Aurinkoon tieni vie

[Dorine]

[[asdfg otsikko.. ai niin juu siis Kaoru tänne]]

Dorine tunsi itsensä epävarmaksi kävellessään siinä Kaorun rinnalla kohti rantaa. Hän oli pikapikaa vaihtanut ylleen vaaleansiniset bikininsä ja eväskori täytettynä omenoilla ja patongilla heilui tytön käsivarrella. Jos Dorinella olisi ollut yllään jotakin muuta, kuin seksikäs mustapinkkiraidallinen, pitsikoristeinen mekko, olisi hän varmasti Kaorun kanssa näyttänyt piknikkiä suunnittelevalta pariskunnalta jostain romanttisesta kirjasta.

Huomaamattaan Dorine kulki eteenpäin kohti lempipoukamaansa sinisenä kiiltelevän järven rannalla. Aina, kun hän tunsi olonsa sietämättömän yksinäiseksi, hän tuli istuskelemaan sille tietylle kohdalle. Merelle tuijottelu oli yllättävän terapeuttista.

Tyttö levitti pehmeän frotee-pyyhkeen hiekalle ja istahti sitten alas. Hän painoi epävarmana katseensa. Dorine käytti mielellään seksikkäitä ja paljastavia vaatteita, mutta jostain syystä meni aina lukkoon, kun olisi pitänyt riisua bikineille uimarannalla. Etenkin, jos olisi seuraa, jonka mielipidettä piti tärkeänä.

[Kaoru]

[[Khihih, Kaoru kuuli kutsun ja laukkasi paikalle. Huuaa~h. *lentää tuolilta*]]

Kaoru hymähteli onnellisena. Ilma oli mitä mainioin, hänellä oli mukavaa seuraa, no koulusta tulisi muutama poissaolo lisää, mutta entä sitten. Tupakkaa ei tehnyt mieli, mikä oli todella mukava yllätys. Kaoru seurasi Dorinea rannalle ja istahti pehmeällä hiekalle. Poika vilkaisi Dorinea. Tämä näytti pahuksen seksikkäältä.
Kaoru naurahti onnellisena ja heitti paitansa pois päältä. Poika kaatui selälleen hiekalle ja nosti kätensä päänsä alle tueksi.
"Ah, en muistakaan milloin olisin viimeksi ollut kunnon hiekkarannalla." Kaoru käännähti kyljelleen ja katsoi hymyillen Dorinea.
"Japanissa ei kovin usein rannalle päässyt. Täällä taitaa olla hieman toisin. Kun on koulunkin alueella ranta..." Kaoru huokaisi syvään ja sulki silmänsä. Ranskan aurinko porotti aivan eri tavalla kuin Japanin.

[Dorine]

Kaorulla ei näyttänyt olevan mitään estoja riisumisen suhteen, mutta Dorine ei silti päässyt eroon epävarmuudestaan. Hän ei kuitenkaan halunnut typerännäköisiä rusketusrajoja, joten nousi ja pujottautui ulos vaatekappaleestaan. Hän kääntyi litteälle vatsalleen pyyhkeensä päällä ja katsahti poikaa ujosti.

"Ai, sinä siis olet syntynyt Japanissa?" Dorine varmisti. Nykyään kun ei tainnut olla mitenkään erikoista, että perheet muuttivat maasta toiseen ja saivat lapsia oman kotimaansa ulkopuolella. Hän oli kuvitellut Kaorun syntyneen Ranskassa, kun tämä kerran puhui kieltä niin hyvin. Dorine oli onnekas, sillä hän oli opetellut ranskaa koulussa jo ala-asteella. Japanissa siihen tuskin oli kovin laajaa mahdollisuutta, tai mistäs hän tiesi.

"Minä käyn täällä aika usein", Dorine jatkoi hymyillen. Ranta oli tosiaankin tytölle ehkä tutuin paikka koulun ulkopuolella. Hän ei oikeastaan viihtynyt kylässä, ostosten tekoon ei ollut suuriakaan mahdollisuuksia, eikä yökerhokaan ollut niin mahtava paikka, että siellä olisi joka ilta jaksanut luuhata.

