|
Riding
Mar 26, 2006 16:31:26 GMT 2
Post by Valentina on Mar 26, 2006 16:31:26 GMT 2
Yönmusta friisiläinen eteni koottu laukkaa kentän vasemmalta takakulmalta kohti oikeaa etukulmaa. Kulman saavutettua se kaarsi vasemmalle ja lähti kiertämään ulkokentän reunaa. Tosin eihän hevonen tätä itse tehnyt, vaan se kuunteli ratsastajansa ohjeita. Val oli ostanut mustan friisiläisorin jokin aika sitten, eikä vielä ollut sinut suuren otuksen kanssa. Tämä tulikin selvästi ilmi siitä, kun nainen ohjasti hevosen kohti estettä, vaihtoi kootun laukan tavalliseen ja hoputti tätä hyppäämään. Ori laukkasi kyllä ensin kovin ponnekkaasti korkeahkoa estettä kohden ja Valentina olettikin tuon sitten hyppäävän, mutta mitä vielä. Musta löi jarrut pohjaan ja jalustimilla seisova nainen löysi itsensä seuraavaksi selällään maasta esteen viereltä. Onni onnettomuudessa, ettei esteen päälle ollut lentänyt. Hetken hän makoili selällään, tunnusteli itseään. Kyllä kädet oli tallella, jalat myös. Hän kuuli, kuinka ori tanssahteli jonkin matkan päässä ja hörähteli selvästi pilkallisesti. Vittumainen otus. Raskaasti sadatellen Val nousi istualleen ja koski kädellään kypäräänsä. Pääkin oli tallellä, hyvä juttu.
|
|
|
Riding
Mar 26, 2006 16:41:17 GMT 2
Post by anthony on Mar 26, 2006 16:41:17 GMT 2
Rasmus käveli kohti tallia ja vihelteli rennosti katsellen samalla ympärilleen. Ei nuori miehen alku oikeastaan edes tiennyt mihin oli menossa mutta melko useasti se löysi itsensä kävelemästä koulun pihalta, varsinkin jos oli nätti ilma. Aurinko loisti hopean värisissä hiuksissa ja vielä enemmän kirkkaissa silmissä. Mietteliäänä Rasmus käveli aitauksen ohi ja katsoi kuinka hänen eräs opettajansa ratsasti mustalla orilla. Se oli oikeastaan melko hieno näky…opettaja sekä hevonen. Poika käveli lähemmäksi aitausta ja nojasi siihen rennosti ja katseli Valentinan menoa mietteissään ja naputteli sormillaan aitauksen puomien kovaa pintaa ja siristeli silmiään auringon paisteessa. Kuitenkin noiden kahden ylväs matka loppui siihen kun Val tipahti hevosen selästä mätkähtäen maahan. Rasmus virnisti itsekseen kuitenkin yrittäen pidätellä hymyään. Tuo opettaja tuskin pitäisi siitä että hänelle naurettaisiin, varsinkin kun tuossa olisi voinut käydä pahemminkin. Mutta niin kuin kaikki tiesi, vahingon ilo, oli paras ilo…myös Rasmuksen mielestä.Edelleen poika nojaili aitaukseen ja katseli opettajaansa mietteliäänä. Ei oikeastaan tiennyt itsekkään miksi oli jäänyt tähän, ei kai ollut parempaakaan tekemistä, eihän täällä koskaan ollut. Val näytti olevan kunnossa joten Rasmuksen ei tarvinnut alkaa könyämään aidan yli apuun, eiköhän tuo nainen selvinnyt ilman huolenpitoakin. Sen käsityksen Rasmus ainakin oli saanut monta kertaa.
