Kaikkien Aikojen Parhaimmat Elokuvat-viikko

[Misha]

Misha käveli yksinään kylällä miettien mitä tekisi lauantai iltana. Hänellä ei ollut seuraa eikä hän sellaista juuri tällä hetkellä kaivannutkaan. Tämä yksin olo hetki sopi hyvin hänen ajatuksiensa kuunteluun. Pojan mietteet laahustivat viime aikaisissa tapahtumissa Anin kanssa. Tyttö oli todella lumoava ja veikin hänen ajatuksensa heidän kohtaamisiinsa useasti. Tosin poika ei ollut nähnyt tyttöä koko viikkona ja ihmettelikin syvästi minne tämä oli kadonnut. Hänen kämppiksensä kyllä sanoi että tyttö nukkui yönsä huoneessaan mutta lähti niin aikaisin liikkeelle ettei tämä ehtinyt nähdä tyttöä. Kaipa tällä oli omia kiireitä ja juttujaan, Misha ajatteli haikeasti. Pienessä kylässä kävely ei ollut kamalan hohdokasta joskaan ei mikään rasite. Tosin pojan katse pysytteli tiessä mikä esti häntä näkemästä kamalan paljoa ympärilleen.
Pari tuntia aikaisemman sateen jäljiltä jäänyt vesi lätäkkö heijasteli pienen mainostaulun tekstiä joka sai pojan viimein nostamaan katseensa. Lukiessaan taulua hänen kasvoilleen ilmestyi hymy jollaista niillä ei ollut vielä koskaan ollut. BioCharityssä oli meneillään Kaikkien Aikojen Parhaimmat Elokuvat-viikko ja tänään siellä esitettäisiin viimeistä kertaa Titanic. Misha oli kyseisen elokuvan suuri fani. Varsinkin Jackin. Mutta sekin oli vain osa hänen haave maailmaansa. Hymyillen poika kuitenkin suuntasi askeleensa elokuva-teatteriin. Hän huomasi kelloaan vilkaistuaan että elokuva alkaisi pian. -Onko Titaniciin vielä vapaita paikkoja, Misha kysyi lipun myyjältä. -Olet ainoa, kuului kohtalaisen tyly vastaus. Misha katseli hieman ihmeissään mutta lähti sitten hymyillen saliin. Saisimpa nauttia yksin tästä elokuvasta. Asettuen istumaan salin keskivaiheille, Misha keskitti koko huomionsa elokuvaan.

(tänne sit gabe jatkamaan tätä juttuu)

[Gabriel]

[[ And here I am. ]]

Voiko tämä olla mahdollista? Gabe kävelemässä yksinään kylillä, eikä edes aikomuksena mennä yökerholle viettämään iltaa? Kyllä vain. Nuorukainen on matkalla leffaan, katsomaan Titanic, tuo hänen ikuinen suosikki leffansa. Mikään leffa ei ollut koskaan saanut häntä yhtä surulliseksi, ja tyyppi olikin itkenyt koko lopputekstien ajan. Eikä Gabe edes ollut mikään kauhean herkkä tai tunteellinen ihminen. Mutta Titanic oli kyllä saanut hänet tekemään poikkeuksen sillä kertaa. Ja pakkohan tuo elokuva oli nähdä vielä, kun nyt oli hyvä mahdollisuus siihen. Pojalla itsellään kun ei sitä ollut omana, ja oli nähnyt sen vain kerran.
Kyllä olivat kaverit ihmetelleet, kun hän oli kieltäytynyt ryyppyreissusta. Siis enemmänkin kuin ihmeissään, vaan suorastaan järkyttyneitä. Ei ollut Gaben tapaista jättää lauantai-illan bileitä väliin.
Mutta siinä poika jo on saapumassa teatterin eteen, hyväksi tuurikseen astuen suureen vesilätäkköön heti kun silmä välttää. Kovasti manaten blondi ravistelee märkää tennariaan, mutta päättää silti mennä sisään teatteriin, koska asialle ei kuitenkaan voisi juuri nyt mitään.
Sisälle päästyään Gabe suunnistaa ostamaan lippua. Kopissa ei kuitenkaan sillä hetkellä istu ketään, joten hän käyttää tilaisuuden hyväkseen ja kävelee muina miehinä saliin. Kyllä hän jälkikäteen voisi sitten maksaa, jos pakko on.
Poika pysähtyy salin ovelle kuin seinään, katsellen ympärilleen. Vain YKSI vaivainen ihminen istuu katsomossa. No, ainakin on valinnan varaa valita istumapaikka. Hän kävelee suoraan salin alapäähän ja menee istumaan aivan keskelle etummaista penkkiriviä. Aluksi vaikka näin, voisihan sitä paikkaa vaihtaa aina kun alkoi kyllästyttää. Poika päättää ottaa selvää tuosta toisesta ihmisestä hänen lisäkseen, ja kääntyy katsomaan taakseen. Ei mikään hassumpi tapaus. Suorastaan hyvännäköinen ruskeine hiuksineen. ”Ollaan sitten kahdestaan.” Gabe heittää tuolle ovelasti.

