Kaoru
Koulun sisäpiirin jäsen
Shiron alistuksessa.<3
Posts: 494
|
Post by Kaoru on May 19, 2007 19:07:09 GMT 2
Kaoru seurasi Dorinea tyttöjen koppiin. Huh, tuuli ei päässyt sinne. Jossain siis oli sellainen jumalan suojelema paikka, johon tuuli ei ujuttanut kalmansormiaan. Katseltuaan hetken ympärilleen, poika vihelsi. "On tämä siistimpi kun japanin pukukopit. Et kuule uskokaan minkä näköisiä ne ovat." Kaoru hymyili leveästi ja istahti Dorinen viereen. Eihän pukukoppia voinut romanttiseksi sanoa, mutta kelpasi se paremman puutteessa. Niin mihin? Tuulensuojaksi. Ei kuherteluun, ei seksiin, ei mihinkään. Hienoa Kaoru. 10 pistettä ja papukaijamerkki. Tai kyllähän se kelpasi, mutta ei nyt. Nyt se toimi tuulensuojana. Kaoru katsahti Dorineen ja hymyili pienesti. 'Niinpä. Tältä siis tuntuu olla ystävä? Lähestulkoon uusi tunne minulle.' Kaoru huokaisi pienesti ja nojasi takanaan olevaan seinään. Poika hilasi jalkansa penkille ja kietoi kätensä polvien ympärille. "En edes muista miltä tuntuu olla ystävä. Se vaihde on jäänyt kokonaan jonnekin tietämättömän pikku-Kaorun maailmaan."
|
|
Dorine
Koulun nouseva tähti
Posts: 188
|
Post by Dorine on May 19, 2007 19:15:51 GMT 2
Dorine hymähti Kaorun sanoille. Ne olivat kuin hänen omasta suustaan. Mutta sitä hän ei tietenkään myöntäisi Kaorulle. Vai myöntäisikö? Eivätkös ystävät olleet sitä varten, että heille saattoi vuodattaa murheensa? "Minullakaan ei ole pitkään aikaan ollut oikeita ystäviä", Dorine sanoi painottaen sanaa oikeita. Olihan hänellä kyllä ystäviä ja kavereita, ainakin jonkinlaisia, mutta heistä ei ollut seuraa kuin hauskanpitoon. Tyttö ei kuvitellutkaan kertovansa asioistaan heille, mutta Kaoru oli eri asia.
Dorinella oli jo sen verran lämmin, että hän olisi voinut riisua pojan takin ja ojentaa sen takaisin, mutta hän piti sen kuitenkin vielä päällään. Oli mukavaa haistella Kaorun tuoksua tämän lämpimästä takista. Dorine venytteli ja heilutteli mustien ballerinojen verhoamia jalkojaan tyytyväisenä. Hänellä oli vieressään mukava poika ja katto päänsä päällä ja loputtomasti aikaa. Tyttö tunsi olonsa melkeinpä onnelliseksi.
|
|
Kaoru
Koulun sisäpiirin jäsen
Shiron alistuksessa.<3
Posts: 494
|
Post by Kaoru on May 19, 2007 20:25:23 GMT 2
Kaoru nyökytteli tytön puheille. "No, ehkä meidän kummankin on tullut aika unohtaa ristien pystyttäminen ystävyyden hautausmaalle." Kaoru oli itse kaivanut niin monta hautaa tuolle hautausmaalle, että oli mennyt laskuissa sekaisin jo kauan sitten. Jokainen orastava ystävyys oli löytänyt matkansa kuoppaan mätänemään jossain vaiheessa. Miksikö? Kaoru vain oli Kaoru. Hiljainen ja huomaamaton. Ja jos joku huomasi, pian tämä huomasi myös sen ettei kannattanu huomata. Ja Kaoru löysi taas itsensä kaivamasta uutta hautaa ja koristelemassa puista ristiä. Minuutin hiljaisuus, muutama sana, ja uusi hauta oli pystytetty. Ehkä Dorinen kanssa olisi toisin? Näin Kaoru oli ajatellut ennenkin. Ehkä sittenkin... Aina häntä oli kuitenkin puukotettu selkään. Dorine toisaalta oli uskoutunut hieman itsestäänkin. Ehkä se olisi hyvä merkki? Kaoru hymyili Dorinelle ja kohotti kättään pörröttääkseen tämän hiuksia. Ei Kaoru oikeasti uskonut tytön puukottavan häntä selkään. Hänhän se oli ollut se joka oli puukottanut, ja parantanut. Ehkä, toivottavasti. Toivottavasti Dorinelle ei jäänyt arpia puukosta.
