Veden kohinaa kuunnellen

[Dayako]

Dayako virnisti ja katsoi ympärilleen. "Onko täällä missään varastoa, jossa olisi jotain urheiluvälineitä koululaisia varten? Yleensä kouluilla, varsinkin tälläisilla, on sellaisia", hän mumisi ja katseli ympärillensä tarkkaavaisesti, mutta hämärä haittoi silmien tarkkuutta. Dayako vilkaisia Sarahia. "Onko täällä edes sellasia varastoja?", poika kysyi ja huokaisi hiljaa haroen tummaa tukkaansa. "Voimmehan me toki etsiä palloa ja hyvällä tuurilla voimme löytääkkin", Dayako sanoi hyvin hiljaa, lähinnä itselleen, joka tuntui useimmiten muista oudolta.

[sarah]

Varostoista hän ei oikein tiennyt koska ollut täällä lentopalloa pelannut, vain leikkinyt tennispalloilla. Voisiko lentopalloja olla tenniskentällä? "Tenniskentällä voi olla jotain, mutta muistaakseni siellä oli vain pari jalkapalloa, koripallo ja tennispalloja," Sarah vastasi epäröiden. Hän piti hetken hiljaisuuden ja jatkoi: "Toisaaltaan en ole lentopalloa tarvinnutkaan." Hän nyökkäsi pojan ehdotukselle.

[Sori, lyhyt]

[Dayako]

Dayako huokaisi syvään ja valahti istumaan hiekalle nojaten tolppaan katse järvelle päin. "No. Mitä me teemme? Etsimme palloa, jonka löytäminen on hyvin epätodennäköistä vai keksimmekö jotain muuta?" hän kysyi ja vilkaisi Sarahia virnistäen otsatukkansa suojista. Valkoista kauluspuseroa suoristaen Dayako katsahti ympärillensä. Oli alkanut jo hiukan hämärtämään, mutta se ei mitään haittaisi. Kylmä tuuli tuiversi kaksikon ohitse saaden japanilaispojan ihon värisemään hiukan. Posket punehtuen hiukan Dayako nosti katseensa jälleen Sarahiin tutkaillen tämän ulkonäköä merkityksettömästi. Tumma tukka heilahdellen kevyesti yhä varsin kylmässä tuulessa, poika nuolaisi kuivuneita huuliaan ja otti hiekkaa käsiinsä ripottaen sitä jalalleen. "Hirveän hiljaista täällä", hän mumisi ja katsoi vaaleaa hiekkaa, joka valui ensin kädestä reidelle ja reideltä takaisin maahan.

[sarah]

Sarah jäi vain seisomaan istuvan pojan viereen ja hymyili. "Olen jotain muuta vaihtoehdon kannalla. Mennään vaiks kahlaamaan tai uimaan," Sarah sanoi tietäen että uiminen oli järjetön idea. Tuskin heistä kumpikaan kuljettaisi bikineitä tai uimahousuja taskussa. Sarah tajusi että myös vaatteet päällä voi uida joten sekään idea ei olisi mahdoton.

Sarah keskitti katseensa järveen ja sen aaltoihin, joka toi hänen mieleensä elokuvat. Poika ja tyttö autiolla rannalla, mihinköhän se elokuvissa yleensä päättyy? Sarah käänsi katseensa maahan ja sen valkeaan hiekkaan. Hän kuunteli pojan muminan ja nyökkäsi. Itse hän piti parempana hiljaisuutta.

[Dayako]

Dayako virnisti ja otti kauluspuseronsa pois päältään katsahtaen tyttöä virnistäen. Puseorn alta paljastui laiha vartalo, jonka herrkä iho oli hyvin vaalea. Japanilaispoika naurahti ja tökkäsi tyttöä käsivarteen. "Mennään vaan uimaan", hän naurahti ja lähti hölkkäämään vettä kohti katsahtaen taakseen odottaen Sarahia-

[sarah]

Sarah oli hieman ihmeissään kun poika otti paitansa pois, hän ei ollut odottanut sitä. Hän tunsi Dayakon taas tökkäisevän hänen käteensä, ajatellen että se oli joku pojan outo tapa. Kuullessaan pojan vastauksen tyttö tajusi, miksi tämä oli riisunut paitansa. Sarah jäi vielä hetkeksi katsomaan järveä, mutta pojan katsoessa häneen. Hänkin lähti hölkkäämään.

Sarah hidasti vauhdin hitaaksi kävelyksi tullessaan veden ja hiekan rajaan. Vesi oli hieman kylmempää kuin mitä tyttö oli kuvitellut. Hän kahlasi polven korkuiseen veteen ja käänsi katseensa vedestä pojan kauniisiin vihreisiin silmiin. Samalla hymy täytti hänen kasvonsa.

