa polttanut, joten ei tässä mitään uutta ja ihmeellistä ollut.

[Elaina]

[[*lyö* *puhaltaa* *laittaa laastarin*]]

Kun Elaina kulki Tommyn perässä kylää kohti, hän ei voinut olla katumatta sitä, että oli jättänyt koulupukuun kuuluvan sinisen bleiserinsä huoneensä sängylle lojumaan. Ilma oli viileä, eikä ohut kauluspaita pahemmin lämmittänyt.
Hän kietoi kätensä ympärilleen ja koska ei tiennyt, minne he olivat menossa, seurasi poikaa kuin talutusnuorassa.

Viimein he olivat kahvilan edessä. Elaina tiputti savukkeensa pölyiseen maahan ja murskasi sen mustalla saapikkaallaan. Sitten hän astui pojan perässä kodikkaaseen kahvilaan. Tommy harppoi tiskille ja Elaina käveli perässä. Hän kaatoi pojan tavoin kupin täyteen kahvia. Musta kahvi oli yksi niistä harvoista elintarvikkeista, mitkä ylittivät tytön makuvaatimukset.
Pojan maksaessa Elaina hymyili tälle kiitollisesti. Hän nappasi kahvinsa ja lähti seuraamaan Tommya tämän valitsemaan pöytään.

"Kiitos sulle", hän sanoi istuutuessaan ja suoristi hameensa. Tyttö katseli hetken ympärilleen ja mietti, missä vaiheessa voisi karata vessaan. Hän ei kuitenkaan saanut vielä tilaisuutta, sillä poika kysäisi miksi hän oli tullut Ranskaan.
"En tiiä itekään", Elaina vastasi katkerasti. Hänen äitinsä oli vain ilmoittanut, että ensi vuoden tyttö viettäisi Ranskalaisessa hienostokoulussa. Yleensä Elaina sai elää rauhassa omaa elämäänsä, mutta tässä tapauksessa vanhemmat olivat pitäneet päänsä, eivätkä tytön vastalauseet olleet vaikuttaneet mitenkään.
Hän mietti hetken, palauttaisiko kysymyksen takaisin Tommylle, mutta päätti, että jos poika halusi puhua, hän saisi tehdä sen itse. Elaina epäili, ettei tämä pitänyt lainkaan utelevista kysymyksistä.

Tytön katse alkoi taas harhailla. Hän päätti, että jos poika ei hetkeen sanoisi mitään, hän voisi kohteliaasti poistua naisten huoneeseen ja kehottaa seuralaistaan vaikkapa keksimään jotain puhuttavaa.

[Tommy]

[[auts!.. kiitos. xD *tyytyväinen ilme*]]


Tommy nyökkäsi vastaukseksi toisen kiitokseen. Hänhän tuota oli kahville pyytänyt, joten miksei olisi maksanut tuon ostoksia. Nuorukaisesta oli hieman outoa, että he istuivat nyt siinä kahvilla vaikka olivat vielä jonkin aikaa sitten naljailleet toisiaan, minkä kerkesivät. Tyttö vaikutti kuitenkin mukavammalta, kun nuorukainen oli aluksi olettanut. Oikeastaan huivipää oli yllättynyt, että toinen oli aivan samanlainen, kuin hänen kaverinsa, joita pojalla oli ennen narkkarivuosiaan ollut. Ja taatusti paljon mukavampi tuttavuus kuin ne narkkaripaskiaiset, joista nuorukaisen Englantiin jäänyt kaveripiiri koostui.

Tommy kohotti kulmiaan toisen katkeralle vastaukselle. Tuo ei selvästikään ollut Ranskassa vapaaehtoisesti. Ehkä tytönkään elämä ei ollut niin täydellistä, kun se päällisin puolin vaikutti olevan. Nuorukainen ei udellut enempää, sillä ei tiennyt, miten arka aihe tämä tytölle olisi.

Hiljaisuus laskeutui heidän välilleen. Nuorukaisen katse harhaili muissa pöydissä ja seiniä koristavissa tauluissa. Olipa kahvilassa muutama viherkasvikin, jotka pieneksi hetkeksi nuorukaisen huomion varastivat. Pian nuorukainen kuitenkin siirsi katseensa takaisin Elainaan, jota hetken katseellaan tutki.

