Jälleennäkeminen

[Satine]

Satine asteli katua pitkin kohti, kylän ainoaa hyvää vaatekauppaa, tyttö oli päättänyt hieman uudistaa vaatekaappinsa sisältöä. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, tytöllä oli yllään valkoinen lyhyt minihame ja tennarit, sekä musta toppi. Hänen hiuksensa olivat löysästi kiinni ja hänellä oli valkoinen olkalaukku olallaan, se oli tytöllä meilkein aina mukana. Satine otti aurinkolasit silmiltään ja laittoi ne laukkuun astuessaan sisään kaupan ovesta.
Kuului pieni kellon helähdys ja tyttö tervehti myyjää iloisesti. Satine suunnisti heti katsomaan farkkuja, koska huomasi niiden yläuolella suuren ALE-kyltin. Hän otti muutamat farkut käteensä ja sieppasi mukaansa pari minihametta ja paidan. Tyttö suunnisti sovituskoppeja kohti ja valitsi viimeisen niistä.
Hän astui sisään ja veti verhon kiinni. Satine veti topin yltään ja sovitti paitaa ylleen. Se sopi täydellisesti kuten kaikki hänen valitsemansa hameetkin. Satine päätti ostaa kaikki vaatteet, ykisä farkkuja lukuunottamassa, tyttö oli ilmeisesti hieman laihtunut koska S-kokoa olevat farkut putosivat hänen yltään.
Tyttö laittoi vaatteet naulakkoon, veti hameen ylleen ja alkoi sitoa kenkiä kiinni.

[[Ja Anthony tulee sitten tänne. ^^]]

[anthony]

Rasmus katseli housuja kylän ainoassa vaateliikkeessä. Poika näpräsi eräitä farkkuja mietteliäänä. Ne näyttivät kivoilta mutta olivat hieman kalliit. Rasmus päästi raskaan huokaisun ja havahtui siihen kun liikkeen oven kello kilahti. Anthony oli ollut kaupan ainut asiakas ja nyt paikalle oli tullut joku muukin. Poika ei vain nähnyt kuka koska oli juuri erään hyllyn takana, kellon kilahdus vain kertoi jonkun tulevan paikalle.
Kuului askeleita kun tulija katseli itselleen vaatteita. Rasmus kohautti olkiaan, oli kuka tahansa, ei häntä kiinnosta juuri nyt. Poika otti eräät tummat farkut hyllyltä ja katsoi niitä tarkasti. Ne olivat sopivan hintaiset ja oikeata koko joten näitä voisi vaikka sovittaa.
Rasmus viikkasi housut syliinsä ja lähti astelemaan kohti sovituskoppeja. Ajatuksissaan poika ei edes ymmärtänyt katsoa mikä sovituskoppi oli vapaana joten summanmutikassa Anthony repäisi erään sovituskopin oven auki ja oli ottamassa jo askelta sisään kun huomasi tytön joka oli laittamassa kenkiä kiinni. Ensin hän ei edes tunnistanut tyttöä satineksi ja oli pyytämässä anteeksi kunnes tajusi miksi tyttö näyttikin niin tutulta.
- Satine!?
Rasmus älähti hieman säikähtäneenä sekä yllättyneenä. Rasmus katsoi suu auki tyttöä eikä edes tajunnut lähteä hyvän sään aikana pois vaan jäi tuijottamaan Satinea kun mikäkin vähä älyinen.

[Satine]

Satine sai toisen kengän nauhan kiinni, mutta juuri kun oli siirtymässä toiseen kenkään hän huomasi kuinka sovituskopin verho lennähti auki, tyttö katsoi edessä olevan hahmon kenkiä, ne näyttivat oudon tutuilta, mutta ei tyttö muistanut missä oli nähnyt ne, mutta oli varma että ne kuuluivat pojalle.
Satine solmi nopeasti kengän nauhan ja nousi sitten ylös, hän heilautti muutaman vapaan hiussuortuvan korvasta taa ja nosti katseensa edessään seisovaan poikaan: "Tämä koppi oli kyllä varat.." Satine lopetti lauseen kesken tajutessaan että poika oli Anthony.
Tyttö kääntyi nopeasti ja otti topin tuolilta, hän veti sen ylleen ja otti laukkunsa maasta: "Mitä sinä täällä teet?", tyttö sanoi äreästi ja otti naulakossa olevat vaatteet kainaloonsa. Satine asteli Rasmuksen ohi ja istuutui soovituskoppien vieressä olevalle penkille, hän oli vihainen Rasmukselle, muttei silti aikonut olla tälle ilkeä, koska edellisen kerran tapahtumat olivat olleet osaksi myös hänen syytään. Eihän hän voinut siitä kokonaan Rasmusta syyttää.