|
|
Dorine
Koulun nouseva tähti
Posts: 188
|
Post by Dorine on May 19, 2007 20:35:32 GMT 2
"Niin, ehkä", Dorine mutisi hajamielisesti. Hänellä ei oikeastaan ollut koskaan ollut oikeaa, aitoa ystävää, jolle tyttö olisi voinut kertoa kaikki salaisuutensa ja murheensa. Ei edes pienenä. He olivat asuneet yleellisessä kerrostaloasunnossa, korkean peiliseinäisen pilvenpiirtäjän ylimmässä kerroksessa. Samassa talossa oli asunut lukuisa määrä lapsiperheitä, mutta koskaan Dorine ei ollut heihin kunnolla tutustunut. Hän oli istunut kaiket päivät kotona ja leikkinyt hienoilla leluilla, joita äiti hänelle rakkauden korvikkeeksi kiikutti. Kouluikäisenä hän oli ollut se hiljainen ja arka hiirulainen, jota muut olivat kiusanneet. Ja kun hän oli hieman vanhempana saanut itsevarmuutta, oli hän myöskin alkanut ymmärtää, miten häikäilemättömiä ja epäluotettavia ihmiset olivat.
Ja nyt, nyt hänellä oli Kaoru. Vai oliko sittenkään? Eihän Dorine tiennyt toisesta oikeastaan yhtään mitään, muuta kuin että tämän nimi oli Kaoru ja tämä harrasti taiteita ja valokuvausta. Hän ei tiennyt pojan sukunimeä, ei mitään tämän menneisyydestä, ajatusmaailmasta, mistään. Silti hän kutsui japanilaista ystäväkseen. Ainoa tapa saada jotain pojasta selville, oli jutteleminen. Siinä Dorine oli ikävä kyllä tavattoman huono.
|
|
Kaoru
Koulun sisäpiirin jäsen
Shiron alistuksessa.<3
Posts: 494
|
Post by Kaoru on May 19, 2007 20:42:38 GMT 2
"Hmmh... En enää tiedäkään montako ristiä olen pystyttänyt sinne," Kaoru tokaisi puoliksi ääneen. Käsi pörrötti Dorinen hiuksia. Tämä näytti suloiselta hiukset sekaisin. Ja Kaoru halusi tätä. Ei halunnutkaan, hehän olivat ystäviä. Mutta tyttö näytti silti suloiselta. Ilman meikkiä ja hiukset sekaisin. Kaoru vetäisi kätensä pois Dorinen hiuksista ja antoi sen tippua kovalle penkille. "Olen aina ollut huono hankkimaan ystäviä. Seksikumppaneissa hyvä, ystävissä huono. Ikuinen kirous." Kaorun ei ollut tarkoitus sanoa lausahdusta ääneen, mutta sanoipa kuitenkin. Ikäänkuin vahingossa. 'Hups, joo haluan vain seksiä. Tervemenoa.' Niinhän poika usein ajatteli. Ei syvempää, ei sitovaa. Ei mitään mikä rajoittaisi elämää. Vain pieniä hetkiä, joiden varaan ei voinut rakentaa mitään tukevaa. Dorinen kanssa hän oli saanut jo kokonaisen viikon. Enemmän kuin muiden kanssa. Enemmän kuin koskaan. Ehkä hän ei haluaisikaan lopettaa tätä. Ei ollut sitä samaa vanhaa kaavaa. Hauskaa, ei hauskaa, unohdetaan. Heillä oli ollut kokemuksensa, jonka varaan olisi mahdollista rakentaa joko vankkaa tai mahdollisimman heikkoa. Rakennusmateriaalin Kaoru päättäisi itse.
|
|
Dorine
Koulun nouseva tähti
Posts: 188
|
Post by Dorine on May 19, 2007 20:57:44 GMT 2
Dorine katsoi Kaorua muka-vihaisena toisen pörröttäessä hänen hiuksiaan. Tyttö tunsi näyttävänsä krapulaa potevalta katuhuoralta istuksiessaan pukukopin sottaisella penkillä, yllään Kaorun takki, hiukset pörrössä ja ilman meikkiä, silmät yhä itkemisestä punertavina. Dorine nosti kätensä kostoon ja sekoitti pojan hiuskuontalon niin hyvin kuin taisi. Kosto on suloinen, tässä tapauksessa kirjaimellisesti.