[Dayako]

Dayako kahlasi jo lähes lantiotaan myöten kylmässä vedessä, joka sai pojan ihon kalpenemaan entisestään. "Aika kylmää", hän irvisti ja kosketteli veden pintaa varsin hennoilla käsillään katsoen varjoja ja valoja varsin tarkasti. Pian Dayakon katse kuitenkin palasi Sarahiin ja poika virnisti ilkikurisesti. Hän seisahtui ja haroi kuivaa tukkaansa märällä kädellään, jolloin suortuvat hiukan kastuivat. Veikeä hymy huulilla Dayako odotti Sarahia. Poika astahti hiukan levotommasti sivullepäin ja yskähti kylmän, aallon tapaisen, iskeytyessä tätä päin.

[[ Örr. Sori lyhyt, mutta emolla taas joku siivouspäivä. Eh.. ]]

[sarah]

Sarah otti varovaisen askeleen poikaa päin, joka oli jo lantion syvyisessä vedessä. "Älä muuta viserrä," hän vastasi pojalle, joka ei varmaan odottanut kommentiinsa vastausta. Hän uskaltautui lopulta ottamaan sen toisenkin askeleen. Hän tunsi taas kylmän tungeutuvan uuteen osaan hänen kehostaan. Lopulta Sarah hypähti nopeasti suoraan pojan viereen ja luuli kohmettuvansa veden kylmyyden takia. "Raahaaks sä mut pois sit jos musta tulee jääpalikka?" hän kysyi hymyilen, mikä oli vaikeaa veden kylmyyden takia. Kai hän siihenkin tottuisi.

[ei, mullakaan mikään pitkä oo kun on inspis nyt tänään vähän kateissa ja muutenkin väsy. Ei olis pitäny leikkii lumisotaa niin kauan (jäähallin edessä)]

[Dayako]

Dayako virnisti ilkikurisesti, "Tottakai. Kunhan oot saanut ensin kunnon pesun". Muuta tämä tummatukkainen, hoikka poika ei sanonut vaan otti tyttöä olista kiinni ja kamppasi tämät veteen kaatuen itse perässä. Vesi ei liiemin ollut syvää, mutta sitäkin kylmempää, mutta Dayako tottui siihen nopeasti. Hän nauroi ilkikurisesti aivan märkänä istuen hetken tytön päällä, kunnes nousi seisomaan ja nosti Sarahin perässään. Lapsellinen virne koristi pojan huulia, kun tämä katsoi Sarahia, mutta punastui sitten. "Sori. En voinut vastustaa kiusausta", hän mumisi ja hieroi märkää takaraivoaan naurahtaen vielä. "Onko vesi vieläkin kylmää?", poika kysyi kastellen käsiään vedessä. Dayakon miellestä vesi tuntui jo ihan sopivalta, mutta lämpimämpi se silti olisi saanut olla, mutta hälläväliä. Japanilaispoika kallisti päätään ja virnisti katsellen toista märän otsatukkansa alta, joka oli painautunut pojan otsaa vasten.

[[ Juu. Minä en taas saisi rämpyttää näppäimiä liikaa, niin lyhyitä tulee, tai sitten mulle tulee lähtö koneelta.]]

[sarah]

[jätin vastauksen suosiolla tähän päivään et tulis jotain kunnollist tekstii]

Pesun, mitähän Dayako tarkoittaa, Sarah mietti. Eikä aikaakaan kun hän tunsi kylmän veden ihollaan. Hän tajusi kaatuvansa ja pojan kaatuvan hänen päälleen. Hän ei ehtinyt tekemään mitään, ennen kuin tunsi perseensä olevan pohjassa. Sarah yritti saada kasvonsa pinnalle, mutta poika ehtikin jo auttaa hänet sieltä vedestä pois. "Odota vaan mä kostan vielä," Sarah vastasi Dayakon anteeksipyyntöön. Kun poika kysyi veden kylmyydestä hän nyökkäsi ja sanoi: "Vähän, mut mitä välii?" Hän tärisi vähän ja astui pienen askeleen eteen päin.