"Mä tulin Ranskaan alottaan alusta. Mokasin aika pahasti Englannissa.." huivipää töksäytti säikähtäen hieman yllättävää purkaustaan. Yleensä hän ei puhunut omista asioistaan ellei kysytty, eikä aina silloinkaan.


[jätkäkaverin koneella. Ja sit ku se tulee suihkusta, eli kohta joutuu häipymään ja mua pelottaa, ku sillon käsiraudat ja ja.. Taidan mennä piilottamaan ne :'DD]

[Elaina]

[[ XDD s/m!]]

Elaina oli kiitollinen, kun poika ei alkanut kaivella hänen Ranskassa olonsa syitä sen tarkemmin. Eihän tyttö itsekään tiennyt, eikä häntä huvittanut pohtia, oliko syy vanhempien viime syksynä alkaneesta vauvakuumeesta vai hänen ei-niin-hyvin sujuneista matematiikankokeistaan. Matematiikka oli ainoa aine, josta Elaina oli saanut ala-arvoisia koenumeroita. Hänellä ei ollut laskupäätä lainkaan, eikä trigonometria silloin ollut muutenkaan innostanut yhtä paljon, kuin bileet ystävän kattohuoneistossa.

Tommy rikkoi äkisti hiljaisuuden. Elaina käänsi välittömästi ruskeat silmänsä poikaan ja katsoi tätä yllättyneenä. Hän ei sanonut mitään, mutta tarkkaili poikaa odottaen, kertoisiko tämä vielä lisää. Toisaalta häntä kiinnosti, mitä Tommylla oli sanottavaa, mutta toisaalta taas, halusiko hän edes tietää? Silloin hän jäisi pojalle tavallaan velkaa sen, että kertoisi myös jotain itsestään. Ja siihen Elainalla ei ollut mitään intoa. Niinpä hän vain tutki pojan kasvoja tyynesti odottaen. Hän huomasi nyt vasta pojan kasvojen kalpeuden ja sen, että tällä oli rengas huulessaan. Se sopi Tommylle hyvin, vaikkei Elaina lävistyksistä kummemmin pitänytkään. Hänellä itsellään oli oikeastaan entisen koulunsa jokaisen tytön tavoin reiät molemmissa korvissa. Yläasteella tyttö oli tosin ollut vähällä ottaa kielikorun, sillä hänen silloinen poikaystävänsä jaksoi hehkuttaa, kuinka jännältä kielikoru tuntui suudellessa.

"Sattuiko toi?" Elaina kysyi hetken mielijohteesta viitaten Tommyn huulikoruun. Ei hän oikeastaan ollut kovin innostunut ottamaan sen erikoisempia lävistyksiä, mutta olisi mielenkiintoinen tietää, miltä tuntuu kun paksua neulaa survotaan huulen läpi.

[Tommy]

[salee! Se kääntyki sit niin päin, et mie kahlitsin sen! Mut se roisto pääs irti, ku yritin ropettaa ja... däääm! xDDD]


Tommy mietti, pitäisikö hänen jatkaa, nyt kun oli jo aloittanut, mutta päätti pysyä vielä toistaiseksi hiljaa menneisyytensä yksityiskohdista. Eihän hän tuntenut tyttöä juuri lainkaan eikä hänellä ollut muutenkaan mitään tarvetta kertoa kenellekään olevansa entinen nisti, joka typeryytensä takia tuhosi elämänsä.

Hetken hiljaisuus rikkoutui, kun Elaina kysyi huivipäältä huulikorusta. Nuorukainen ainakin oletti, että kysymys oli suunnattu siihen. Hän hymähti.
"Ei hirveesti", hän vastasi totuudenmukaisesti. Ei se ollut sattunut, mutta tilanne oli ollut aika kamala hänelle. Huivipäällä kun sattui olemaan pahemmanluokan piikkikammo, mutta huulikoru oli vain ollut pakko saada takaisin. Hänellä oli ollut se ennen huumeiden kanssa sekoilua, mutta tietenkin se oli kasvanut umpeen, kun hän oli korunsa joskus jonnekkin hukannut. Narkkarivuosinaan nuorukainen ei hirveästi ulkonäköönsä ollut panostanut, mutta vieroituksen loppupuolella hän oli saanut päähänsä lävistää huulensa uudelleen ja sen hän oli tehnytkin. Oli vaikeaa uskoa nuorukaisen, joka pyörtyi jo verikokeissa, maksavan siitä, että hänen huulensa lävistettiin neulalla. Piikkikammo taas johtui puhtaasti hänen narkkaritaustoistaan. Hänelle kun ei ollut itsensä piikittämisestä jäänyt käteen muita kun huonoja muistoja, jotka pulpahtivat pintaan aina kun ajattelikaan jonkin terävän lävistävän ihoaan.