[Misha]

Salin oven avaus käänsi Mishan huomion hetkeksi toisaalle ja hän katselikin blondin kävelyä eturiviin. No eipähän ole minun edessä, poika huomasi ajattelevansa hymyillen. Pojan kommentti heidän kahden olostaan sai hänet hymyilemään leveämmin. -Niin totta, mutta me taidammekin olla tosi faneja, Misha heitti takaisin lähes nauraen. Mishan mieleen pyöri ilta jolloin oli nähnyt elokuvan ensimmäistä kertaa. Siitä oli useampi vuosi aikaa. Hän oli katsonut elokuvan silloisen tyttöystävänsä kanssa. He olivat ostaneet elokuvan ja tehneet yhdessä loistavan aterian. Ilta oli muutenkin ollut täydellinen. Se pysyi pojan mielessä ikuisesti. Se oli paras muisto hänen mielessäään. Poika vilkaisi kelloaan. Leffa alkaisi vasta viiden minuutin kuluttua. Pikaisesti Hän nousi tuolistaan ja käveli nopeasti salista ulos. Popparit olivat ihan pakollinen osa elokuvaa. Eihän ilman niitä pärjännyt mitenkään. Ja hän ostikin ison astian niitä, ottaen myös pullon limukkaa tietäen että ne janottivat kamalasti. Ostoksineen poika suuntasi takaisin saliin ja paikalleen. Hän oli juuri istumassa kun ajatus iski hänen päähänsä. -Kelpaisiko seura, Misha huudahti toiselle pojalle juuri kun sali pimennettiin.

[Gabriel]

Gabe naurahtaa. ”Joo, true faneja. Vaikka kerran vain olen nähnyt. Mutta sekin kerta sai totaalisesti rakastumaan tähän leffaan” tämä hymyilee toiselle. Ja kun tuo lähtee mitä ilmeisimmin hakemaan popcornia tai muuta vastaavaa, Gabe muistaa, ettei ollut ottanut edes rahaa mukaan poppareita varten. Vain leffalippuun riitti rahat. Tosin olisihan hän voinut sanoa että maksaa myöhemmin, tai katsoa myyjää oikein viattomasti ja kauniisti hymyillen. Tiedä sitten olisiko sellainen tehonnut. Pian toinen palaakin mukanaan popcornit ja limsa. Eikä Gabe voi muuta kuin katsella niitä haikeasti. Jospa hän yrittäisi hymyillä tuollekin kauniisti..
Mutta siihen ei nähtävästi olisi tarvetta, koska tyyppi jo kysyy häneltä seuraa. Eikä kauaa mene, kun poika jo istuu toisen oikean puoleisessa tuolissa. ”Sopii, mutta minä tulen tähän. Tulin siihen lopputulokseen, ettei tuosta edestä voi nähdä kaikkea.” blondi taas hymyilee, katsahtaen popcorneihin. ”Kun omat rahat jäi kämpälle.. Saisinko muutaman?”
Sitten leffa lähteekin jo pyörimään. Näköjään ei tullut mitään mainoksiakaan, vaan saataisiin heti alkaa nauttia siitä mitä oltiinkin tultu katsomaan.