[Kaoru]

"Jep. Tämä on melkeinpä ensimmäinen kerta Japanin rajojen ulkopuolella. Olen aina ollut kiinnostunut Ranskasta, mutta äidilläni ei koskaan ollut varaa matkustamiseen. Opiskelin yläasteella oma-aloitteisesti ranskaa, kunnes sain mahdollisuuden opiskella sitä koulussakin. Kielitaitoni on vielä hieman vajaata, mutta sen takia olen täällä. Aion oppia ranskan salat täydellisesti."
Kaoru hymyili leveästi Dorinelle. Tyttökin oli uskaltautunut riisumaan vaatteensa. Kai tämä oli stressannut hieman Kaorun läsnäoloa. Hmm, hyvä kuitenkin, että oli riisunut. Kaoru ei voinut välttää pientä katsausta tytön kropalla. Näky miellytti Kaorua kaikessa kauneudessaan.
"Entäs sinä? Miten päädyit tänne?" Kaoru kysyi uteliaana Dorinelta. Poika oli utelias oppimaan lisää tytöstä. Hän halusi tietää kaiken tästä tuttavuudesta. Kaiken, aivan kaiken. Jokaisen pienimmänkin ajatuksen.
Kaoru otti mallia Dorinesta ja kääntyi vatsalleen. Hiekka tuntui hieman pistelevältä paljasta vatsaa vasten. Kaoru ujutti kätensä lantionsa alle ja avasi housujen vetoketjun. Taitavalla liikkeellä poika potkaisi housunsa pois jalasta, paljastaen ohuet, mutta lihaksikkaan jalat. Kaoru ei ollut mikään siisteyden hallitsija, joten housut saivat jäädä siihen mihin jäivät. Kaorulla oli muutenkin tapana levitellä tavaroitaan holtittomasti ympäriinsä.

[Dorine]

"Sinä puhut jo nyt ihan hyvin ranskaa", Dorine hymähti. Vaikka hän itse oli jo Ranskaan saapuessaan osannut kielen alkeet, oli siirtyminen hollannista ranskaan ollut melkoinen haaste, kun kielet erosivat toisistaan niin paljon. Se oli oikeastaan outoa, Saksassa ja Hollannissa kielet muistuttivat toisiaan paljonkin, mutta ranska kuulosti täysin erilaiselta.

"Muutin Hollannista", Dorine vastasi vältellen Kaorun kysymykseen. Hän ei halunnut puhua menneisyydestää, eikä syistä muuttoonsa, ei nyt, kun kerrankin tunsi itsensä melko vapautuneeksi ja hyväntuuliseksi. Hän ei halunnut pilata tätä hetkeä valittamalla, eikä tyttö sitäpaitsi luottanut toiseen vielä sen vertaa, että olisi edes pintapuolisesti valaissut tätä elämäntarinastaan.

Dorine kääntyi kärsimättömänä selälleen. Miksei ihminen ruskettunut nopeammin? Hän katseli kohti sinistä taivasta mietteliäänä. Ilma oli todellakin kaunis, kenties syksyn viimeisimpiä aurinkoisia päiviä. Siitä piti siis ottaa kaikki irti. Hän siirsi tummat silmänsä Kaoruun, kun tämä riisui näppärällä liikkeellä housunsa. Ovelaa.

[Kaoru]