Tommy hörppäsi kahviaan ja imi tupakasta savuja tarkkaillen Elainaa. Tyttö vaikutti yhä kiinnostavammalta, mitä pidempään tuon seurassa oli. Nuorukainen ei enää pitänyt mahdottomana ajatuksena, että saattaisi vaikka ystävystyä tuon kanssa.

[Elaina]

[[ >XDDDDD lol apua miks saan tän kuulostaan niin ku Ellulla ois joku krooninen ripuli :''D]]

Tommy ei näyttänyt haluavan puhua asiasta enempää, joten Elaina pysyi vaiti. Hän päätti kuitenkin mielessään, että jos poika näyttäisi merkkejä siitä, että haluaisi avautua, hän kuuntelisi kyllä.
Voihan tää sitäpaitsi olla vika kerta, kun me puhutaan, hän mietti. Eihän hän voinut olla varma, että Tommy haluaisi tämän jälkeen enää katsoa häneen päinkään.

"Käyn vessassa", Elaina tokaisi, ennen kuin poika ehtisi sanoa mitään. Hän ei halunnut lipsua rutiineistaan yhtään enempää ja suklaaleivos painoi vatsassa. Hän nousi ylös, nappasi laukkunsa ja sipsutti kohti naisten vessaa. Kun hän oli turvallisesti kaakeloidussa huoneessa, hän kiirehti viimeiseen koppiin edes tarkistamatta, oliko paikalla muita ja antoi ylen.

Elainalla ei ollut enää mitään ongelmia pakkomielteensä toteuttamisen suhteen. Hän oli oppinut oksentamaan ääneti jo yläasteikäisenä ja osasi muutenkin käyttäytyä aivan normaalisti. Ainoa häiritsevä seikka oli se, että Elaina oli melko huomattavasti kalpeampi aina oksentamisen jälkeen.

Tyttö veti vessan, nousi ja meni katsomaan itseänsä suuresta peilistä käsienpesualtaan yläpuolella. Hän tuijotti hetken peilikuvaansa ja huokaisi sitten.
Elaina kaivoi minttupastilliaskin laukustaan, heitti muutaman suuhunsa ja alkoi sitten korjailla meikkiään. Kun hän oli ulkonäköönsä tyytyväinen, hän kääntyi ovelle. Neito heitti vielä viimeisen silmäyksen peiliin ja huomasi olevansa hieman tavallistakin kalpeampi. Hän luuli sen johtuvan oksentamisesta, mutta todellisuus oli, että alipaino alkoi pikkuhiljaa näkyä muuallakin kuin hoikassa vartalossa.

Elaina tuli takaisin pöytään ja hymyili Tommylle. Hän istuutui paikalleen ja hämmensi lusikalla jo hieman jäähtynyttä kahviaan. Tyttö maistoi sitä ja joutui myöntämään, ettei se ollut lainkaan sellaista sotkua, mitä hän oli odottanut.
"Mua ei huvittais mennä takaisin", tyttö sanoi hetken harkittuaan. Häntä ei todellakaan kiinnostanut mennä enää takaisin kouluun, nyt kun sieltä oli päässyt. Ja olihan hän tänään ollut jo kahdella tunnilla, se sai riittää päivän oppimääräksi. Ehkäpä hän kerrankin ottaisi koulun vähän rennommin.
"Heitätkö mullekin tupakan?" hän kysyi. Elaina ei jaksanut kaivaa omiaan, joten hän päätti kerrankin lipsua myös periaatteestaan: vain Marlboro kelpaa.