[Misha]

Misha hymyili pojan nerokkaalle päättelylle istumapaikan suhteen. Hänellä ei ollut mitään sitä vastaan että toinen istahti hänen viereensä. Kuitenkin leffaa katsomassa joten ei tämä häiritsisi. Hymy levisi isommaksi kun poika vielä pyysi häneltä poppareita. -Toki, ota pois, poika tokaisi hymyillen. -Kyllä tästä meille molemmille riittää. Hän jatkoi iloisesti. -Mutta limukka on mun, Misha tokaisi vakava, samalla kuin osoitti vaalea tukkaista poikaa. Tosin pimeässä salissa sitä oli vaikea nähdä. Vaikkakin valkokankaalta loisti himmeästi valoa joka valaisi salia hieman. Kun Misha oli nähnyt elokuvan eka kerran oli hän saanut pienoisen titanic kuumeen. Poika oli istunun koneen ääressä monta tuntia etsien kaiken mahdollisen tiedon titanicista. Hän oli myös katsonut kaikki dokumentit ja muut elokuvat jotka käsittelivät kyseistä laivaa.

[Gabriel]

Gabe hymyilee iloisesti, kun toinen vastaa myöntävästi. Ja hänellähän ei ole mitään käsitystä mitä ”muutama” tarkoittaa, vaan ottaa saman tien kokonaisen kourallisen poppareita.
Hän alkaakin heti heitellä niitä suuhunsa. ”Pidä sinä limusi, kyllä minulle popparit vaan kelpaavat.”
Poika ottaa rennon asennon penkillään, ja alkaa katsoa leffaa. Kuluu hetki kun he vain katsovat elokuvaa, mässyttäen poppareitaan. Sitten tulee kohta, jossa Jack ja muut pelaavat korttia. ”Jack on hot. Tai siis Leonardo Di Caprio on. Ja sopii tähän rooliin täydellisesti.” Gabe ihailee tuota näyttelijää, katse liimaantuneena valkokankaaseen. Tiedä sitten puhuiko hän itsekseen vai vierustoverilleen.

[Misha]

Hymy vain levenee pojan kasvoilla. Toisen käsitys muutamasta tosiaan oli olematon. Mutta eihän se Mishaa haitannut. Parempi vain että kuluivat nopeammin. Misha ihasteli laivaa enemmän kuin kumpaakaan päänäyttelijöistä, vaikka mielessään ajattelikin Kate Winsletin olevan aika seksikkään näköinen tässä elokuvassa. Varsinkin se piirtely kohtaus. Onneksi pimeässä salissa ei toinen nähnyt hänen punastumistaan. -Onhan tämä varmasti Leon parhaita leffoja, Misha vastasi vaalea tukkaisen nuorukaisen kommenttiin. -Ei niin että olisin muita mistään syystä katsellut, Tämä jatkoi hieman takerrellen. Puna hänen kasvoillaan syveni.