[anthony]

Rasmus katsoi Satinea joka ei ilmeisesti aivan heti tunnistanut poikaa. Tyttö aloitti lauseen mutta jätti sen kesken kun tajusi kuka koppiin tunkeutuja oli. Rasmus katsoi edelleen Satinea hämmentyneellä ilmeellä eikä saanut sanaa suustaan, katsoi vain kuinka tyttö keräsi tavaroitaan. Poika otti pienen askeleen taaksepäin kun kuuli Satinen kysymyksen. Tyttö kuulosti erittäin äreältä ja se sai pojan jopa hieman säikähtämään. Rasmus kurtisti kulmiaan ja tunki toisen käden vaaleiden kulahtaneiden farkkujensa taskuun.
- O-olen ostoksilla….
Poika sanoi hämmästyneellä äänellä. Ilmeisesti Satinen mielestä oli väärin olla samassa paikassa hänen kanssaan ostoksilla. Rasmus tunsi tönäisyn kyljessään kun tyttö tunki tämän ohi. Poika jäi hetkeksi katsomaan yhtä hämmentyneenä kuin äskenkin omaa peilikuvaansa vastakkaisella seinällä olevasta peilistä kunnes tajusi että oli luultavasti mentävä puhumaan Satinelle joka oli ihme kyllä vielä jäänyt sovituskoppien luokse.
Poika käveli tuolin luokse ja kyykistyi Satinen eteen. Poika painoi päänsä alas ja huokaisi.
- Kuule…anteeksi se viimekerta…
Hän sanoi hiljaa. Anteeksi pyytäminen ei ollut helppoa koska sehän osoitti kuinka heikko Rasmus oli, ainakin hänen omasta mielestään.

[Satine]

Satine katsoi eteensä ja kuuli Rasmuksen astelevan häntä kohti. Tyttö käänsi päänsä pois päin kun poika kyykisyi hänen eteensä.
Kun poika pyysi anteeksi tyttö käänsi katseensa poikaan. Satinen kasvot olivat vihaiset, mutta sisimmässään tyttö halusi antaa anteeksi: "Haluaisin todella antaa sen sinulle anteeksi, mutta se on vaikeaa", hän sanoi ja katsoi Rasmusta silmiin.
Satine ei olisi missään nimessä arvannut, että Rasmus pyytäisi tekojaan anteeksi, mutta se todella kertoi että tämä oli oikeasti pahoillaan, koska eivät pojat turhaan pyytele anteeksi tekojaan. Ainakaan Satine ei ollut törmännyt yhteenkään sellaiseen poikaan.
"Menen maksamaan ostokseni", Satine sanoi ja nousi ylös hän asteli Rasmuksen ohi kassoille ja kasasi vaatteet tiksille. Myyjä naputteli hinnat koneeseen ja Satine maksoi vaatteensa ja otti pussin käteensä, hän vilkaisi Rasmuksen suuntaan, mutta ei voinut puhua tälle. Satine asteli ulos kaupasta ja istuutui kaupan oven vieressä olevalle penkille miettimään asioita.

[anthony]

Anthony katsoi Satinea kysyvästi kun tämä ei ollut vielä vastannut mitään anteeksipyyntöön. Poika kurtisti hieman kulmiaan kun kuuli toisen vastauksen. Satine katsoi Rasmusta silmiin. Kummankaan katse ei ollut enää yhtään niin ystävällinen kuin sinä iltana milloin he tapasivat. Poika katsoi hetken aikaa Satinen silmiä hieman kylmästi, ei tehnyt sitä tahallaan mutta pojan perusilme oli sellainen.

Tytö nousi ylös ja lähti maksamaan ostoksiaan. Rasmus tiputti housut joita meinasi sovittaa, penkille ja asteli hieman lähemmäksi kassaa kädet vaaleiden farkkujen taskussa. Hetken päästä kun ostokset oli maksettu Satine asteli kaupan ovelle päin. Rasmus luuli että tyttö meinasi lähteä jo lopullisesti joten lähti kiireesti ulos. Poika tuli kaupan ovesta kadulle hetki sen jälkeen kun Satine. Hän katsoi ympärilleen kunnes huomasi toisen istuvan läheisellä penkillä. Hetken Rasmus epäröi mutta otti sitten muutaman askeleen penkkiä luokse ja istuutui tytön viereen, ei kuitenkaan liian lähelle. Rasmus kaivoi tupakan taskustaan ja sytytti sen.
- Syytätkö sinä kaikesta minua?
Poika kysyi hieman ihmeissään ja käänsi kylmän katseensa Satineen.