[Tommy]

[hahhah. Syömisäiriöltä toi mun mielestä kuullostaa xDD ]

Tommy nyökkäsi toisen ilmoittaessa menevänsä vessaan. Hän imi tupakastaan savuja ja hörppi kahviaan antaen katseensa vaeltaa jälleen vapaasti. Kahvila oli ihan kodikas. Tai olisi ollut, jos pöydät olisi pyyhitty ja tyhjät kupit kerätty pois lojumasta. Ehkä täällä oli henkilökuntavajausta tai sitten työntekijät vain sattuivat olemaan laiskoja yleisen siisteyden ylläpitämisen suhteen.

Elainan tullessa takaisin, nuorukainen pani merkille, että tuo näytti hivenen kalpeammalta kuin lähtiessään. Hän kohotti hieman kysyvästi kulmiaan, muttei udellut mitään. Ei asia hänelle kuulunut eikä nuorukainen ollut ihan varma, että kiinnostiko häntä edes. Eikä kalpeudelle välttämättä edes ollut mitään erityistä syytä. Vaikka nyt kun nuorukainen tarkemmin katseli, hän huomasi toisen olevan myös aika laiha. Siitäkään huomiosta hän ei maininnut sanallakaan toiselle.

Tommy hymähti toisen sanoessa, ettei kouluun palaaminen oikein innostanut. Ei hänkään olisi jaksanut opiskella, mutta toisaalta hän oli luvannut vanhemmilleen, lääkärille ja itsellensäkin yrittää. Ei sillä lääkärin mielipiteellä oikeastaan ollut painoarvoa hänen tekemissään, mutta itsensä takia hän voisi jo yrittää menestyä. Ja nuorukainen uskoi, että jos saisi edes koulun sujumaan, voisivat hänen vanhempansa vihdoinkin tuntea jonkinlaista ylpeydenaihetta huivipäätä kohtaan.
"Et ehkä usko mua, mutta mä yritän panostaa ees vähän opiskeluun", hän sanoi ja pieni vaivaantunut, ehkä vähän surumielinenkin hymy käväisi hänen kasvoillaan. Kyllähän hän yritti, mutta kun se ei tuntunut kantavan hedelmää, oli helppo luopua siitäkin. Epäonnistuminen oli asia, jota nuorukainen vihasi itsessään. Hänestä tuntui turhankin usein, että epäonnistui kaikessa mihin ryhtyi.


Toisen pyytäessä häneltä tupakkaa, nuorukainen ojensi askiaan tuota kohti jättäen sen sitten pöydälle lojumaan. Hän varmasti polttaisi vielä ainakin yhden tupakan, joten miksi vaivautua tunkemaan askia taskuun, kun se voisi ihan hyvin olla pöysällä. Huivipää otti hatsit tupakastaan ja siirsi katseensa hetkeksi Elainaan päästäen sen kuitenkin pian taas vaeltemaan kahvilan seinillä.

[Elaina]

"Kyl mä uskon", Elaina vastasi ja mietti omaa tilannettaan. Jotenkin hän oli alitajuisesti alkanut protestoida pakkosiirtoaan laiminlyömällä opiskelua. Hän ei ollut oikeastaan kirjoja avannut oppituntien ulkopuolella, eikä ollut jaksanut nähdä vaivaa läksyjen ja kirjoitelmien suhteen.
Tässä me vaan istutaan, kaks ongelmalasta, ihan tuppisuina, hän ajatteli huvittuneena. Molemmat päästelivät suustaan vain irtonaisia lauseita, ilman kunnon keskustelua. Elaina ei ollut kovinkaan kärkäs tutustumaan uusiin ihmisiin muutenkaan.

Tommy heitti askinsa pöydälle vastaukseksi tytön kysymykseen. Elaina nappasi yhden tupakan ja päätti käyttää pojan ritarillisuutta vielä hyväkseen.
"Tulta?" hän kysyi ja kohotti toista kulmaansa.
Ehkä ois parasta jättää pyytämättä ja istua tässä vaan sytyttämätön tupakka suussa, tyttö mietti. Hän ei useinkaan ajatellut tupakoinnin terveysriskejä, eikä ollut kertaakaan yrittänyt lopettaa, mutta välillä hän uhrasi ajatuksen tai pari sille, mitä tupakka teki iholle ja hampaille. Nyt ei kuitenkaan ollut oikea hetki ajatella sellaista. Elainasta tuntui, että hänen tupakanhimonsa oli kasvanut seuraelämän kuihtumisen myötä.