|
|
|
Riding
Mar 26, 2006 16:42:04 GMT 2
Post by Valentina on Mar 26, 2006 16:42:04 GMT 2
Nainen hieroi toisella kädellään kasvoja, toisella napsauttaen kypärän lukon auki. Päähän sattui ihan ja selkää särki ihan kivasti, mutta eipä sen kummempaa. Olihan kaksikko melko lujaa vauhtia tullut, mutta ulkokentän hiekka oli mukavan pehmeää. Val nousi hitaasti seisaalle ja pudisti käsillään vaatteistaan hiekkaa. Uroteon tehtyä hän nosti katseensa hevoseensa ja huomasi samalla Rasmuksen, friisiläinen kun oli mennyt tervehtimään aitaan nojaavaa poikaa mielenkiinnosta ja ruuan toivosta. "Voisitko ottaa Lloudin kiinni?" Hän yritti pitää äänensä mahdollisimman vakaana. Naista nolotti nyt melkoisen paljon ja heleä puna kävi tuon kasvoille. Olipas taas mukavaa. Ei pojan olisi tänne tarvinut singota itseään. Tosin ei hän pahemmin tuota tuntenut, oikeastaan vain nimeltä. Oli pitänyt tuolle pakollisen kurssin, tuskinpa poika tulisi valinnaiselle. Opettaja otti kypärän päästään ja jätti sen roikumaan kädelleen, astellessa lähemmäs poikia. Toivottavasti tuo nyt otti orin kiinni. Sehän olisi vielä kivempaa, että nainen joutuisi hevosen perässä juoksemaan pitkin kenttää.
|
|
|
Riding
Mar 26, 2006 16:47:12 GMT 2
Post by anthony on Mar 26, 2006 16:47:12 GMT 2
Rasmus katsoi toinen kulma kohollaan hevosta joka tuli sen luokse. Orin takaanta poika katsoi opettajaansa joka pyysi ottamaan hevosen kiinni. Rasmus kohautti olkiaan ja huokaisi. Kai se oli tehtävä mitä neiti sanoo vaikkakin olisi ollut kiva nähdä juuri tuo opettaja juoksemassa hevosen perässä pitkin kenttää. Nuori mies hymyili itsekseen koko ajatukselle kunnes muisti hevosen joka oli tunkenut turpansa lähelle pojan naamaa. Rasmus katsoi hevosta hetken ja huokaisi...eläin tuoksui hassulle, ei pahalle mutta ei hyvällekkään, erikoiselle. Hetken mietittyään poika koppasi orin suitsista kiinni ja toivoi että hevonen ei lähtisi hulluna rimpuilemaan tai raahaisi Rasmusta aidan yli. Hiljaa poika katsoi opettajaansa joka asteli lähemmäksi, mitähän tästäkään seuraa. Harvemmin sitä joutuu opettajien kanssa tekemisiin vapaa ajalla.
|
|
|
Riding
Mar 26, 2006 16:57:18 GMT 2
Post by Valentina on Mar 26, 2006 16:57:18 GMT 2
Valentina huokaisi hiljaa, helpottuneena. Hyvä poika, noin sitä pitää. Hän saapui Rasmuksen luo ja katsahti Lloudia. Tuo oli tajunnut, ettei se rimpuilu tainnut pahemmin auttaa, joten eläin seisoi hiljaa paikallaan. Val tarttui suitsista taempaa ja hymyili sitten pienesti pojalle. "Kiitos. Äsken olen Lloudin ostanut, enkä vielä kunnolla hallitse sitä." Hän laski katseensa maahan ja lähti taluttamaan hevosta tallille, vilkaisi olkansa ylitse nuorukaista. "Tuletko sinä? Et näytä pelkäävän hevosia." Eipä hän muuta kun riisuisi Lloudin varusteet ja päästäisi ulkotarhaan. Illalla sen ehtisi harjata kunnolla, jos poika osoittautui halukkaaksi pitämään hänelle seuraa. Saisi luvan haluta. Häntä kun ei sinänsä huvittanut tunkea tuonne nuorten sekaan jonnekin uima-altaalle, vaan mielummin törmäili yhteen, kahteen miekkoseen kerralla ja rakentaisi näiden kanssa puhetta.