[Satine]

Satine otti laukustaan limsapullon, hörppäsi siitä kulauksen ja laittoi sen sitten takaisin laukkuunsa. Tytöllä oli aina limsaa mukanaan, mutta ei Satine itsekkään tiennyt siihen muuta syytä, kuin että siitä oli vain tullut hänelle tapa.
Satine katsoi kun kaupan ovi aukesi ja Rasmus tuli ulos.
Kun poika tuli Satinen viereen penkille, tämä siirtyi aivan penkin päähän ja käänsi katseensa pois päin. Satine kuuli kun toinen sytytti tupakan, tyttö inhosi tupakoimista, vaikka poltteli joskus itsekin, mutta aika harvoin. Satine käänsi katseensa Rasmukseen kun tämä oli kysynyt jotain: "En minä sinua syytä, ainakaan kokonaan, minä vain..", tyttö lopetti lauseen kesken.
Satinella meni pala kurkkuun ja hänellä oli kova työ estää kyyneleitä valumasta pitkin poskia.
"Ei se ollut sinun syytäsi, anteeksi, en minä voi sinua siitä syyttää", tyttö sanoi ja purskahti itkuun: "Mutta lupaa, ettet tee sitä enää ikinä ainakana silloin kun olen juonut jotain", Satine sani sanottua itkunsa lomasta.

[anthony]

Rasmus katsoi tyttöä kun tämä siirtyi toiselle puolelle penkkiä. Poika kohautti olkiaan mietteliäänä ja käänsi katseensa suoraan eteenpäin samalla kun poltteli tupakkaansa.
Rasmus käänsi katseensa Satineen kun tämä puhui. Poika katsoi tätä tarkasti ja jäi odottamaan kysyvän näköisenä kun tyttä jätti lauseensa kiinni. Rasmus katsoi tyttöä silmiin ja huomasi että tämä esteli itkua. Poika toivoi että Satine ei ainakaan alkaisi itkemään sillä poika ei ollut siihen mikään paras lohduttaja.
Satine jatkoi lauseensa loppuun ja poika käänsi jälleen katseensa eteenpäin nojaten rennosti tuolin kovaan selkänojaan.
- Ai siitäkö se on kiinni että olit kännissä?
Rasmus tokaisi ehkä hieman tylyn kuuloisesti ja katsoi Satinea joka nyt itke. Poika huokaisi ahdistuneena, hän ei pitänyt siitä että hänen seurassaan tai hänen takiaan itkettiin.
-Minä kysyin sinulta silloin että haluatko varmasti ja sinä vastasit myöntävästi. Minusta ei pitäisi silloin juoda jos ei osaa ajatella selvästi ja sitten katuu tekojaan.
Poika jatkoi matalalla sekä vakavalla äänellä ja käänsi katseensa jälleen pois Satinesta jatkaen rauhallisen oloisena tupakkansa polttamista.

[Satine]

Satine tyrehdytti kyyneleensä ja katsoi Rasmusta, hänen silmänsä olivat punaiset, muttei tyttö antanut sen häiritä.
"Siitä osittain, mutta sanoinhan jo että et ole syyllinen siihen, syytän siitä myös itseäni, ja jos nyt vältämättä tahdot tietää, niin ei se ollut ensimmäinen kerta kun kadun jotain", tyttö sanoi nopeasti ja katsoi Rasmuksen kädessä olevaa laastaria, se oli vieläkin siinä, miksei poika ollut ottanut sitä pois.
Satine otti laukustaan aurinkolasit ja laittoi ne silmilleen, koska aurinko paistoi, mutta osaksi se johtui hänen punottavista silmistään.
"Anteeksi, että syytin sinua", tyttö sanoi ja katsoi Rasmusta hymyillen, hän siirtyi pojan viereen istumaan ja otti tämän tupakan. Satine poltteli hetken ja antoi sen sitten takisin Ramukselle.