Elaina seurasi pojan katsetta ympäri kahvilaa. Paikka oli ihan mukava, mutta jotenkin siitä huokui pienen kylän suljettu ilmapiiri. Ihan kuin kaikki vain pysyisi paikallaan, muuttumatta. Elaina halusi yhä vähemmän olla osana tätä kylää ja tätä typerää koulua. Hän käänsi ärtyneen katseensa kahvilan seinien sijaan takaisin kuppiinsa.

[[tähän täytyy saada jtn vipinää :--D]]

[Tommy]

Tommy hymähti kenties hieman epäuskoisesti toisen kertoessa, että uskoi häntä. Jostain syystä opettajat eivät olleet vakuuttuneita nuorukaisen työpanostukseen vaan väittivät häntä välinpitämättömäksi huligaaniksi. Nuorukainen ei ehkä tunneilla näyttänyt tekevän mitään, mutta kouluajan ulkopuolella uhrasi kyllä aikaa pänttäämiselle. Ongelma oppitunneilla oli oikeastaan hänen keskittymiskykynsä, joka nyt sattui olemaan surkea. Eikä nuorukaisen muistikaan parhaasta päästä ollut. Erityisryhmässä hän tunsi kyllä välillä pärjäävänsäkin, mutta hänestä oli häpeällistä joutua opiskelemaan jotkin tunnit vuotta nuorempien kanssa. Kaikki luulivat automaattisesti, että hän oli huono koulussa, koska ei yrittänyt. Ei muiden päähän mahtunut ajatus, että nuorukainen häpesi huonoa menestystään ja halusi vaikuttaa siihen jotenkin. Eikö jo se, että hän teki läksyt, kertonut hänen motivaatiostaan jonkin verran? Kyllä hän halusi saada hyvän todistuksen, mutta se nyt vain sattui olemaan haastava tehtävä. Varsinkin kun hän oli niin paljon muista oppilaista jäljessä tuhlattuaan pari vuotta elämässään huumeille.

Huivipää ojensi tytölle sytkärin tuon sitä kysyessä. Nuorukaista vaivasi hieman heidän keskustelunsa suppeus, mutta toisaalta hän ei halunnut lähteä kaivelemaan toisen asioita kyselemällä liikaa. Eikä hän liioin halunnut omastakaan elämästään puhua. Hänellä oli kyllä paljon sanottavaa, mutta ei hän voinut puhua niistä asioista lähes tuntemattomalle tytölle.

Nuorukainen kurotti kättään kohti tuhkakuppia ja tumpatessaan tupakkaansa tyrkkäsi vahingossa kädellään kahvikuppinsa kumoon. Sen sisältö lähti valumaan uhkaavasti pöydän yli kohti vastapäätä istuvaa tyttöä. Nuorukaisen silmät laajenivat kauhusta pöydän loppuessa kesken. Hän olisi sillä hetkellä voinut lyödä itseään, kun oli sillä tavalla tyrkännyt kuppinsa kumoon. Tommy pomppasi ylös ja lateli kirosanojen värittämiä anteeksipyytöjä Elainalle, joka oli saanut kahvit syliinsä.


[vähän kökköä, mutta saatiinpa ees joku juonenkäänne tähän. :'DD ]

[Elaina]

[[ voi tommyboyta :<<]]

Elaina hymyili kiitollisesti pojan ojentaessa sytkärinsä. Hän sytytti savukkeensa ja otti henkoset ennen kuin jäi taas hajamielisesti tuijottelemaan ympäriinsä. Hän ei osannut sanoa, oliko hiljaisuus vaivaantunut vai odottava. Toisaalta hänen teki mieli kysyä Tommylta vaikka mitä, mutta yksisanaiset vastaukset häiritsivät, eikä niiden avulla päässyt mihinkään.

Hiljaisuus keskeytyi melko yllättävällä tavalla, kun poika huitaisi vahingossa kahvinsa kumoon. Elaina ei ehtinyt liikahtakaan, kun jo sai kahvit hameelleen. Hän vinkaisi kuuman juoman polttaessa paljasta ihoa ja yhtyi pojan kirosanaryöppyyn nousten nopeasti ylös. Hän nappasi nopeasti servetin pöydältä ja alkoi pyyhkiä hamettaan.
"Voi paska", hän tokaisi ja virnisti pojalle siirtäen sitten katseensa hameeseen. Häntä ei niinkään harmittanut tylsän kouluhameen pilalle meno, muttei häntä liiemmin huvittanut kulkea kylän läpi ruskea kahviläikkä hameessaan, etenkin, kun tämä läikkä ei ollut sitä pienintä sorttia.