"Kiitos. Otan tuon kohteliaisuutena. Ranska on yllättävän vaikeaa. Tosin helpompaa on siirtyä japanista ranskaan kuin ranskasta japaniin. Tässä ei sentään tarvitse opetella kirjoittamaan uudelleen." Kaoru virnisti. Dorine ei selvästikään halunnut puhua syistään, ja Kaoru uskoi, että tällä oli omat syynsä. Niinpä Kaoru ei kysellyt enenpää.
"Huoh... Millaista täällä on syksyllä? En tiedä muusta maailmasta pahemmin muuta kuin mitä nyt television perusteella voi sanoa. Harmi ettei Ranskassa sada lunta. Olen aina halunnut nähdä lunta. Kun valmistun täältä, matkustan varmaankin jonnekin pohjoiseen, missä on kylmää. Lähden valokuvaamaan. Haluan oppia lisää tästä maailmasta, ja parhaiten opin kuvaamalla." Kaoru höpötti kuin viimeistä päivää, eikä edes huomannut tätä! Milloinkohan hän oli viimeksi puhunut oikein kunnolla? Avautuminen toiselle oli aina ollut vaikeaa.
'Mikä hänessä oikein on? Hän muuttaa käyttäytymiseni täysin!'
Kaoru katseli tarkkaavaisesti Dorinea. Ei kukaan kaunis tyttö ollut ennen saanut häntä puhumaan näin. Ehkä Dorinessa oli vain jotain, mihin Kaoru ei ollut vielä törmännyt? Njaah, pitäisi ottaa selvää.
Kaoru hymyili viekkaasti ja kohotti kättään. Kaoru tökkäsi Dorinea paljaaseen kylkeen. 'Toivottavasti hän kutisee kyljistä.'

[Dorine]

Dorine kuunteli Kaorun puhetulvaa vaitonaisena. Oli tosiaan varmaankin älyttömän vaikeaa vaihtaa jokapäiväistä kieltä japanista ranskaan. Eihän tyttö japanin kielestä oikeastaan paljoakaan tiennyt, mutta sen verran kuitenkin, että se erosi länsimaisista kielistä aika lailla.

"No, täällä on sateista ja kylmää ja muutenkin kamalaa", Dorine vastasi totuudenmukaisesti ja virnisti. Keski-Euroopan talvet ja syksyt olivat jotain sellaista, mitä tyttö ei voinut sietää.
"Talvella voi sataa luntakin", hollantilainen korjasi. Hän ei ollut lumesta yhtä innoissaan, kuin Kaoru, vaan inhosi räntää ja loskaa ylikaiken.
"Ei tietenkään yhtä paljon kuin jossain Norjassa, mutta ihan tarpeeksi kuitenkin", Dorine puuskahti. Miettiessään lähestyvää syyssäätä, hän päätti vielä painokkaammin nauttia auringonpaisteesta ja lämpimästä ilmasta.

Dorine katseli taas hajamielisenä sinitaivaan pilvenhattaroita ja vinkaisi säikähdyksestä, kun Kaoru tökkäisi häntä hellästi kylkeen. Tyttö kavahti leikkisästi kauemmas ja virnisti pojalle.
"Auts, älä tee noin uudelleen", hän naurahti ja siirtyi taas lähemmäs, niin lähelle, että toisen sääret melkein koskettivat hänen omiaan. Hänestä tuntui oudolta loikoilla siinä niin rennosti suloisen pojan vieressä, mutta turha rannalle lähtöä oli enää katua.

[Kaoru]

Kaoru nauroi toisen reaktiolle.
"Varmasti teen." Kaoru ponnisti ylös maasta ja tökkäsi Dorinea uudelleen kylkeen. Siinä noustessaan Kaoru tunsi jalkansa hipaisevan Dorinen sileää säärtä ja poika värähti. Miltä tuntuisikaan pidellä tyttöä sylissä?
Kaoru virnisti hieman irstaasti ja valmistautui uuteen hyökkäykseen. Poika oli valmis myös suojaamaan omat kylkensä. Poika nimittäin kutisi TODELLA herkästi kyljistä - Eikä Kaorun mitenkään tehnyt mieli ruveta kiljumaan tyttömäisesti Dorinen silmien alla.
"Jaa, että lunta voi olla luvassa? Siistiä! Täytyykin pitää kamera lähettyvillä, jos pääsisin tallentamaan ensimmäiset lumitähtöset." 'Ja ehkä pääsen tallentamaan jotain muutakin...' Kaoru hymyili lempeästi, ja hetken ajatusten karkaamisen takia menetti tasapainonsa. Poika kaatui rääkäisten selälleen hiekalle. Jalat potkaisivat Dorinea sääreen.
Kaoru tuhahti ja tunsi punastuvansa tyystin. 'Oh my... Why, God, why?' Kaoru ei edes uskonut Jumalaan ja muuhun humpuukkiin. Miksi hänen piti mennä nolaamaan itsensä tyystin Dorinen silmien alla! Kaoru kokosi itsensä nopeasti, ja saikin kaikki ruumiinosansa järjestykseen ja ponnisti takaisin ylös.
'Mitäköhän hän oikein ajattelee minusta?' Kaoru oli kyllä tottunut kritiikkiin. Muuta hän ei oikeastaan ollut Japanissa kuullutkaan. Tyhmät hiukset, liian hontelo, pukeutuu homosti, käy miehissä, taitaa oikeasti olla täyshomo. Jaa-a, ja miksiköhän Kaorulla ei ollut pahemmin ystäviä Japanissa?