[Gabriel]

Gabe naurahtaa. ”Myönnä pois. Leo ON hyvännäköinen.”
Poika syö popparinsa nopeasti, eikä niitä ole yhtään jäljellä. Toisen huomaamatta hän yrittää ottaa lisää, hipaisten ohimennen toisen reittä. Poika hihittää mielessään. Tätä namipalaa ei saisi päästää helpolla. ”Minusta se auto-kohtaus on suloinen..” tämä kuiskaa, melkein toisen pojan korvan juuressa. Hänen lähentelynsä voi olla aika huomattavissa, mutta ainakin toinen huomaisi heti mitä Gabe ajoi takaa. Vaikka tämä vihjailu olikin hauskaa..
”Jos Titanic olisikin vielä olemassa, ja juuri sinä saisit kaksi matkalippua kyseiseen paattiin, kenet ottaisit mukaasi?” hän sitten kuiskaa jälleen toiselle, laittaen yhden popcornin suuhunsa ja katsoen samalla leffaa. Toista varmaan hieman häiritsi, kun hän kokoajan tuolle kuiskaili jotain. Mutta ei Gabe vaan voi olla hiljaa.

[Misha]

Hymy valtasi Mishan kasvot. -Vaikka en olekkaan mitenkään miehiin päin, niin on kyllä myönnettävä että Leo on aika namupala tässä leffassa, Misha laukoi vasten toisen kasvoja. -Vaikka muutamassa muusta hänen elokuvastaan en voikkaan samaa sanoa, hän lisäsi nopeasti. Vaalea tukkaisen pojan kosketus hänen reidellään sai pienet väreet kulkemaan selkäänsä pitkin. Ja kuiskaus elokuvan auto-kohtauksesta kertoi selvästi mitä pojalla oli mielessä.
Ajatukset kulkivat ristiin rastiin Mishan päässä. Eihän hän ollut kiinnostunut miehistä ollenkaan. Ja se kommentti Leosta oli kohteliaisuus toista kohtaan. Mutta pojan jatkuvat kuiskaukset häiritsivät hänen ajatteluaan. Mitä jos titanic olisi vielä olemassa, pojan mielessä kulki. Millaista loukkausta upeaa alusta kohtaan. Leffan katselu ei enään ollut pojan mielen päällimmäinen ajatus. Hän mietti toisen kysymystä hetkisen verran. -Jos voisin kutsua ihan kenet tahansa, Misha aloitti hiljaisellä äänellä, kääntäen katseensa toiseen. -Sen täytyisi olla joko Leo, Kate tai joku joka arvostaisi elokuvaa yhtä paljon kuin minä, tämä jatkoi iskien merkittävästi silmää blondille.

[Gabriel]

Gabe tuhahtaa itsekseen. Vai ei ollut tuo miehiin päin? No, sen Gabe kyllä jo arvasikin. Mutta ainahan sai yrittää.
Blondi jatkaa poppareidensa syöntiä, kunnes toinen kertoo vastauksensa hänen kysymykseensä. Poika nostaa kulmaansa pimeässä. ”Hei, en minä sitä minkäänlaisensa loukkauksena Titanicia kohtaan sanonut. Kunhan kysyin! Ja minä kyllä enemmän arvostan itse Titanic-laivaa. Sehän on jopa ollut olemassa joskus, ja oli silloin todella mahtava ja maailman suurin ja kallein laiva. Totta kai leffakin on hieno ja on voittanut Oscareita, mutta kyllä se aito ja oikea on paras.” tämä selittää kuiskaten. Toista varmaan ärsytti hieman hänen kuiskailunsa. Mutta mitäs istui hänen vieressään. ”No, herra yli-fani, montako kertaa sinä sitten olet tämän nähnyt?” Gabe sitten kysyy hetken kuluttua. Täytyi vähän herättää keskustelua, jotta voisi pikkuhiljaa edetä.. Tuon nimeäkin voisi pian kysyä.