"Minä olen huono molemmissa", Dorine mutisi. Hän oli menettänyt neitsyytensä melko sekavassa olotilassa, kahdeksannella luokalla. Kumppani oli ollut vielä enemmän aineissa, varsinainen korsto, jota kohtaan tytöllä ei tietenkään ollut mitään tunteita, hän yritti vain miellyttää poikaa. Sen jälkeen hänellä oli ollut muutama seksikokemus, mutta kertaakaan hän ei ollut hommasta nauttinut ja se todellakin harmitti Dorinea. Hänen "ystävänsä" puhuivat seksistä jatkuvasti, ylistivät poikaystäviään ja kertoilivat kokemuksiaan. He varmaankin luulivat Dorinen olevan vielä neitsyt, koska tyttö ei ollut suostunut omia muistojaan jakamaan. Nyt oli kuitenkin aika laittaa piste muiden miellyttämiselle ja miellyttää sen sijaan itseään.
|
|
Kaoru
Koulun sisäpiirin jäsen
Shiron alistuksessa.<3
Posts: 494
|
Post by Kaoru on May 19, 2007 21:07:10 GMT 2
Kaoru virnisti leveästi hiukset pörrössä. "Olenkin aina ollut sitä mieltä, että pörröiset hiukset sopivat minulle paremmin." Kaoru otti tyttömäisen poseerausilmeen kasvoilleen. "Olenko oikeassa?" Kaoru pörrötti vielä hieman hiuksiaan. Poika ei ollut jaksanut tupeerata korvia, joten kampaus näytti aika latistuneelta. Eniten poika muistutti ehkä juuri herännyttä - ja siltä Kaorusta tuntuikin. Herännyt kesken painajaisen, omalta haudaltaan, huomaten sen olevankin vain jonkun tuikituntemattoman. Mitäs menit kuolemaan puolestani, ei voi mitään. Minä jatkan elämääni. "Noh noh, saithan sinä minutkin pauloihisi." Kaoru yritti piristää tyttöä. Ei Kaorukaan voinut kehuskella viettelytaidoillaan, kehuskeli siltikin. Yleensä hänen kaatamansa tytöt, tai pojat, olivat joko enemmän tai vähemmän aineissa. Pahasti kuitenkin. Ja Kaoru myös oli aineissa. Poika ei enää ollut edes varman neitsyytensä menettämisestä. 'Olikohan se silloin seiskan alussa...? Vaiko ennen?' Kaorulla ei ollut seksikokemuksia selvinpäin, ainakaan pahemmin. Muutama niitäkin löytyi. Lyhytaikaisten tyttöystävien kanssa. Yksi poikaystävän kanssa. Selvinpäin oli mukavempaa, ja vaikeampaa. Tuntui hyvältä, mutta ei tuntunut. "Se on aika hyvin. Olet tainnut päästä ennätysteni kirjaan. Ding, Dorine, sija yksi. Jaa missä? En ole koskaan ajatellut ja huolehtinut kestään ihmisestä yli viikkoa. Paitsi ehkä äidistä ja siskosta. Veljestä en edes viikkoa. Olen aina vain unohtanut. Muistoissa on monta muistoa joista en edes muista kenen kanssa ne on luotu." Kaoru antoi katseensa kierrellä pukukopin ankeita seiniä. Hetken kuluttua poika kiskoi huulilleen hymyn ja katsahti Dorinea silmät puoliksi ummessa. 'Löytäisinköhän täältä jonkun joka saisi seksin tuntumaan hyvältä, ja silti tuntumaan hyvältä. Ei pahalta, ei rikolliselta.'
|
|
Dorine
Koulun nouseva tähti
Posts: 188
|
Post by Dorine on May 19, 2007 21:16:56 GMT 2
"Ah, seksikästä", Dorine naurahti. Kaoru oli älyttömän söpö hiukset pörröisinä, eikä tyttö voinut olla ajattelematta, että oli löytänyt varsinaisen kultakimpaleen. Ainakin hänen kaverinsa olisivat sitä mieltä. Tuskinpa he edes uskoisivat, jos Dorine kertoisi tavanneensa suloisen japanilaispojan käytävällä ja ystävystyneensä tämän kanssa.