Elaina ei oikein tiennyt, mitä olisi tehnyt hameensa pelastamiseksi, joten hän teki sen, mikä tuntui viisaimmalta: kiiruhti tiskille ja valutti teemukiin kuumaa vettä toivoen, ettei ollut liian myöhäistä.
Pöytään palattuaan hän alkoi epätoivoisesti hinkata kahvitahraa hameestaan.
"Onneks se oli vaan kouluhame", tyttö totesi kuivasti. Hän ei oikein osannut olla vihainen pojalle, vaikka syytä kenties olisi ollut. "Muuten olis voinu vituttaa."

[jumittaaa]

[Tommy]

Tommy tarkkaili tytön käytöstä varauksella. Hän valmistautui siihen, että toinen räjähtäisi hänelle uudelleen. Nuorukainen käsitteli tilanteen ja oman mokaamisensa ainoalla tavalla, minkä osasi; turvautumalla jälleen kusipään rooliinsa. Elainan lähtiessä hakemaan kuumaa vettä hameen puhdistukseen, istui nuorukainen alas ja sytytti uuden tupakan askista, jonka muovipinta oli pelastanut sen kastumiselta.

Huivipää poltteli tupakkaansa vaitonaisena, kasvoillaan välinpitämättömyyttä tavoitteleva, hivenen vittuuntunut ilme, joka oli muodostunut hänen perusilmeekseen yleisillä paikoilla liikkuessaan. Kun tyttö palasi pöytään ja alkoi hinkata hamettaan puhtaaksi, nuorukainen ei kohottanut katsettaan tuohon. Häntä raivostutti oma mokaamisensa. Hän oli hetken kuvitellut jopa voivansa ystävystyä tuon kanssa, mutta nyt tyttö tietenkin olisi hänelle raivoissaan.

Huivipää yllättyi tytön viestittäessä, ettei hameen pilalle meno haitannut. Hän jopa unohti pitää katseensa välinpitämättömänä sillä seurauksella, että ilme muuttui hetkeksi hölmistyneeksi. Hän päätti siinä hetkessä yrittää selviytyä tilanteesta vaihteeksi muulla tavalla, kun esittämällä väinpitämätöntä.
"Sori. Mä oon pahoillani. Mä voin kyl maksaa pesulalaskun.." hän sanoi toiselle nolosti. Nuorukainen ei muistanut, milloin häntä olisi hävettänyt viimeksi sillä tavalla.


[taaas kökköä. Meinaa inspis lakkoilla. Valittaa, että on tehny liikaa ylitöitä ja tarvii lomaaki välillä. Ei se tajuu, et inspiksillä ei oo lupa lomailla. :'D]

[Elaina]

Elaina ei voinut muuta kuin hymyillä samaan aikaan sekä hyväntahtoista että huvittunutta hymyä: Tommy näytti pikkupojalta, joka oli vahingossa potkaissut jalkapallon naapurin ikkunaan.
"Ei tarvii. Sainpahan ainakin kunnon syyn pitää jotain muuta hametta, kun tätä rättiä", tyttö naurahti.
Häntä ihmetytti itseäänkin tyyni suhtautumisensa asiaan. Ehkä Ranskan aurinko oli pehmittänyt hänen aivonsa. Toisaalta taas tyyneys oli mukava vaihtoehto temperamenttisuudelle ja pitkävihaisuudelle.

"Mä haen sulle uuden kahvin", Elaina sanoi äkisti ja nousi ylös napaten samalla sekä pojan sotkuisen mukin, että vesimukin. Hän ei jaksanut kävellä tiskitelineelle saakka, vaan heivasi mukit viereiseen juuri tyhjentyneeseen pöytään ja haki sitten kassalta uuden kahvin ja kasan paperiliinoja pöydän putsaamiseen.
"Näin me ollaan tasoissa", tyttö jatkoi tullesaan takaisin pöytään. Hän laski Tommyn kahvin varovasti pöydälle ja pyyhkäisi sitten suurimmat lammikot jo valmiiksi tahriintuneelta pöytälevyltä. Ihmetellen äkillistä ystävällisyydenpuuskaansa hän heitti märät paperit ikkunalaudalla olevaan kukkaruukkuun ja istahti sitten vaitonaisena hörppimään kahviaan.