[anthony]

Rasmus katsoi Satinea jonka silmät olivat aivan punaiset itkemisestä.
- Miksi sitten teet sellaista mitä joudut katumaan…
Poika kysyi ihmeissään ja katsoi tyttöä pää hieman kallellaan. Toinen taisi tehdä humalassa aina asioita mitä katui mutta luulisi sen takia jättää viinat juomatta että ei tarvinnut katua mitään.
- Ja täytyy sanoa että et olisi kyllä ensimmäinen joka minua syyttäisi.
Anthony jatkoi ja naurahti vaivaantuneena. Jokaisen yhden illan jutun jälkeen joku tyttö tuli itkemään pojan jalkoihin siitä kuinka hän oli käyttänyt tyttöä julmasti hyväkseen ja kuinka kusipää Rasmus on. Se oli pojalle jo melko tuttua ja osittain tottunut siihen. Ja olihan niistä melko moni pojan omaa syytä koska antoi tytöille toivetta isommasta jutuista ja lemppasi heidät sen jälkeen.
- Ei se mitään…Olen tottunut siihen.
Rasmus vastasi Satinelle ja hymyili. Tyttö tuli lähemmäksi ja otti pojan tupakan. Rasmus katsoi Satinea hieman yllättyneenä mutta hymähti sitten. Rasmus sai hetken päästä tupakkansa takaisin ja poika pisti sen huuliensa väliin ja katsoi Satinea silmät sirrillään.
- Tekikö hyvää…tupakka siis?
Rasmus kysyi hymyillen ja tökkäsi sormellaan Satinea kylkeen.

[Satine]

Satine katsoi suoraan eteensä lasiensa läpi: "Etkö ole itse tehnyt mitään, mitä olet katunut jälkeenpäin? Enkä minä oikeastaan kadu sitä, se vain tuntuu väärältä", tyttö sanoi ja painoi päänsä alas.
"No jaa, tupakka on turha juttu, mutta joskus sitä vain tarvitseen, mutta ei se kyllä auta mitenkään", Satine sanoi ja naurahti hieman.
Kun Rasmus tökkäsi tätä kylkeen, Satine kääntyi toiseen päin ja tökkäsi tätä: "Mistäs tuo oli?", tämä kysäisi hymyillen.
Satine siirtyi hieman kauemmas pojasta: "Voimmeko me olla silti kavereita?", tyttö kysyi hieman arasti, Satine ei halunnut riidellä kenenkään kanssa, hän ei ollut sellainen tyyppi, mutta ei hän kyllä silti hyväksynyt aivan ketä tahansa ystäväkseen.
Aurinko helotti vieläkin täydeltä taivaalta, Satine katsoi tyhjää katua ja mietti mielessään miltä se näyttäisi, jos se olisi pullollaan meluavia ihmisiä ja autoja, mutta pyyhkäisi kuitenkin asian hetken kuluttua mielestään ja kääntyi Rasmuksen puoleen: "Voisimmehan me viettää illan aivan ilman alkoholia, jos tämä tästä kehkeytyy hyvään suuntaan" tyttö sanoi ja hymyili ilkikurisesti.

[anthony]

Rasmus mietti hetken Satinen kysymystä kunnes kohautti olkiaan.
-En oikeastaan.
Poika vastasi lyhyesti ja vilkaisi tyttöä. Tällä kertaa hän valehteli, kyllä Rasmus katui melko montaa asiaa. Yleensä katumuksen kohteena oli ne liian monet yhden illan jutut sekä se että oli loukannut kovin montaa tyttöä. Sellaiset asiat mitä poika nyt teki, ei oikeasi ollut häntä varten mutta silti teki niitä että ei näyttäisi heikolta vaan coolilta ja helvetin kovalta jätkältä.
Rasmus huokaisi ja käänsi katseensa Satineen.
- No en voi sanoa että tupakassa olisi jotain hyvää mutta silti sitä tulee poltettua hieman liikaakin.
Hän tokaisi samalla kun heitti tupakan tumpin maahan ja talloi sen mustilla kengillään. Poika pyyhkäisi kämmenensä reisien kohdalta housuihin ja katsoi hetken taivasta. Oli aivan liian kuuma olla ulkona.