"Haista paska", tyttö hymähti ja virnisti. Hän ei todellakaan tuntenut "saavansa ketään pauloihinsa". Vaikka toisaalta, kyllähän hän tiesi, että ne kaksilahkeiset, jotka häneen olivat tähän mennessä kajonneet, olivat valinneet tytön ulkonäön eivätkä luonteen perusteella. Yhtäkkiä häneen iski kauhistuttava ajatus: entä jos Kaoru oli samanlainen? Piti hänestä vain, koska hän oli kaunis? Mutta, jos asia olisi ollut niin, miksi poika nyt istuisi hänen vieressään, kun tyttö itse tunsi näyttävänsä kamalalta.
Dorine kuunteli hiljaisena poikaa. Hän ei oikein tiennyt, pitäisikö hänen iloita saavutuksestaan. Jos Kaoru sanoi, ettei koskaan ollut välittänyt kestään yli viikkoa, miksi hän olisi erikoistapaus? Tytön itsevarmuus ja turvallisuudentunne alkoivat pikku hiljaa mureta. "Minä.. Tuota, millainen perheesi sitten oli?" hän kysyi hetken kuluttua ujoon ja epävarmaan sävyyn, toivoen, ettei sohinut kepillä jäätä.
|
|
Kaoru
Koulun sisäpiirin jäsen
Shiron alistuksessa.<3
Posts: 494
|
Post by Kaoru on May 19, 2007 21:26:25 GMT 2
"Hmm, perheeni? Eipä siinä ole paljoa kerrottavaa. Olen äidin ja siskon oma prinsessa. Veli on etäinen, isä kuoli kun olin neljän. En ole oikeastaan koskaan ollut kovin läheinen perheeni kanssa. Tiemme vain erosivat." Kaoru huokaisi syvään ja laski katseensa lattiaan. Poika ei tykännyt puhua perheestään. Liikaa muistoja. Kaikkea prinsessamekoista ja tanssitunneille. Hänet oli kasvatettu kuin tyttö, vailla miehen kättä. Ehkä Kaoru sen takia tulikin paremmin toimeen tyttöjen kanssa? "Ei ole mitään kerrottavaa." Kaoru pudisteli päätään vakuuttaakseen tytön. "Entä omasi?" Kaorua kiinnosti tietää lisää Dorinesta. Ensimmäistä kertaa elämässään Kaoru oikeasti halusi selvittää jonkun ongelmia, ja kuunnella. Yleensä Kaoru oli se jolle tultiin juttelemaan kun oli ongelmia, ja sitten suututtiin kun vastausta ei tullutkaan samantien. Tai jos vastaus ei toiminut. Hitostako Kaoru tiesi! Jos joku tuikituntematon tuli purkamaan sydäntä, niin miten Kaorun olisi muka tarkoitus tietää miten tämä ratkaisisi ongelmansa?! Dorinen kohdalla oli kuitenkin toisin. Tuntui hyvältä purkaa sydäntään tälle, ja huomata, ettei tämä jättänytkään samantien. Ehkä Kaoru tosiaankin saisi käännettyä elämänsä suuntaa.
|
|
Dorine
Koulun nouseva tähti
Posts: 188
|
Post by Dorine on May 19, 2007 21:33:46 GMT 2
Dorine nyökkäsi myötätuntoisena. "Olen pahoillani", hän sanoi hiljaa. Kun Kaoru esitti vastakysymyksen, Dorine ajatteli ensin kuitata kysymyksen lyhyellä valheella, mutta päätti sitten kertoa totuuden. Vaikka poika ei sitä koskaan saisi tietää, olisi loukkaus, jos Dorine vaatisi ensin Kaorua kertomaan perheestään, mutta vaikenisi itse. Hän ei voinut olettaa toisen kertovan itsestään, jos hän ei samalla avautuisi itse.