[Misha]

Misha kääntää katseensa blondiin ja tuhahtaa hiljaisesti. Että tuo voikin tajuta hänen sanansa ihan päin seiniä. Kait tässä pitäisi jotenkin selitellä että tämä tajuaisi. Misha hieman yskähtää samalla kun selvittelee sanojaan mielessään. -Tarkoitin kyllä että jos Leo ja Kate eivät ehtisi tai heitä ei kiinnostaisi niin joku sinunlaisesi elokuvan arvostaja, Misha kuiskaa tiuskaisten, antaen toiselle vielä huonomman kuvan itsestään. Tajutessaan sanansa ja sen miten ne sanoi, poika punastuu. Hänen katseensa ei ole lähelläkään elokuva kangasta vaan se pyörii vasemmalla, seinustassa. Eihän hän mitenkään toista loukata halunnut. Mutta ehkä hänen pienet aivonsa olivat suuttuneet, kun ei ollut hänen sanojaan tajunnut. Poika on niin keskittynyt ajatuksiinsa ettei meinannut kuulla toisen kysymystä. -Ai monestikko olen tämän katsonut, hän sanoo hieman rauhallisemmin. Misha tekee pikaisen laskutoimituksen päässään. -On kait tämä tullut katsottua suunnilleen 20 kertaa ilmestymisen jälkeen, nuorukainen kuiskaa takaisin, nojautuen hieman lähemmäksi. Hänen kätensä eksyy poppari kulhoon, havaiten sen olevan jo puolillaan. Pieni hymy käväisee Mishan huulillaan. -Entäpäs sinä sitten, poika heittää takaisin.

[Gabriel]

Gabe naurahtaa pienesti. ”Aivan, aivan.. Sori, ymmärsin väärin aluksi.”
Poika vähän hämmentyy, kun toinen muuttuu yhtäkkiä tiuskivaksi. Ja huomaa, että tämä oli lausunut hänelle kohteliaisuuden. Hän sattumoisin huomaa toisen punastuvan, kun valkokankaalta heijastuu kirkasta valoa, joka valaisee melkein koko salin. Gabe hymähtää hiljaa itsekseen, ottaen jälleen muutaman popparin. ”Kas, miten nämä näin nopeasti menivät..” blondi sanoo muka hämmästyneenä, ”Taisin syödä vähän enemmän kuin olisi pitänyt. Sori, sinun ostamasihan tämä on. Voin kyllä käydä ostamassa lisää.” hän jatkaa pahoitellen, alkaen kaivaa lompakkoa taskustaan.
Hän siirtää katseensa vierustoveriinsa. ”Minäkö? Vain kerran olen nähnyt. Eli tämä on toinen kerta. Mutta ohhoh, luulisi sinun jo osaavan tämän leffan ulkoa.” poika virnistää.
Hän äkkää ohimennen hieman toisen suun alapuolella olevan popcornin palasen. Gabe nuolaisee hieman sormeaan, ojentaa kätensä kohti tuota ja ottaa palasen kiinni sormenpäähänsä, siirtäen sen sitten suuhunsa hymyillen toiselle.

[Misha]

Misha häpeää käytöstään koko sydämestään. Eihän hän normaalisti ollut tällainen. Rauhallinen ja hyvä tapainen poika. Mutta jokin tässä illassa sai hänet käyttäytymään näin. Ei kait se tuosta toisesta johtunut, poika ajatteli kerran mutta häivytti sen kuitenkin mielestään kokonaan. Eihän toisella voinut olla mitään tekemistä asian kanssa.
No voisihan nuo muistaa jos muisti olisi niin hyvä muisti, mutta muistan kyllä joka kohtauksen läpi kotaisin. Misha vastaa naurahtaen toiselle.
Popparit tekivät loppujaan ja Mishakin huomasi toisen kaivavan lompakkoa taskussaan. Hänenkin kätensä eksyi lompakolle ja hän kaivoikin tarpeeksi seteleitä jotta molemmat saisivat oman astiansa. Kummankin haluaa kokoa. -Toisitko minulle ison astian poppareita ja toisen limun, jos olet menossa, Misha sanoi hiljaisella mutta lempeällä äänellä. Hän halusi korvata käytöksensä toiselle edes jollain tavalla.
Antaessaan rahojaan toiselle Misha tuntee toisen kosketuksen ja puna valtaa hänen kasvonsa. Jotenkin heidän silmänsä kohtaavat ja poika näkee vihreimmät silmät ikinä, eikä poika tiedä mitä hänen pitäisi ajatella asiasta. Hänen päänsä täyttyy kaikenlaisista ajatuksista.