[Dorine]

Dorine kikatti iloisesti ja yritti suojautua Kaorun kutitushyökkäykseltä. Hän kutisi ehkä vähän normaalia herkemmin, ja melkeinpä ainoa muisto lapsuudessa äidin kanssa vietetyistä hetkistä liittyi siihen, kun rouva Rijdman kutitti pienen tyttärensä pyöreää vatsaa ja Dorine nauroi kuin hullu.

Tytön nauru yltyi, kun Kaoru rämähti selälleen hiekalle. Dorine ponkaisi ylös ja asteli lähemmäs maassa retkottavaa poikaa.
"Sattuiko?" hän kysyi ilkikurisesti, mutta hymyili osoittaakseen, ettei suinkaan ollut vahingoniloinen. Hän tiesi, miltä tuntui pelätä kuulevansa toisten pilkallisen naurun, kun itse oli mokannut.
"Joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa", Dorine sanoi viisaasti, vaikkei sananlasku oikein sopinutkaan tilanteeseen. Parempi olisi ollut: "Joka toista kutittaa, se maahan pamahtaa." Ikävä kyllä sellaista sananlaskua ei ollut vielä kukaan julkistanut.

Dorine heittäytyi takaisin pyyhkelleen ja tunsi olonsa paljon vapaammaksi ja turvallisemmaksi. Jos kerran Kaorukin teki virheitä, ei tytön tarvinnut pelätä epäonnistumista. Hän halusi todella ystävystyä tuohon poikaan, olihan tämä ensimmäinen, joka pitkään aikaan oli Dorinelle oma-aloitteisesti tullut juttelemaan.

[Kaoru]

'Ehh...?' Kaoru tuijotti Dorinea ihmeissään. Eikö tämä aikonutkaan pilkata häntä tai käyttää tilannetta hyväkseen? Hmm, entistäkin mielenkiintoisempaa. Ilmeisesti Dorinen seurassa ei tarvinnut pelätä epäonnistumisia. Mukava ihminen tuo tyttönen.
"Hengissä ollaan, juuri ja juuri. Ja niinhän se taitaa mennä, pentelevieköön!" Kaoru repesi nauramaan. Hetken hillittömän naurun jälkeen Kaoru konttasi Dorinen vierelle, ja kumartui Dorinen kasvojen ylle. Jos Kaoru olisi halunnut, hän olisi voinut suudella Dorinea vain pienellä liikkeellä. Sen verran lähelle Kaoru laski kasvonsa.
"Tiedätkös mitä..." Kaoru kuiskasi hieman viettelevällä äänellä. "Minä en oikein perusta tätä auringonottoa."
Kaoru antoi kasvojensa viivähtää vielä hetken Dorinen kasvojen yläpuolelle, kunnes ponnisti itsensä seisomaan. Poika virnisti pirullisesti ja ryntäsi kohti vettä. Muutamalla loikalla Kaoru sai itsensä tarpeeksi syvälle, että pystyi sukeltamaan viileään veteen.
"Puhh." Kaoru kellui hetken selällään vedessä ja nautti viileästi tunteesta. "Tulisit sinäkin!"

[Dorine]

Dorine naurahti pojan puheille. Kaoru vaikutti välittömältä ja iloiselta persoonalta, mikä miellytti Dorinea, vaikka hän itse ei näitä määritelmiä oikein täyttänytkään.
No, vastakohdat täydentävät toisiaan, tyttö mietti. Hänpä käytti tänään paljon sananlaskuja.