"Vanhempani erosivat, kun olin pieni. He keskittyivät vain uraansa, eikä kummaltakaan liiennyt aikaa eikä rakkautta minulle. Kun täytin 13, muutin isovanhempieni luo ja tulin Saint Lyonsiin", Dorine sanoi vaimeaan sävyyn. Vaikka hän oli kertomuksessaan raapaissut vain pintaa menneisyydestään, se oli kuitenkin paljon, paljon enemmän, mitä hän oli koskaan ennen kenellekään kertonut. Eikä se tuntunut lainkaan pahalta, helpottavalta päin vastoin. Tältä sen kai kuuluikin tuntua, kertoa asioitaan luotettavalle ystävälle.
|
|
Kaoru
Koulun sisäpiirin jäsen
Shiron alistuksessa.<3
Posts: 494
|
Post by Kaoru on May 20, 2007 9:12:56 GMT 2
"Hmm, ymmärrän tunteen." Kaoru katsoi Dorinea myötätuntoisesti. Olihan Kaorukin varttunut melkeinpä yksinään äidin ja muun perheen surressa isää. Eihän hän yksin ollut, mutta ei häneen hirveästi huomiotakaan kiinnitetty. Tietty äiti vielä nykyäänkin soitteli ja kyseli käymään kotona, mutta usein Kaoru vain sulki puhelimen. Ei ollut mitään puhuttavaa - Vaikka äiti todennäköisesti kysyisi vain kuulumisia ja muistuttaisi pukeutumaan lämpimästi. "Yksin on aina vaikeampaa." Kaoru heitti kätensä Dorinenn ympärille ja kiskaisi tämän halaukseen. Poika painoi suunsa tytön korvan juureen. "Mutta nyt meitä on kaksi." Kaoru päästi Dorinen irti halauksesta ja hymyili tälle. Se oli totta, nyt heitä oli kaksi. Ehkä aurinko paistaisi välillä heidänkin maailmaansa?
|
|
Dorine
Koulun nouseva tähti
Posts: 188
|
Post by Dorine on May 20, 2007 10:46:16 GMT 2
Dorine tuijotteli jalkoihinsa, kyyneleet pyrkivät taas tytön silmiin. Hän ei ollut koskaan ennen puhunut asioistaan näin, joten ei ihmekään, jos vähän itketti. Nyt Dorinesta kuitenkin tuntui, että hän saattaisi joskus vielä kertoa lisää. Mutta ei vielä.
Kaoru kiskaisi Dorinen halaukseen ja tyttö painautui toisen lämmintä kehoa vasten. Hänen ei tehnyt mieli irrottautua. Siinä, Kaorun ruumiinlämmössä hän olisi voinut istua vaikkapa loppupäivän. Ikävä kyllä mikään ei ole ikuista, niin kuin ei tämäkään halaus. "Niin. Oli varsinainen onnenpotku, että kävelit ohi käytävällä. Tai et kävellyt ohi, vaan istuit viereeni", Dorine hymähti. Hänen oli vaikea uskoa, että oli tosiaankin tavannut käytävällä pojan, mukavan pojan, josta sitten oli tullut hänen ystävänsä. Ehkäpä muille ihmisille sellaista sattui harva se päivä, mutta Dorinelle se oli jotain ihan uutta. Kenties muutoksen tuuli alkoi viimein puhaltaa myös hänen elämässään.
|
|
Kaoru
Koulun sisäpiirin jäsen
Shiron alistuksessa.<3
Posts: 494
|
Post by Kaoru on May 20, 2007 10:53:49 GMT 2
"Sanopas muuta. Jos olisin vain ignoorannut sinut, hyppisin varmasti tällä hetkellä tähtitornin huipulta alas." Kaoru naurahti kevyesti ja pörrötti Dorinen jo ennestäänkin pörröisiä hiuksia. Kaoru oli leikitellyt ennenkin ajatuksella. Ensin alimmasta ikkunasta, auts tuntuisi hieman jaloissa. Sitten ylempäätä, ylempäätä, lopulta huipulta. Jonkun hypyn jälkeen jalat menisivät, keho murskautuisi eikä Kaoru enää näkisi päivänvaloa. Omalla tavallaan ajatus kiehtoi. Tosin ei enää. Enää Kaorun ei tarvitsisi leikitellä keittiöveitsen kanssa, kurkkia ikkunasta, josko tuuli ottaisi pojan mukaan ja antaisi siivet. Nyt Kaoru oli saanut siivet. "Olen todella onnellinen siitä, että pysähdyin juttelemaan kanssasi." Kaoru hymyili Dorinelle. "Sinä annoit minulle siivet..." Kaoru jatkoi puoliääneen. Kaoru oli tarkoittanut sanat lähinnä itselleen. Tuntui hyvältä olla siinä, Dorinen lähellä ja kuunnella tämän kertomisia. Oli mukavaa, että Kaorukin pääsi välillä purkamaan menneisyyttään, mutta mieluummin poika selvitteli toisten ongelmia. Se taitaisi olla Kaorun ikuinen kirous. Aina auttamassa muita, ei koskaan itseään.