Rasmus hätkähti kun tunsi tytön tökkäisyn kyljessään.
-Hei!
Poika huudahti hieman säikähtäneenä ja päästi naurahduksen. –Minua vain huvitti tehdä niin. Rasmus jatkoi ja katsoi tyttöä hymyillen.
Hän nojautui paremmin tuolin selkänojaan ja valui hieman alemmaksi tuolilla. Rasmus kuunteli tarkasti Satinen puhetta ja mietti hänen sanojaan.
- Kyllä me voimme olla kavereita. Ja se alkoholiton ilta ei kuulosta pahalta.
Poika tokaisi ja hymyili tytölle. Rasmus huomasi Satinen ilkikurisen hymyn ja se sai pojan hymähtämään.
- Ja nyt kun aloitimme jutun aivan puhtaalta pöydältä niin minun nimeni on muuten Anthony…Mutta se Rasmus käy kyllä paremmin.
Poika sanoi hetken miettimisen jälkeen ja vilkaisi tyttöä. Oikeastaan hän ei edes tiennyt miksi oli kertonut Satinelle oikean nimensä, eihän hän kertonut sitä koskaan kenellekkään.

[Satine]

Satine katsoi Rasmusta, joka näytti nyt paljon iloisemmalta, kuin hetki sitten ja se sai Satinenkin paremmalle tuulle.
Satine naurahti ja kenautui poika vasten, hän haluaisi vietäää koko päivän Rasmuksen kanssa ja heillä tulisi varmasti olemaan mukavaa, ja hauskanpito voisi jatkua jopa yöhön asti jos olisi tarpeen, ei se Satinea haitannut ollenkaan.
"No hyvä, jos ei kuulosta pahalta, sillä minä odotan sitä jo innolla", tyttö sanoi ja asettui makaamaan penkille siten, että hänen päänsä oli pojan sylissä.
Satine nauroi hetken pojan esittäytymiselle ja sanoi sitten: "Minä olen Satine", tyttö sanoi ja yritti pidätellä nauruaan, muttei onnistunut siinä kehuttavasti.
"Minusta voisimme olla hetken täällä kaupungilla ja sitten olisi mukava mennä uima-altaalle, jos sinulle vain sopii ja sitten jos sieltä päästään eteenpäin niin olisi mukava mennä sinun asunnollesi", Satine sanoi ja kuvitteli jo mielessään tulevan päivän tapahtumia hymyillen itsekseen.

[anthony]

Rasmus nyökkäsi tytölle ja hymyili kun tämä asettui makaamaan penkille ja laittoi päänsä pojan syliin. Rasmus puhalsi ilmaa Satinen kasvoille ja nojautui selkänojaa vasten.
- Voin luvata että siitä tulee mukavaa.
Poika sanoi ja haroi vaaleita hiuksiaan pois silmiensä edestä.
Anthony naksautti niskansa pistäen sitten toisen kätensä niskan taakse.
- Kyllä minä sinun nimen muistan. En ollut humalassa.
Poika tokaisi naurahtaen ja katsoi Satinea kirkkailla silmillään. Poika veti mietteliään ilmeen kasvoilleen ja katsoi muutamaa ihmistä jotka kulkivat ohitse. Oliko tosiaan mahdollista että hän oli saanut ensimmäisen oikean ystävänsä? Ystävän jonka seurassa oikeasti viihtyi. Rasmus kohautti olkiaan mietteliäänä ja käänsi jälleen katseensa Satineen.
- Tuo suunnitelma käy hyvin…
Hän mutisi vastaukseksi ja nosti jälleen katseensa. Rasmus ei ollut edes varma oliko hänellä minkäänlaisia shortseja millä olisi voinut uida. Tosin häntä hieman ihmetytti miksi tyttö halusi mennä hänen asunnolleen vielä.

[Satine]

Satine sulki silmänsä hetkeksi ja kuunteli kadulla kulkevien ihmisten tepastelua, välillä kuului kaupan ovessa olevasta kellosta kilahdut, mutta aina kun
Rasmus puhui, tyttö avasi silmänsä ja hymyili. "Hyvä, niin pitääkin tulla mukavaa", Satine sanoi: "Kyllä minäkin sinun nimesi muistan", tyttö sanoi ja naurahti heleästi.
Satine oli iloinen, kun poika halusi olla hänen ystävänsä, koska eihän hänellä mitenkään kehuttavan paljon ollut ystäviä, mutta ne muutamat olivat todellisia ystäviä.
Todellinen syy siihen, että Satine halusi Rasmuksen asunnolle uudestaan, ja selvinpäin oli se, että tyttö oli ehkä kuitenkin hieman ihastunut
Rasmukseen, muttei todellakaan myöntäisi sitä tälle, koska Satine halusi vielä "tarkistaa" onko Rasmus oikeasti sellainen kun nyt, vai onko hän sittekin erilainen, sillä Satine halusi pojan pysyvän juuri sellaisena kun tämä nyt oli.