|
|
Post by rafig on Mar 21, 2007 21:57:45 GMT 2
Rafiq huomasi tytön vierastavan häntä, ja tällä oli hyvä syy tehdä niin. Hän käänsi katseensa tyttöön, joka ei selvästikään voinut luottaa häneen tai pitää hänestä. Hän käänsi katseens pois tytöstä ja päätti sytyttää tupakan, mutta tietenkään hänen lenkkeilyvarusteissaan ei sellaisia ollut. Hän käänsi katseensa toiseen uudelleen.
"No älä nyt viitsi. Minä vain kirosin omaa typeryyttäni, sinä se aloit ivalliseksi. Minkä minä voin, että minulla on lyhyt pinna? Ei siis sillä että olisti minua yhtään parempi."
Hän kohautti hieman olkiaan, kääntäen katseensa kohti rantaa ja taivaanrantaa. Tämän lähemmäs anteeksipyyntöä hän ei menisi. Hän käänsi katseensa tyttöön, pitäen mairean hymyn kasvoilaan. Hän ei vain osannut peittää hymyään. Hänestä tyttö oli vain kauniinpi kuin aikaisemmin, hän ei ollut huomannutkaan tämän kauniinpunaisia hiuksia.
|
|
|
|
Post by angelique on Mar 22, 2007 11:09:53 GMT 2
Angelique tuhahti toisen sanoille. Että häntä oikeasti ärsytti koko tilanne. Helpointa olisi tietysti ollut, että hän olisi vain juossut paikalta ja jättänyt tyypin omaan arvoonsa. Mutta ei, sen verran taistelijaa hänessä oli. Toinen olisi se, joka täältä ensimmäisenä lähtisi tai pyytäisi anteeksi. Tyttö veti kätensä puuskaan ja piti ärtyneen katseensa toisessa.
"Sinulla ei taida olla hajuakaan siitä, miten tyttöjä pitäisi kohdella?" Angelique sähähti ja käänsi loukkaantuneena katseensa järveä kohti. Hänellä alkoi itse asiassa olla hieman kylmä, raivotessaan hän ei ollut sitä vain huomannut.
|
|
|
|
Post by rafig on Mar 22, 2007 11:19:21 GMT 2
Rafiq naurahti tytölle. Hän käänsi katseensa tähän, huomaten tämän hieman värisevän. Hän käänsi hiuksiaan hieman syrjään ja käänsi katseensa rantaa kohti.
"Voi kyllä minulla on. Edellinen tyttöystäväni oli vain tappelupukari, joka piti aina pelastaa jostakin."
Hän kohautti toiselle olkiaan kääntäen katseensa levottomana kohti taivaanrantaa, ja huomasi sumun nousevan rannalta päin. Hän kuuli vain hentoa ääntä, kun laineet ajautuivat rantaan, muuten hän ei enää sinne nähnyt lähes lainkaan.
"Sitä paitsi olen huomannut, että ihmisistä ei voi tietää mitään, ellei ole ensin saanut heitä suuttumaan."
Hän kohautti hieman olkiaan, kääntäen levottomana katseensa muualle, vaihtaen yhä painoa jalalta toiselle. Hän olisi niin halunnut tupakalle, mutta ei viitsinyt lähteä tytön seurasta. Hän käänsi katseensa uudelleen tyttöön, hymyillen tälle ivallisesti.
"Ja sen lisäksi sinulla näyttää olevan kylmä, mutta tuskin sinä haluat, että tarjoan sinulle hikistä puseroa, joten unohdetaan se. Sen lisäksi sumu saa minut levottomaksi, varsinkin kun täällä näyttää säästä huolimatta olevan väkeä."
|
|
|
|
Post by angelique on Apr 2, 2007 19:00:35 GMT 2
Angelique tuhahti hieman toisen sanoille. Jos entinen tyttöystävä oli ongelmiin joutuva tappelupukari, niin mitäköhän maata herra itse oli? Pojan sanoessa, ettei ihmisistä voinut tietää mitään ennen kuin oli saanut nämä suuttumaan, Angelique kohotti ihmettelevästi kulmiaan.
"Mielenkiintoinen tapa sinulla suhtautua muihin. Minusta ainakin ihmisistä saa ihan hyvin selvää, vaikkei heitä suututtaisikaan. Tosin, kyllä muiden suututtaminen joskus on ihan hauskaa, ja näyttäähän se uusia puolia muista", tyttö sanoi ja hymähti hieman. Mutta ei hän siltikään kannattanut ajatusta, että suututtaisi jokaisen vastaantulijan ennen kuin olisi edes tutustunut tähän.
