Post by Daichi on Apr 25, 2006 18:59:56 GMT 2
Daichi hymyili toiselle kun tämä nappasi suklaalevyn ja laittoi sen muiden tavaroiden joukkoon. Oli ilmiselvää että Shin piti suklaasta todella paljon ja mikäs siinä. Jokaisella täytyi olla jokin asia mistä piti erityisen paljon…asia joka oli intohimo. Daichilla se ei vain tainnut olla mitään syötävää vaan enemmänkin intohimo kohdistui toisiin poikiin.
Daichi katsoi hetken Shiniä unen omaisesti kunnes havahtui mietteistään. Poika hymähti itsekseen ja noukki lattialta muutaman suklaapatukan. Hetken aikaa hän pyöritteli niitä käsissään ikään kuin varmistaakseen että ne olivat ehjiä. Muutama ruhje paperissa…ja kulmat kurtussa…ja paperi taisi olla hieman revennyt. Daichi vilkaisi ympärilleen ja tunki patukat vaivihkaa hylyyn muiden samanlaisten sekaan.
Daichi kääntyi Shiniin päin kun kaikki tavarat oltiin laitettu paikoilleen. Poika katsoi hyllyä ja sitten käytävää nyökäten sitten tyytyvöisenä.
-Joo, melko hyvää jälkeä meiltä. Ollaan myö vaan hyvä tiimi.
Daichi tokaisi toiselle tyytyväisenä ja hymyili antaen sitten katseensa pysyä jälleen Shinissä kun tämä kun tämä noukki tavaroitaan lattialta ja tarkisti aurinkolasiensa kuntoa. Nuo taisivat olla tärkeät pojalle kun piti niistä noin hyvää huolta. Tai sitten ne vain olivat Shinin lempilasit. Kuka sitä tietää, ehkä niillä oli tunnearvoa. Daichi kävi vaihtoehtoja mielessään kunnes unohti sen homman kokonaan ja käveli lähemmäksi Shiniä kun tämä puhui. Daichi pysähtyi jonkin matkan päähän tästä ja seisoi siinä kädet housujensa taskussa.
- Joo minulla on tapana käydä täällä ainakin kolmesti päivässä tarjoamassa apuani pienille heiveröisille pojille jotka kiedon sitten ilkeästi pikkusormeni ympärille ja käytän häikäilemättömästi hyväkseni.
Daichi sanoi huvittuneena Shinille ja virnisti leikkisästi. Oikeasti poika oli kyllä tullut ostamaan jotain mutta ei ollenkaan muistanut enää mitä. Ja koska sitä ei muistanut, ei se voinut olla mitään tärkeätä.
Daichi katseli Shinin puuhasteluita mietteliäänä ja hyräili hiljaa. Toinen tuntui oikein mukavalta ihmiseltä…ja söpökin hän oli. Daichi ei pistäisi yhtään pahakseen pienestä ”seikkailusta” tuon pojan kanssa. Tosin, oli melko todennäköistä että toinen ei tuntenut mitään vetoa samaan sukupuoleen…muuta kuin ystävänä. Niin Daichi ainakin ajatteli, tosin eihän sitä koskaan voinut olla varma mistään. Poika haukotteli ja venytteli nostaen kädet ylös hymyillen sitten Shinille.
-Mennään vaan.
Daichi tokaisi iloisena ja koppasi Shiniä käsivarresta hellästi kiinni alkaen sitten taluttamaan poikaa kassoille päin.
Daichi katsoi hetken Shiniä unen omaisesti kunnes havahtui mietteistään. Poika hymähti itsekseen ja noukki lattialta muutaman suklaapatukan. Hetken aikaa hän pyöritteli niitä käsissään ikään kuin varmistaakseen että ne olivat ehjiä. Muutama ruhje paperissa…ja kulmat kurtussa…ja paperi taisi olla hieman revennyt. Daichi vilkaisi ympärilleen ja tunki patukat vaivihkaa hylyyn muiden samanlaisten sekaan.
Daichi kääntyi Shiniin päin kun kaikki tavarat oltiin laitettu paikoilleen. Poika katsoi hyllyä ja sitten käytävää nyökäten sitten tyytyvöisenä.
-Joo, melko hyvää jälkeä meiltä. Ollaan myö vaan hyvä tiimi.
Daichi tokaisi toiselle tyytyväisenä ja hymyili antaen sitten katseensa pysyä jälleen Shinissä kun tämä kun tämä noukki tavaroitaan lattialta ja tarkisti aurinkolasiensa kuntoa. Nuo taisivat olla tärkeät pojalle kun piti niistä noin hyvää huolta. Tai sitten ne vain olivat Shinin lempilasit. Kuka sitä tietää, ehkä niillä oli tunnearvoa. Daichi kävi vaihtoehtoja mielessään kunnes unohti sen homman kokonaan ja käveli lähemmäksi Shiniä kun tämä puhui. Daichi pysähtyi jonkin matkan päähän tästä ja seisoi siinä kädet housujensa taskussa.
- Joo minulla on tapana käydä täällä ainakin kolmesti päivässä tarjoamassa apuani pienille heiveröisille pojille jotka kiedon sitten ilkeästi pikkusormeni ympärille ja käytän häikäilemättömästi hyväkseni.
Daichi sanoi huvittuneena Shinille ja virnisti leikkisästi. Oikeasti poika oli kyllä tullut ostamaan jotain mutta ei ollenkaan muistanut enää mitä. Ja koska sitä ei muistanut, ei se voinut olla mitään tärkeätä.
Daichi katseli Shinin puuhasteluita mietteliäänä ja hyräili hiljaa. Toinen tuntui oikein mukavalta ihmiseltä…ja söpökin hän oli. Daichi ei pistäisi yhtään pahakseen pienestä ”seikkailusta” tuon pojan kanssa. Tosin, oli melko todennäköistä että toinen ei tuntenut mitään vetoa samaan sukupuoleen…muuta kuin ystävänä. Niin Daichi ainakin ajatteli, tosin eihän sitä koskaan voinut olla varma mistään. Poika haukotteli ja venytteli nostaen kädet ylös hymyillen sitten Shinille.
-Mennään vaan.
Daichi tokaisi iloisena ja koppasi Shiniä käsivarresta hellästi kiinni alkaen sitten taluttamaan poikaa kassoille päin.