[Gabriel]

Sen verran Gabe näkee, että toinen ojentaa seteleitä sen verran, että he molemmat saisivat sillä jotain. No, jos toinen halusi maksaa niin mikäs siinä. Hän ottaa setelit, nyökäten hymyillen. ”Saamasi pitää.”
Vilkaisten vielä pikaisesti toiseen, hän nousee ylös penkiltään, ja kävelee salin raollaan olevalle ovelle. Pojan astuessa ulos hänet vastaanottaa tavaton kirkkaus, jolloin hänen on siristeltävä hieman silmiään. Salissa kun oli ollut niin pimeää.
Pian hän kuitenkin näkee eteensä taas kunnolla, ja astelee popparitiskin luo. Joku tyttö siellä on, istuen puoliunessa pienellä tuolilla. Blondi vilkuilee ympärilleen, rykäisten sitten äänekkäästi. Tyttö säpsähtää hereille, pongahtaen pystyyn salamana. ”Anteeksi, otin vähän torkkuja..” tyttö sanoo pahoillaan, punastuen syvästi. Gabe hymyilee tälle myötätuntoisesti. ”Eipä tuo mitään. Ostaisin kumminkin pari suurta boksia poppareita ja yhden limun.” hän sanoo, ja tyttö alkaa kasata poppareita laatikoihin. Pian hän antaa ne ja limsan Gabelle, ja tämä ojentaa setelit. Pienesti hymyillen tyttö kiittää, laittaen rahat kassaan. Siinä olikin ollut tasaraha.
Poika saapuu takaisin pimeään saliin. Hän harppoo keskiriville, istahtaen sitten omalle paikalleen toisen pojan viereen. ”Tässä nämä. Kaikki rahat menivät..” Gabe naurahtaa, antaen popparit ja limun toiselle.
”Hei kuule.. Saanko kysyä nimeäsi?” hän pian kysyy, laittaen pari popparia suuhunsa.

[Misha]

Blondin ottaessa rahat, Misha hymyili iloisesti ja keskittyi katsomaan missä elokuva meni. Ilokseen Misha huomasi sen olevan innostavassa kohdassa. Elokuvassa oltiin juuri entisöimässä laivasta löytynyttä kuvaa. Sen tekijä oli ehdottomasti ammattilainen ja työ oli todella taidokas. Myös pojan mielestä. Kyseinen kuva oli saanut hänetkin innostumaan piirtämisestä. Vaikka hänen taitonsa olivatkin kaukana tuosta, oli hän kohtalainen piirtäjä.
Hetken kuluttua aulasta tuleva valo ilmoittaa blondin tulevan takaisin. Itsekseen hymyillen poika joi viimeiset limukan jämät ja asetti pullon maahan penkkinsä viereen. Pojan ojentaessa hänen tilaustaan hän hymyilee leveästi. -Kiitos, Misha lausahtaa lempeästi. Kuullessaan että rahat olivat menneet tasan poika naurahtaa hieman. -No sinun menetyksesi. Et saa hakupalkaksi muuta kuin minun ihanan seurani, hän jatkaa lähes nauraen. Poika kuitenkin hillitsee itsensä tajuten heidän olevan elokuvateatterissa eikä kotonaan. Toisen kysymys tulee hieman perästä. -Ai minunko? Misha kysyy hieman ihmeissään ja katselee ympärilleen. Hymy valtaa hänen kasvonsa. -Ai tarkoitit minua todellakin, poika jatkaa vielä leikkisästi. -Mikhailiksi minut on ristitty mutta kaikki sanovat Mishaksi. Huomattavasti helpompaa, poika kuiskaa leppoisasti