|
|
|
Riding
Mar 26, 2006 17:04:47 GMT 2
Post by anthony on Mar 26, 2006 17:04:47 GMT 2
Rasmus virnisti Valille ja nyökkäsi kiitokseen mutta ei sen enempää sanonut. Ei oikein vielä osannut sanoa mitään, olihan tuo nainen hänen entinen opettajansa. Poika päästi irti suitsista ja katsoi hetken opettajaansa joka oli lähtenyt jo taluttamaan hevosta kohti talleja ja pyysi toista mukaan. Rasmus nyökkäsi Valille ja hyppäsi tai oikeastaan kiipesi aidan yli ja hölkkäsi naisen perään ehkä jopa hieman ihmeissään kutsusta. Poika saapui Valentinan vierelle ja katsoi tätä pitkään. -Ei ne ole minulle mitään tehneet joten miksi pelkäisin... Rasmus sanoi rennon oloisesti ja hymyili opettajalle jopa hieman ilkikurisen näköisesti mutta ei yhtään loukkaavasti. Rasmus käänsi katseensa pois Valista ja tarkkaili maisemia, se ei ollut oikeastaan koskaan tarkasti katsonut koulun ympäristöä ja huomasi että täällä oli oikeastaan melko nätit maisemat. Poika huokaisi mietteliäänä ja tunki kädet housun taskuihin ja käänsi katseensa suoraan eteenpäin. Yleensä "kavereiden" seurassa poika olisi puhunut paljon enemmän mutta opettaja oli eri asia, varsinkin jos opettaja sattui olemaan Val.
|
|
|
Riding
Mar 26, 2006 17:32:49 GMT 2
Post by Valentina on Mar 26, 2006 17:32:49 GMT 2
Nainen oli mielissään. Hienoa, ehkä hän sitten saisikin seuraa tälle illalle, ettei tarvinnut taas jotain yksikseen puuhata. Mukavee. Hän nyökkäsi pojalle hymyillen ja kovensi otetta suitsista. Lloud oli alkanut hamuamaan Rasmuksen takin taskuja. Siellähän voisi olla sokeria tai jotain. Val totesi pistävästi hevosen nimen ja tämä nosti päänsä pois. Nopeasti he saavuttivat tallin keskikäytävän, johon nainen lukitse hevosen varusteiden poiston ajaksi. "Voisitko ottaa satulan? Se vyö on ihan normaalisti aukaistava." Tietenkin hän käyttää toista tosi julmasti hyväkseen, jos itse pääsisi vähemmällä. Nopeampaahan tämä sujuisi, jos Rasmus auttaisi. Itse hän aukaisi suitsien lenkit ja otti kapistukset pois friisiläisen päältä, laittaen tälle sitten päitset. Hikinen ei otus myöskään ollut, joten suoraan sen voisi hakaan laittaa.
|
|
|
Riding
Mar 26, 2006 17:59:32 GMT 2
Post by anthony on Mar 26, 2006 17:59:32 GMT 2
Rasmus hätkähti hieman kauemmaksi kun hevonen hamusi hänen taskujaan mutta hymähti kuitenkin huvittuneena, vaikkakin Valin pistävä sekä tuima komennus sai pojankin hymyn häviämään hyvin nopeasti pois. Jos joku naishenkilö oli kunniaa herättävä niin kyllä Valentina oli sitä omalla tavallaan. Rasmus maleksi toisten vierelle edelleen kädet taskussa, välillä poika katsoi mihin jalkansa pisti että ei tulisi yllätyksiä. Talliin saavuttiin kuitenkin melko nopeasti, Rasmus oli siitä melko tyytyväinen. Poika kopisti kengänpohjansa lattiaan ja asteli Valin luokse ja nyökkäsi tämän "käskyyn". Pyynnön muodossahan se oli mutta ei Rasmus viitsinyt kuitenkaan opettajalle sanoa vastaan. Poika räpelsi solkea hetken ja sai satulan auki melko nopeasti ensikertalaiseksi. Rasmus nosti satulaan käsiinsa ja katsoi kysyvästi Valia. -Mihin tämä pistetään? Poika kysyi hieman nolona ja virnisti.