Angelique huomasi toisen olevan hieman levoton. Pian tämä kertoikin syynkin; sumu. Tyttö kohotti kulmiaan, aavistuksen ivallisesti. Paitaakaan hän ei ottaisi vastaan.
"Pidä paitasi. Onko sinulla sumufobia tai jotain?" Angelique totesi ja kallisti hieman päätään toista katsellessaan. Hänen mielestään sumussa ei ollut mitään pahaa.
|
|
|
|
Post by rafig on Apr 2, 2007 19:23:22 GMT 2
Rafiq kohautti tytölle olkiaan. Hän alkoi pärskimään hieman sumun takia ja katseli aina välillä rannelle. Hän oli tosissaan hermostunut, eikä tytön seura tehnyt sitä yhtään helpommaksi. Hän ei olisi halunnut näyttää tälle, kuinka paljon hän oikeasti pelkäsi sumua.
"Ei se sumusta johdu, minä vain en ole tottunut.. Tähän paikkaan vielä kunnolla."
Rafiq kohautti olkiaan tytölle hieman, teitämättä mitä sanoa tälle. Hän vain alkaoi kävelemään hieman ympäriinsä, siirtäen hiuksia pois kasvojensa tieltä. Hän ei voinut tehdä mitään enää tytön kanssa, oikeastaan hän vain halusi tuntea naisen kehon omaa kehoaan vasten. mutta hermostuneena hän ei voinut muuta kuin seistä paikallaan tekemättä mitään.
"Okei, minä pelkään sumua. Älä ala kyselemään miksi, sumu ei vain sovi minulle."
Hän kohautti olkiaan ärsyyntyneesti tytölle, tajuten vata nyt, kuinka ärsyttävän persoonan kanssa hän oli oikeasti tekemisissä. Hän vain olisi halunnut repia tytön suolet pois, mutta tietenkään hän ei voinut tehdä sitä. Puukkokin oli jäänyt jonnekin. Hänellä oli vain yksi ylinmääräinen esine, ja sekin oli hänen mp3-soittimensa. Hän pysytyi siis vain luottamaan omaan, uskomattomaan ihanaan persoonansa.
|
|
|
|
Post by angelique on Apr 2, 2007 19:34:46 GMT 2
Angelique kohotti kulmiaan toisen sanoille. Poika oli ihan selvästi hermostunut sumun takia, mutta eihän tämä tietenkään voinut sitä heti myöntää. Miehet osasivat kyllä olla välillä turhan ylpeitä. Angelique sipaisi hiuksiaan korvansa taakse ja katseli hieman ympärilleen samalla. Kieltämättä toisen hermostuneisuus meinasi hieman tarttua, mutta ainakin toistaiseksi tyttö sai pidettyä itsensä aivan rauhallisena. Jos poika alkaisi ravata rantaa edes takaisin paniikissa, niin siinä vaiheessa tyttö saattaisi kyllä poistua rannalta hyvinkin pian.
Angelique tirskahti pienesti toisen myöntäessä sumupelkonsa. Pojat eivät yleensä pelkojaan myöntäneet, ja kun poikkeava tapaus sattui tielle, tämä pelkäsi niinkin harmitonta asiaa kuin sumua. Angelique virnisti vahingoniloisesti ja kallisti päätään toista katsellessaan.
"Kieltämättä olet todella rohkea, kun uskallat myöntää pelkosi", tyttö virnisteli huvittuneena.
"Mikä sinun nimesi muuten on?" Angelique kysäisi hetken päästä, virne yhä pysyen tytön kasvoilla. Kyllähän hänen nyt pitäisi sumufobikon nimi tietää.
|
|
|
|
Post by rafig on Apr 2, 2007 19:45:41 GMT 2
Rafiq katseli tyttöä vihaisena, miksi tämä nauroi hänelle? Jos tyttö olisi nähnyt mitä hän olisi nähnyt, tämä ei olisi iloinen kun jossain oli sumua. Kun tyttö tajusi, että hän pelkäsi sumua, hän tunsi rentoutuvansa edes hieman. Työn seurassa ei ollut enää niin väkinäistä. Jotain hyvää sentään. Hän sai olonsa hieman helpommaksi.
"Niinkuin sinulla ei olisi jotain outoa pelkoa, kuten esimerkiksi pelkoa nukkeihin tai johonkin muuhun sellaiseen."