[Dayako]

Dayako haroi tukkaansa märemmäksi kuunnellen Sarahin puhetta. "Vai, että kostat?" poika virnisti iloisesti ja kahlasi syvemmälle veteen kädet lipuen järvenpinnalla hellästi. Hänen tukka oli jo aivan märkä, joka ei niinkään pojan ulkonäköön sopinut, mutta ei se niin sietämättömältäkään näyttänyt. Punastus koristaen yhä japanilaisnuorukaisen poskia, Dayako katsahti Sarahia olkansa yli ja irvisti kieltään näyttäen. "Kyl se haittaa, koska minä en ainakana halua, että vilustut. Ei tämä vesi mitenkään ihanan lämmintä ole", Dayako totesi ja kääntyi tyttöä päin pää kalleellaan rintakehä liikahdellen hitaan hengityksen tahtiin. Poika oli koko ajan varsin rauhallinen, eikä ujoutta tai arkuutta näkynyt laisinkaan enää. Hän ei ajatellut mitään tähdellistä, katseli vain veden pintaa ja välillä itse tyttöä kuin arvioiden kumpi olisi kauniimpaa kateltavaa, mutta lopulta Dayakon vihreät silmät lepäsivät Sarahissa. Poika hymyili, jälleen ja katsoi tytön silmiä miettien mitä tämä ajatteli. Hän hieraisi niskaansa hennosti ja yskähti. "Vesi on aika kylmää jo. Parempi kai mennä rannalle", Dayako mumisi ja käveli Sarahia kohti ja sitten tytön ohi katsoen tätä märän otsatukkansa alta koko ajan.

[sarah]

Sarah melkein alkoi nauraa pojan haroessaan taas hiuksiansa. Oliko se joku Dayakon söpö tapa vai yrittikö tämä vain näyttää coolilta. Hän nyökkäsi pojalle ja alkoi käsillään 'heittää' vettä tämän päälle.
Sarah ihmetteli pojan lausetta yleensä muut eivät välittaneet mitä hänelle tapahtuisi. Dayako oli ilmeisesti erilainen tai vain otti hänet huomioon. Pojan lähtiessä rannalle päin. Hän jäi vain odottamaan että poika tulisi hänen vierelleen, jolloin hän lähtisi vasta kohti rantaa. Hän katsoi Dayakoa punniten tämän ulkonäköä. Laiha, ei mikään bodari, mustat hiukset ja ilman paitaa, Dayako oli ehdottamasti söpö.

[Dayako]

Dayako punastui heleästi Sarahin katsoessa tätä. "Eh. En oikein pidä, kun minua katsotaan.." poika takersi ja hieroi niskaansa, joka oli ehtinyt hiukan kuivua. Hän ei nimittäin itse ymmärtänyt miksi pojat häntä aina katselivat ja poika koki sen jotenkin aggressiivisena viittauksena. Dayako katseli lipuavaa vettä, joka pian vaihtui tummaksi, märäksi hiekaksi. Hän vilkaisi Sarahia hymyillen, kuten aina. "Paleleeko sua?" poika kysyi ja noukki oman kauluspuseronsa maasta, joka kastui hiukan hellien käsien koskettaessa sitä. "Voit lainata tätä, jos haluut", Dayako sanoi ja hymähti leveästi ojentaen puseroaan tytölle, vaikka itsekin paleli hiukan, mutta poika ei välittänyt. Muiden mukavuus aina ennen omaa, niinhän se oli aina mennyt. Poika haroi vaivutuneen oloisena tukkaansa ja kallisti päätään kalpeat huulet yhä hymyssä, vaikkakin hiukan raollaan.

[[ Lyhyt, mutta mesessä joku piinaushyökkäys menossa. x__x]]

[sarah]

Mitä joku ei pitänyt kun tätä katsottiin. Siis joku ei pitänyt siitä, Nuo lauseet pyörivät Sarahin päässä. Hän tuijotti poikaa ihmetellen. Sarah toipui järkytyksestä pojan kysyessä paleleko häntä. Hän nyökkäsi. Sarah nyökkäsi myös toiseen toiseen kysymykseen vastaukseksi. Hän otti pojan ojentaman paidan. Hän puki sen päälleen. "Nyt tä paitaa kastuu ihan, " Sarah huomautti pojalle. Paita varmaan kastuisi hänen märän paitansa päällä. "Tiiäks mitä?" hän aloitti.

[Jätän lauseen lopun myöhempään viestiin *nauraa ilkeästi*]

[Dayako]

Dayako vain hymyili tyytyväisesti, kun Sarah otti puseron vastaan. Märkä tukka kehysti pojan vihreitä silmiä, jotka tarkkailivat nuorempaa tyttöä. Poika virnisti ja istuutui hiekkaan ja laittoi lopulta makaamaan siihen. "No mitä?" hän kysyi ja hymyili leveästi katselle hetken taivasta. Alkoi pimenemään ja kello oli ties kuinka paljon, mutta Dayako ei välittänyt ajan kulusta. Poika haroi hiekkasta tukkaansa ja yskähti hiukan tarkkailen Sarahia ja odottaen tämän sanoja uteliaana, lähes vilpittömästi.

[[ Lyhyttä, mutta sormet tässä kramppaa. Vois rajoittaa kirjoittamista. Öh. ]]