Kaoru tuli hänen viereensä ja laski päänsä kohti tytön kasvoja. Dorine hämmentyi, hän ei oikein tiennyt, mitä olisi tehnyt. Poika oli siinä hänen edessään suuteluetäisyydellä, mutta eihän Dorine sellaista halunnut. Ja vaikka olisi halunnutkin, tuskinpa hän olisi toiminut. Onneksi hetki oli pian ohitse, kun japanilainen ryntäsi veteen.
Dorine makasi hiekalla yrittäen selvitä hämmennyksestään. Hänen poskensa helottivat ruusunpunaisina.

Dorine ei enää tiennyt, miten suhtautua Kaoruun. Halusiko tämä todellakin jotain? Ystävyyttä? Vai jotain enemmän? Dorinea melkeinpä puistatti, kun hän ajatteli jälkimmäistä vaihtoehtoa. Miten hän voisi selittää, ettei kyennyt elämään kenenkään kanssa minkäänlaisessa parisuhteessa? Sitäpaitsi, hän ei oikein osannut enää luottaa siihen, että kukaan poika olisi halunnut mitään muuta kuin seksiä. Dorine laski alakuloisena katseensa. Hän oli joutunut pettymään niin monta kertaa, eikä halunnut sen tapahtuvan enää uudelleen.

Kuullessaan Kaorun huudon, Dorine hätkähti ajatuksistaan takaisin maanpinnalle ja nousi epävarmana pyyhkeeltään. Hän ei halunnut näyttää pojalle hämmennystään, eikä halunnut tämän kuvittelevan, että jokin oli vialla. Niinpä hän lähti melko vastahakoisesti kohti järveä ja pulahti viileään veteen, joka tuntui kuitenkin helpottavalta kuumassa auringonpaisteessa.

[Kaoru]

Kaoru sai odottaa pidemmän tuokion ennen kuin Dorine pääsi veteen asti. No, eihän tämä poikaa haitannut. Ehkä hänen liika tuttavallisuutensa oli hämmentänyt tyttöä. Luulikohan tyttö, että hän halusi tältä jotain muutakin kuin ystävyyttä? Kaoru huomasi punastuvansa pienesti. Ehkä hän oli mennyt hieman liian pitkälle?
"Dorine... Minä..." Kaorun puhe takkuili hieman. Kaoru ei ollut koskaan ollut hyvä korjaamaan väärinkäsityksiä, varsinkaan jos ne liittyivät johonkin... tälläiseen. Vaikka Kaoru olisi ehkä halunnutkin Dorinelta enemmän kuin ystävyyttä, päättin hän pysyä pelkkänä ystävänä. Ei se olisi kuitenkaan toiminut. Sitä Kaoru oli todistanut liian usein.
"Tahdon, että tiedät, etten tahdo sinusta mitään muuta kuin ystävän."
Kaoru punasteli, ja painoi katseensa veden lainehtivaan pintaan. Toivottavasti tyttö ei pitäisi häntä pahemman luokan perverssinä. Niinkin oli käynyt joskus. Toisaalta siihen oli kyllä syynsä. Kaoru oli yleensä se osapuoli joka loikki aamuyöstä kotiin, ja jätti toisen osapuolen. Yhdenyön jutut kyllä sujuivat, mutta pidempi sitoutuminen suorastaan kammotti Kaorua. Ei se ollut koskaan toiminut. Ennätys taisi olla viikko. Tai kaksi.
Kaoru kiskaisi itsensä veden alle, niin että kaikki leuasta alaspäin katosi veden alle. Pojan hiukset olivat lässähtäneet, ja tupeeratut korvat roikkuivat elottomina pään molemmin puolin. Olisi kova homma pestä kaikki hiuslakka pois ilman shampoota, ellei Dorine sitten ollut jokin jumalatar ja pakannut shampoopulloa mukaan. Hyvin epätodennäköistä.