Hän koahutti hieman olkiaan, punastuen hennosti. Häntä ei oltu ikinä kohdeltu tällä tavalla, kukaan ei ollut saanut häntä hämilleen näin, ei edes hänen tyttöystävänsä. Hän alkoi hiljaa leikkiä hiekalla, tehden heidän väliinsä pienen hiekkakasan, kunnes hän oli kuulevinaan jonkin äänen ja hänen oli pakko kääntää kastseensa sinne, kunnes tyttö kysyi hänen nimeään.
"Minä olen Rafiq."
Hän hymähti hieman, kuinka kauan hän olikaan pystynyt pimittämään nimeään kämppikseltään. Hän nosti katseensa tyttöön, hymyillen tälle herttaisesti, aivan kuin pikkulapsi, jolla on salaisuus.
"Mutta älä kerro sitä kenellekään. Kämppäkaverini arvailee vieläkin nimeäni, enkä halua pilata hänen onneaan."
Hän siirsi hieman hiuksiaan pois tieltä, rannalla oli jo kamala puhuri, mikä taisi jotenkin yhdistyä tähän kamalaan sumuun.
"Entä sinä, pelkäätkö sinä sumua? Et nähtävästi, mutta ehkä sinä olet voittanut pelkosi paremmin kuin minä."
|
|
|
|
Post by angelique on Apr 2, 2007 19:55:27 GMT 2
Angelique naurahti väheksyvästi toisen sanoille. Ei, hän ei pelännyt mitään. Tai ei ainakaan tietääkseen. Yksinäisyyttä hän kaarttoi, mutta ei sitä tunnetta, minkä yksinäisyys hänessä sai aikaan, voinut pelkosi mieltää. Tai ainakin tyttö ajatteli asiaa siltä kannalta.
Toinen kertoi nimensä ja Angelique mietti sitä hetken. Mistäköhän päin maailmaa toinen oli kotoisin? Nimi ehkä viittasi jonnekin itään päin, mutta Angelique ei koskaan ollut ollut kovin hyvä maantiedossa. Nh, ei sillä väliä olisi, mikä toisen nimi oli.
"Minä ole Angelique", tyttö kertoi oman nimensä ja soi toiselle yhden kauniin hymyn. Angelique kohotti kulmiaan toisen sanoille. Mahtoi olla kämppiksillä hyvät välit...
Angelique pudisti päätään toisen kysyessä, pelkäsikö hän sumua. No ei todellakaan.
"Sumussa ei ole mitään ihmeellistä", tyttö totesi ja katseli hieman ympärilleen. Sumua oli, entä sitten?
"Kauhuleffoissa sumu voikin olla pelottavaa, mutta tietääkseni me emme ole kauhuleffassa", Angelique jatkoi ja käänsi katseensa Rafiqiin. Toinen oli jo alkanut vaikuttaa peräti siedettävältä seuralta.
|
|
|
|
Post by rafig on Apr 2, 2007 20:10:05 GMT 2
Rafiq hieman värähti, kun tyttö alkoi puhumaan kauhuelokuvista, ne seiavat hänen olonsa vielä epämukavammaksi. Hän ei voinut sille mitään, että häntä hermostutti. Hän katseli hieman ympärilleen, kuin varmistaen, että ketään ei hyökännyt hänen kimppuunsa. Mutta tytön nimi kuulosti kauniilta, aivan kuin tämä olisi enkeli.
"Mutta eihän minulla sitten ole mitään hätää. Tyttö, joka on nimetty Angeliqueksi, suojelee viattomia.. Tai siis, no.. Vähemmän viattomia kaikilta demoneilta, jotka yrittävät viedä heidän kuolemattoman sielunsa."
Rafiq puraisi hieman huultaan. Nyt tämä ei enää mennyt niinkuin hän halusi. Hän vaikutti.. Heikolta. Hän oli kuin ne surkeat nörtit, jotka vetivät käteen jo saadessaan kauniiseen tyttöön katsekontaktin. Useammat heistä olivat taivaassa kun tyttö puhuikin nörtteille.. Hän oli aina nauranut sellaisille, usuttatanut kauniita tyttöjä nörttien kimppuun, vain nauraakseen niiden kohtaloa.
Mutta tämä ei ollut enää hauskaa. Hän vihasi itseään kaiken sen pahan takia, mikä oli tehnyt. Sen takia tämä ei vain sujunut, ei siten millään. Mutta hänen onneksi sumua ei tullut lisää, ehkä jumalat olivat hänen puolellaan. Rafiq saisi vielä olla rauhassa. Mutta hän vaikutti silti idiootilta. Jos hän nyt alkaisi korjaamaan tilannetta, hän vaikuttaisi säälittävältä, mutta mitään muutakaan hän ei voinut. Hän koitti vältellä katsekontaktia tyttöön, ehkä silloin hän ei puhuisi läpiä päähänsä. Mutta silloin hän tuijottaisi tytön rintavakoa, eikä sekään ollut hyväksi. Onneksi ihmiset käyttivät vielä kenkiä.