|
|
Dorine
Koulun nouseva tähti
Posts: 188
|
Post by Dorine on May 20, 2007 11:02:17 GMT 2
"Et tosissasi", Dorine sanoi puoliksi kysyvään sävyyn. Toivottavasti ei sentään. Totta kai tuntui mukavalta ajatella, että oli jollekulle tärkeä, mutta että toinen olisi tehnyt itsemurhan, jos ei olisi tavannut Dorinea.. ajatuksin puistatti. "Ei tähtitorni edes ole kamalan korkea", tyttö totesi hetken kuluttua. Määrärahoilla rakennettu varmaan sekin, kaikessa oli säästetty, niin korkeudessa kuin tekniikassakin. Sen jälkeen, kun tähtitorni oli rakennettu, koululla kiersi huhu, että loput rahat oli käytetty opettajainhuoneen uuteen nahkasohvaan ja kahviautomaattiin. Dorine ei olisi ihmetellyt, vaikka se olisikin osoittautunut todeksi.
"Niin minäkin. Kaoru, kiitos", tyttö hymähti. Japanilainen mutisi vielä jotain, mutta Dorine ei saanut selvää tämän sanoista. "Mitä sanoit?" hän kysyi ja hymyili. Kaoru sai hänet hymyilemään jatkuvasti. Siitä kai ystävän tunnistaa, eikö vain? Oli miten oli, Dorine tosiaankiin kiitti varmuuden vuoksi niin Jumalaa, Buddhaa kuin Joulupukkiakin siitä, että oli tavannut Kaorun. Vaikka kulunut viikko oli ollut melkoista tuskaa jo ilman flunssaakin, nyt Dorine tunsi itsensä onnelliseksi.
"Aiotko taas lintsata?" hollantilainen kysyi leikkisästi. Hänellä ei periaattessa ollut hätää, ellei joku sitten ottaisi häntä kiinni itseteossa. Opettajat luulivat Dorinen vielä sairastavan kämpässän, eikä tytöllä ollut aikomustakaan korjata tätä väärinkäsitystä.
|
|
Kaoru
Koulun sisäpiirin jäsen
Shiron alistuksessa.<3
Posts: 494
|
Post by Kaoru on May 20, 2007 11:14:35 GMT 2
[[Ei hitsit repesin tolle joulupukille. x'D]]
"No on se niin korkea, että tuntuisi." Kaoru pudisteli päätään. "Mutta olet oikeassa. Huonolla tuurilla siitä saattaisi jopa selvitä hengissä." Kaorua hymyilytti. Poika oli huomannut hymyilevänsä paljon Dorinen seurassa. 'Taisin viimeksi hymyillä näin paljon Takuton seurassa. Hän taisikin olla ainoa seksikumppani josta välitin oikeasti...' Kaorua hymyilytti ajatus pienestä, suloisesta pojasta johon hän oli törmännyt entisessä koulussa. Dorine oli tietenkin eri asia. Tämä oli hänen ystävänsä. Hmm... Ystävä kuulosti aika hyvältä. Ainakin Kaorun korvaan. "Eh? Ei mitään tärkeää..." Kaoru punastui huomatessaan sanoneensa siipi-lauseensa ääneen. Tarkoitus ei ollut. "Enköhän, tuskinpa muutama poissaolo lisää tekee pahaa. Korvaan ne sitten myöhemmin. Olen ollut sen verran paljon poissa, etten ihmetteli vaikka olisivat valmiita potkimaan minut pois täältä." Kaorun hymy hyytyi hieman tämän miettiessä kuinka paljon oikeastaan oli ollut poissa. 'Eilenkin olin poissa neljä tuntia...' Poika laskeskeli huimia tuntisummia mielessään. "Taidan joutua totisesti töihin, jos aion korvata kaikki tunnit." Kaoru hieraisi niskaansa hämmentyneenä. Poika ei ollut edes huomannut olleensa poissa niin paljon. Hän oli miettinyt aivan liikaa Dorinea.
|
|