"Tää on ainoo ruoka mikä mulla nykyään pysyy sisällä", Elaina sanoi yhtäkkiä. Kun hän tajusi, mitä oli juuri sanonut, hänen suklaasilmänsä laajenivat kauhusta ja tyttö painoi katseensa mustan kahvin syövereihin. Hänellä ei ollut aavistustakaan, miksi oli sanonut jotain tuollaista. Hän ei ollut tosiaankaan aikonut vuodattaa puolitutulle pojalle syömishäiriöstään.

[[okei toi oli aika random kommentti, mut nyt tulee ainakin jtn eloa tähän keskusteluun!]]

[Tommy]

Tommy kohotti toiselle kysyvästi kulmiaan. Häntä hävetti ja hänen olisi tehnyt mieli vajota maan sisään. Kyllä hänen jotenkin piti aiheuttamansa vahinko korvata.
"Entä jos mä haluun?" hän kysyi lähes vaativaan sävyyn, kuitenkaan nolo sävy ei ollut kadonnut minnekään.

Tommy ei ehtinyt sanoa vastalauseita toisen ilmoittaessa hakevansa hänelle uuden kahvin. Kun tuo palasi takaisin, nuorukainen ei oikein tiennyt, miten päin olisi ollut. Hän oli juuri kaatanut kahvinsa toisen syliin ja nyt tyttö halusi ostaa hänelle uuden tilalle? Nuorukaisen oli vaikaa sisäistää asiaa.
"Ei sun ois tarvinnu", hän mutisi katse visusti pöydässä, jonka toinen pyyhki puhtaaksi kahvista. Jos hän olisi ollut niitä tyyppejä, jotka punastuvat helposti, olisi hänen naamansa varmasti helottanut kuin punainen varoitusmerkki. Huivipää kiitti luojaa, ettei punastellut koskaan.

Tommyn katse singahti tytön seuraavasta kommentista äkisti tuohon. Niinpä tietysti, syömishäiriö. Nuorukaiselle oli vieroitusklinikalla tulleet tutuksi erilaiset syömishäiriöt, joista osa naispuolisista entisistä narkkareista oli kärsinyt. Syöminen oli ollut muutenkin aika tärkeä asia klinikalla, sillä suurin osa sinne joutuneista ihmisistä oli enemmän tai vähemmän laihoja aineiden käytön takia. Huivipää itsekin ollut pelkkää luuta ja nahkaa sinne joutuessaan, sillä ei hänellä ollut ollut enää narkkarivuosiensa loppuvaiheessa varaa syödä riittävästi. Hänellä ei kuitenkaan ollut koskaan ollut asian kanssa henkisiä ongelmia ja olikin päässyt yllättävän helposti lähes normaalimittoihin, mitä nyt edelleen hieman laiha oli.

"Sulla on bulimia, vai?" nuorukainen kysyi vaikkei oikeastaan odottanutkaan vastausta. Hänen äänessään ei ollut halveksuntaa eikä epäuskoa. Hän tutkaili toista hetken kaseellaan.
"Ei sulla oo mitään tarvetta laihduttaa. Oikeestaan voisit lihoa vähän", hän lisäsi hetken päästä toteavaan sävyyn aivan kuin hänen sanomansa olisi ollut tutkittu fakta. Yleensä nuorukainen piti huolta vain omista asioistaan, mutta jostain syystä oli nyt halunnut kertoa toiselle oman mielipiteensä tuon ulkonäöstä.

[umh.. hieman sekavaa, mutta asiat sentään etenee vähän > ]

[Elaina]

"Jos sä nyt välttämättä haluut, niin ole hyvä vaan, mutta mieluummin mä olisin pitämättä tätä hametta enää", Elaina vastasi virnistäen ja päätti jättää aiheen siihen. Väitteleminen tästä asiasta tuskin edistäisi kenenkään terveyttä tai maailman rauhaa. Eikä Tommy näyttänyt siltä, että olisi ollut aivan vararikossakaan.