"Anteeksi, ihan tosi en minä yleensä puhu tälläisiä.. Se on vain tämä kerpeleen sumu, joka saa minut tälläiseksi, tai siis no niin, nyt minä suljen suuni. Puhu sinä. Kerro jotain. Ihan mistä vain."
Hän piti katseensa jaloissaan, rakentaen pientä kekoa hiekasta jalkojensa avulla, kun hän osui tytön kenkiin. Vaistomaisesti hän oli jo kyyristymässä putsaamaan tytön kenkiä, mutta ehti estää itseään viime hetkellä. Hiljaa houkaisten hän päätti jättää tytön kengät rauhaan ja rykäisi hieman käteensä, odottaen, että tyttö sanoisi jotain. Hän nopeasti siirsi lasejaan paremmin silmiin, poskien loistaen kuin laskevan aurinko. Hän alkoi hiljaa toisella kädellään leikkimään sillä ainoalla esineellä, joka oli taskussaan. Hän ehti jonkin aikaa leikkiä mp3-soittimellaan, kunnes hän tajusi vaikuttavansa joltain vielä säälittävämmältä taskubiljardin pelaajalta. Rafiq käänsi anovan katseensa tyttöön, toivoen että tämä sanoisi tai tekisi jotain, armahtaisi häntä. Päästäisi hänet pahasta. Mitä tahansa, kunhan se vain tapahtuisi tässä ja nyt.
|
|
|
|
Post by angelique on Apr 4, 2007 21:02:08 GMT 2
Angelique kohotti hieman sanojaan toisen sanoille. Vai että enkeli hän oli nykyään... No, kai toisen sanat piti ottaa kohteliaisuutena.
"Joo, kyllä mä suojen suo kaikilta sumusta ilmestyviltä demoneilta", tyttö totesi ja yritti peittää hymyään kuitenkaan siinä kovinkaan hyvin onnistumatta. Toinen oli melko omituinen persoona. Ensin poika oli tiuskimassa hänelle ynnä muuta ja yhtäkkiä tuo selitti jostain demoneista. Selvä juttu.
Angelique pyöräytti hieman silmiään Rafiqin syyttäessä sumua omituisen käytöksensä aiheuttajaksi. Joo, niin varmaan. Tyttö piti toista entistä omituisempana, muttei enää niin ärsyttävänä. Angelique seisoskeli hiljaa paikoillaan ja seurasi katseellaan, kuinka toinen kokosi hiekasta kasaa hänen jalkojensa päälle. Sepäs mukavaa, kengät olivat nimittäin olleet melko kalliit.
"Sinä et taida olla mikään perussnobi, joita täällä koulussa on kolmetoista tusinassa", tyttö totesi ja nosti katseensa toisen kasvoihin. Angelique taisi itsekin kuulua nimenomaiseen ryhmään, mutta mitäpä pienistä.
|
|
|
|
Post by rafig on Apr 4, 2007 21:12:42 GMT 2
Rafiq katsoi toista hymyillen kiitollisena. Ainakin heillä oli nyt jotain, mistä puhua. Hän ei kuitenkaan voinut olla tuhahtamatta tytön sanoille. Hän katsoi kuitenkin yttöä hymyillen, olihan hän senään ananut heille jonkin uuden puheenaiheen.
"Mutta et niitä pahimpia, jotka eivät vilkaisekaan muita, jolleivat aisti merkkituotteita."
Rafiq uhahti hieman, hän ei oikeastaan keksinyt mitään muuta sanottavaa, mua sai kuitenkin itseään hieman koottua. Hän katseli tyttöä jälleen kerran arvioivasti, ymmärtäen smalla jotain tästä.
"Kerrohan enkelini, mitä pahaa sinä teit, kun sinut piti heivata pois kotinurkista?"
Hän katsoi tyttöä hymyillen, yleensä sisäoppilaitoksiin jouduttiin vain siitä syytätä, etä vanhemmat eivät kestäneet lapsiaan nurkissa. Omituistahan se oli, mutta jotkut hankkivat lapsia lähes vahingossa, ja kun lapsi pulpahti maailmaan, sen sai heivattua aina kätevästi muualle. Seurauksena kuitenkin tuli ylimielisiä snobeja, jotka eivät nähneet omaa napaansa kauemmas. Ja juuri yksi sellainen seisoikin hänen edessään, vaikka ämä olikin hieman kauniinpi kuin muut.