[Dorine]

Dorine sukelsi pitkään. Hän piti uimisesta. Siinä ei tarvinnut varsinaisesti osata mitään, kunhan vain kuntoa riitti. Ja uiminen oli oiva urheilulaji lihasten kiinteyttämiseen. Ja pinnan alla tuntui kuin olisi ollut jossain omassa ulottuvuudessa, kaukana arkisista huolista, veden humistessa korvissa. Viimein tyttö nousi pinnalle ja ravisteli mustat, kiiltävät hiuksensa niskan taakse. Hän kääntyi vaivaantuneena kohti Kaorua.

Dorine oli helpottunut kuullessaan, mitä toisella oli sanottavana. Olihan tämä mukava, mutta ei Dorine osannut ajatella poikaa siinä mielessä. Ei, vaikka olisi itse ollutkin valmis johonkin suurempaan,
"Hyvä juttu. Tai siis, sinä vaikutat mukavalta ja haluaisin olla ystäväsi, mutta.." tyttö mutisi ja hymyili sitten pojalle vapautuneesti. Kaoru siis halusi olla hänen ystävänsä? Kerrankin tunne siis oli molemminpuolinen.

Dorine katsahti japanilaista viekkaasti ja kumartui äkkiä roiskaisemaan valtavan aallon vettä toisen päälle.
"Kosto on suloinen", hän naurahti ja pulahti varmuuden vuoksi pinnan alle. Luultavasti he alkaisivat vesisotasille kuin tarhaikäiset naperot.

[Kaoru]

"ARGH!" Kaoru karjaisi saadessaan ryöpyn vettä niskaansa. "Nyt kuules..."
Dorine oli sukeltanu veden alle, joten Kaorun vastahyökkäyksestä tuskin olisi mitään hyötyä. Sen sijaan poika alkoi kehitellä uutta hyökkäysmenetelmää. Kaoru sukelsi, ja ui aivan Dorinen vierelle. Tytön tullessa pintaan, Kaoru tarttui tätä kyljistä, ja kutitti. Kaoru ei päästänyt otettaan irti, vaan roikkui sitkeästi Dorinessa kiinni, kutitellen tämän kylkiä.
"Niinpä, kosto elää muruseni." Kaoru nauroi iloisesti. Milloinkohan pojalla oli viimeksi ollut näin hauskaa? Varmaan viimeksi siskon kanssa, joskus kauan sitten. Kaoru ei tavallisesti nauranut hirveästi, ja tämän yhden päivän aikana hän oli nauranut ehkä enemmän kuin koko elämänsä aikana. Ehkei Ranskaan tulo ollutkaan mikään huono idea, vaikka äiti ja sisko olivatkin sitä vastustaneet.
Kaoru kietaisi toisen kätensä Dorinen lantion ympärille, lukiten tämän lähelleen, ja toisella kädellä poika jatkoi Dorinen kutittelemista. Tuntui hyvältä pitää tyttöä siinä omaa kehoa vasten, mutta Kaoru hillitsi halujaan. He olivat vain ystäviä, eikö vain?

[Dorine]

Dorine kiljahti ja nauroi vedet silmissä, kun Kaoru alkoi taas kutittaa häntä. Miksi ihmeessä ihmisellä oli sellaisia paikkoja kehossaan, jotka kutisivat hullun lailla? Maailman paras kidutuskeino oli kutittaa toista mahasta, ei suinkaan mikään kiinalainen vesikidutus.

Dorine hymyili yhä, kun Kaoru kietoi kätensä tytön lantiolle. Se ei itseasiassa tuntunut lainkaan ikävältä. Dorine punastui taas ja katsoi poikaa silmiin. Juurihan Kaoru oli sanonut, ettei halunnut muuta kuin ystävyyttä. Tytön oli siis turha kuvitella, että tällä oli syvempiä tunteita itseään kohtaan, joten punastelu oli turhaa. Ystävät halailivat ja jopa suukottelivat keskenään. Tässä ei siis ollut mitään ihmeellistä.
Dorine päätti paeta kiusallisesta tilanteesta ja roiskaisikin toisella kädellään ryöpyn järvivettä pojan niskaan.