Elaina oli toivonut, että Tommy ei älyäisi mistä oli kyse, vaikka tiesi ettei poika ollut mikään idiootti. Poika arvasi tietenkin heti mikä häntä vaivasi. Tyttö nyökkäsi lyhyesti vastaukseksi pitäen katseen edelleen kahvissaan. Hän inhosi sanaa bulimia. Hän inhosi sanaa syömishäiriö. Hän tiesi kyllä, ettei ollut tervettä oksentaa jokaikistä ateriaa, mutta ei halunnut myöntää sitä itselleen. Elaina toisteli aina haluavansa vain pitää painonsa kurissa, mutta tuskinpa kukaan, joka hänet tunsi, uskoi sitä, kun ei tyttö itsekään.

Hän hymyili hieman yllättyneesti Tommyn kommentille ja kohotti katseensa. Kyllähän hän sen tiesi, ettei hänellä ollut tarvetta laihduttaa, mutta ei silti osannut tehdä asialle mitään.
"Tai en mä tiiä voiko sitä edes sanoa bulimiaks. Mä en koskaan ahmi eikä mulla oo mitään syyllisuudentuntoja. Mä vaan", Elaina piti lyhyen tauon ennen kuin jatkoi vastentahtoisesti, "oksennan."
Sitten tyttö hiljeni ja jäi varauksellisesti odottamaan pojan kommenttia. Tommy saattaisi pitää häntä itsetunto- ja ulkonäköongelmien kanssa painivana idioottina. Ehkäpä hän olikin juuri sitä.

[Tommy]

Tommy katsoi tyttöä miettivästi tuon sanoessa, ettei koskaan ahminut tai ettei kokenut syyllisyydentuntoa syömisestään. Hän ei uskonut ainakaan jälkimmäistä. Oksentamiseen oli varmasti jokin syy. Nuorukainen ei kuitenkaan aikonut udella, kun toinen ei ehkä sitä itsekään tiennyt. Se saattoi aivan hyvin olla joku alitajuinen juttu.
"Ei kukaan huvikseen oksenna joka ateriaansa", hän tuumasi ja hörppäsi kahviaan.

Nuorukainen imi hatsit tupakastaan ja kohdisti katseensa tyttöön.
"Mä taisin sanoo sulle, että mokasin aika pahasti Englannissa?" hän kysyi yllättäen. Hän mietti hetken, jatkaisiko, vai jättäisikö asian kesken.
"Mä oon.. ex-narkki", hän sanoi nieleskellen. "Mä elin kaks vuotta silleen, et olin aina ihan sekasin. Mulla ei ollu varaa syödä ja mä laihduin ihan saatanasti. Mun vanhemmat ois varmaan auttanu mua, mut ne ei tienny mis mä olin. Mä en pitäny niihin mitään yhteyttä. Ku mä pääsin vierotukseen, mä painoin alle 50 kiloo. Tää ei ehkä liity aiheeseen, koska mulla ei ollu mitään syömishäiriöö tai muuta, mut.. älä päästä ittees sellaseen kuntoon", hän sanoi vaikeasti ääni täynnä itseinhoa. Tyhmempikin huomasi, ettei hänen ollut helppo puhua menneiyydestään. Hän ei oikastaan tiennyt, miksi ylipäätään puhui asiasta toiselle. Hän ei ollut koskaan puhunut kenellekään lääkäreitä ja perhettään lukuunottamatta siitä, että oli entinen narkkari.

Huivipää ei katsonut enää tyttöön päin vaan kohdisti katseensa pöytään, jota tuijotti herkeämttä ja mietti sanojaan. Hän katui heti, että oli kertonut toiselle asioitaan niin vuolaasti, vaikkei edes tuntenut tuota. Sitäpaitsi hän uskoi, että toinen viimeistään nyt alkaisi katsomaan häntä pitkin nenänvarttaan. Ei kukaan entistä narkkaria arvostaisi, vähiten nuorukainen itse.


[OMG!! Tommy yllätti mutkin. Älä kysy. Mitä helvettiä tää nyt on! Se.. se.. puhuu vapaaehtosesti. whutta fuk? *sekoaa*]