Sumun hieman hälvetässä Rafiq alkoi lähes puoliääneen kiittämään Allahia arabiaksi. Häneltä meni hetki tajua, kenen seurassa hän oli, ja mitä oli tullut sanottua. yllääen hänelle oli noussut oomituinen uskonnollisuus, mitä hänelleä ei tätä ennen ollut. Ehkä se, että hän oli kaukana kotoa aiheutti hänelle tälläisiä.
|
|
|
|
Post by angelique on Apr 9, 2007 21:48:17 GMT 2
Angelique hätkähti aavistuksen toisen kysymykselle. Tytön ilme muuttui saman tien vakavaksi ja hän käänsi katseensa järveä kohti. Häneltä ei oltu asiaa ennen kysytty, eikä hän oikeastaan halunnut asiasta puhuakaan.
"Minun äitini kuoli jonkin aikaa sitten, ja sen jälkeen isä on käytännössä katsoen asunut työpaikallaan. Sisäoppilaitos oli parempi vaihtoehto kuin se, että olisin kotona yksin kaiken päivää", tyttö totesi melko hiljaisella äänellä ja heitti toiseen katseen, joka kertoi ettei hän enempää välittänyt puhua asiasta.
Angelique kohotti hieman kulmiaan toisen mutistessa jotain jollain vieraalla kierellä. Tyttö odotti, että toinen lopetti ennen kuin avasi suunsa.
"Mistä sinä olet muuten kotoisin?" Angelique tiedusteli ja kallisti hieman päätään toista katsellessaan.
|
|
|
|
Post by rafig on Apr 9, 2007 22:12:39 GMT 2
Rafiq kuunteli tyttöä vaitonaisena. Tämä ei ollut ennen kuullukaan tuollaista tarinaa. Hän tiesi hyin, miltä tuntui menettää joku läheinen. Hän katseli tyttöä ymmärtäväisenä. Hän häpesi omia ajatuksiaan tytöstä. Tämän elämä oli ollut jopa asteen verran rankempaa kuin usemmalla täällä, eikä ollut mikään ihme, että tämä ei halunnut puhua siitä. Rafiq käänsi katseensa tyttöön, huokaisten hiljaa. Hän katseli hetken aikaa tyttöä, kunnes hän sitten olkiaan kohauttaen alkoi miettimään tytön esittämää toista kysymystä. Hän ei tiennyt, halusiko hän kertoa toiselle mistä hän oli kotoa.
"Olen Irakista."
Rafiq totesi nopeasti yksinkertaisesti, tietämättä mitä sanoa tytölle enää. Hän vain halusi lähteä. Hän tiesi jo tytön nimen, ja hän voisi mennä asunoonsa tekemään ne rästitehtäviään. Hän katsoi vielä hetken tyttöä ja kun hän huomasi, että sumu oli hälvenemässä, hän huokaisi helpotuksesta.
"Kuule, nyt kun sumu ei enää vaivaa, voisin palata takaisin asunnolleni tekemään vähän kouluhommia, mutta toivottavasti tapaamme jälleen pian, enkelini."
Sen sanottuaan Rafiq painoi huulensa kevyesti tytön huulia vasten, katsoi iimeisen kerran tämän kauniisiin silmiin ja pyrähti sen jälkeen juoksuun kohti poikien asuntoloita.
|
|
|
|
Post by angelique on Apr 11, 2007 20:35:16 GMT 2
Rafiq kertoi olevansa kotoisin Irakista, mutta se ei suuremmin Angeliqueen vaikuttanut. Jostain sieltä päin hän oli ajatellutkin pojan olevan kotoisin. Tyttö hymyili hieman ja antoi katseensa kiertää rantaa. Hän voisi itse asiassa palata asuntolalle kohta. Rannalla oli kovin kuollutta ja ilmakin oli melko kylmä.
Angelique käänsi katseensa toiseen tämän huokaistessa. Tyttö hymähti hieman toisen sanoilleja sipaisi punertavia hiuksiaan korvansa taakse. Vai että enkeli hän oli... Ja poika suuteli häntä jo toisen kerran sinä päivänä. Sillä kertaa Angelique ei tosin suuttunut, tuhahti vain hieman toisen kääntyessä ja juostessa pois. Kai he olivat jonkin näköisiä kavereita sitten. Tyttö hymähti hieman ja suuntasi askeleensa kohti koulun pihaa.
[The end. Kiitoksia pelistä ^_^]
|
|
