Lumipyry

[anthony]

Rasmus katsoi satinea hymyillen kunnes käänsi katseensa eteenpäin. Huomaamattaan poika piti edelleen tytön ranteesta kiinni.
- Asuinrakennukset näkyvät jo...
Poika sanoi tytölle hiljaa ja vilkaisi tätä nopeasti, suurimman osan ajasta hän piti kuitenkin katseensa edessä päin tai sitten katseli ohi meneviä ihmisiä. Rasmus upposi vielä enemmän takkinsa sisään ja päästi huokauksen, onneksi kohta ollaan perillä vaikka matkaa onkin vielä jonkin verran.
-Paleleeko sinua kauheati? tai väsyttääkö?
Poika kysyi Satinelta ja katsoi tätä kysyvästi. Tytöille piti olla kohtelias jos halusi heiltä jotain, sen Rasmus tiesi paremmin kuin hyvin. Toivottavasti Satinekaan ei odottanut mitään kunnon romanssia tästä, ainakaan vielä koska Rasmuksesta itsestään se kuulosti niin huvittavalta vielä. Hän ei ihastunut helposti, saati sitten rakastunut joten oli hänelle itselleen hassua miettiä tästä jotain enemmän, varsinkin kuin pojan "pahis" puoli oli kokoajan valloillaan ja tämä pahis puoli oli tottunut vain käyttämään viattomia tyttöjä törkeästi hyväkseen. Ehkä asia oli niin että Rasmus ei edes antanut itsensä ihastua ettei oikea luonne tulisi eteen, ja ei kyllä vastaan ole tullut ketään jolle sen voisi näyttää.

[Satine]

Satine katsoi sivulleen ja hymyili, hän ei edes oikein kunnolla muistanut miten oli päätynyt Anthonyn seuraan: "Niin näkyvät, onneksi", Satine sanoi ja huokasi helpotuksesta, kun he olivat jo niinkin lähellä asuntolaa. Satine pyyhkäisi pitkiä punaisia hiuksiaan pois kasvoiltaan, ne olivat aivan takussa eikä tyttö oikein tiennyt mitä olisi niille tehnyt, hän voisi joskus leikata ne lyhyiksi, tai ehkä ei sittenkään olihan hän kasvattanut niitä pienestä asti, eikä niistä silloin voinut noin vain luopua. "Palelee minua, mutta ei minulla kyllä ole yhtään väsy, ei todellakaan", Satine sanoi ja katsoi Rasmusta silmät sädehtien
Mitähän asunnolla tapahtuisi, no sitä oli turha suunnitella, koska eihän Satine voinut päättää mitään Rasmuksen puolesta. Aika näyttää mitä tulee tapahtumaan, eikä tyttö muutenkaan ollut kauhena tosissaan eikä odottanut mitään ihmeellistä, mutta voisihan Anthonyn kanssa silti olla mukava viettää aikaa, ei tiedä olisko heillä samat ajatukset mielessään, mutta ei tyttö silti kehdannut kysyä, mitä toisella liikkui päänsä sisässä.

[[Peli siirtyy nyt Anthonyn asunnolle.. ^^]]