|
|
|
Riding
Mar 26, 2006 18:16:38 GMT 2
Post by Valentina on Mar 26, 2006 18:16:38 GMT 2
"Oh, vien sen satulahuoneeseen samalla näiden suitsien kanssa." Hän nappasi vielä satulahuovan Lloudin selältä ja porhalsi sitten Rasmuksen luo. Samalla kun hän ehti toisen eten, järkyttävä totuus iski pinnalle - hänen piti koskea pojan käsiin. Val värähti rajusti, mutta puri huultaan ja pujotti nopeasti kätensä satulan alle Rasmuksen toisen käden lisäksi -piti tietenkin kättään mahdollisimman etäällä toisen kädestä, eikä edes osunut- ja toisella taas tarttui satulan etäämmältä puolelta, vastakkaiselta Rasmuksen käden kanssa. Hyvinhän tämä meni. Vaan juuri kun tuo nosti satulan pojalta, sattui toisen käsi osuman naisen omaan ja tuskan hiki iski naisen kasvoille. Paniikkikohtaus hiipi nurkan takaa kohti ja uhkasi hyökätä päälle. Valentina nieleskeli hiljaa ja otti pari taka-askelta, nopeasti hymyillen kiitoksen pojalle ja kiiruhtaen sitten satulahuoneeseen. Satulan ja suitsen laskettuaan paikalleen, hän huomasi tärisevänsä toden teolla. Ei tässä nyt näin pitänyt käydä ja niin hyvin kun pojan kanssa meni. Jos hän venytti hieman aikaa? Juu. Ehkä hän sitten ehtisi rauhoittua. Val laski kypäränsä pyödälle ja asteli vesihanalle. Eiköhän Rasmus kuulisi juoksevan veden, ettei jäisi ihmettelemään hänen viipymistä. Voisihan poika... Pitää seuraa Lloudille. Val pesi kätensä, pesi myös kasvonsa ja kampasi hiuksensa taakse. Ratsastustakki löysi tiensä naulakkoon yhdessä housujen kera ja saappaatkin jättäytyivät kiltisti naulakon alle. Tärinä alkoi pikkuhiljaa lakkaavan ja sydänkin taisi liikkua jo normaaleissa lukemissa. Nyt vain heikotti. Adrenaliini oli jossain taivaissa ja päätä särki. Hän nappasi kevyen paidan toppinsa päälle, laittoi puhtaat housut ja samalla myös tennarinsa, kunnes askelsi takaisin hepan ja pojan luo. "Anteeksi kun kesti." Hän lähes naurahti peittääkseen hermostumisensa, vaikkakin juuri naurahtamisesta voi huomata hermostumisen. Nainen myös tajusi sen, koska puna kävi jälleen tuon kasvoille. Hän kirosi mielessään ja astui hevosen eteen, joka tympääntyneenä oli alkanut kuopimaan maata. Riimunaru päitsiin kiinni, hihnat irti ja ulkoaitausta kohti. Val vinkkari Rasmusta seuraamaan. Talliin heidän ei enää tarvinnut tulla.
|
|
|
Riding
Mar 26, 2006 20:09:53 GMT 2
Post by anthony on Mar 26, 2006 20:09:53 GMT 2
Rasmus katsoi Valia ja nyökkäsi tämän vastaukselle ja piti satulaa tukevasti käsissään ja vilkuili ympärilleen. Poika ei ollut koskaan ennen käynyt tallin sisällä joten katseli hieman paikkoja. Pihalla se oli kyllä kävellyt…tai jonkin matkan päässä tallista mutta sisälle hän ei ollut koskaan eksynyt. Vasta kun opettaja pöllähti Rasmuksen eteen, käänsi poika katseensa naiseen ja katsoi tätä ihmeissään. Toinen ei vaikuttanut kovin hyvin voivalta mutta levottomasti Rasmus tönäisi satulaa hieman Valentinaa päin. Hiljaa Rasmus katseli Valin puuhia, kuinka tämä pujotteli käsiään satulan ympärille ja kun nainen nosti satulaa pois osui tämän käsi pojan käteen. Rasmus hätkähti hieman mutta ei sen koommin välittänyt asiasta, se tuntui vain pitkästä aikaa hassulta. Poika nosti katseensa Valin silmiin ja katsoi tätä ihmeissään. Nyt toinen vasta huonovointiselta näyttikin. Rasmus kurtisti kulmiaan ja katsoi naista kysyvästi mutta ei silti päästänyt sanaa suustaan, ei kehdannut kysyä oliko kaikki kunnossa. Val hymyili Rasmukselle ja poika vastasi hieman hymyn tapaisella joka oli kuitenkin niin väkisin tehty että lopulta Rasmusta hävetti koko virne. Naisen kiiruhtaessa pois, poika katsoi tämän perään ja huokaisi hieman ihmeissään kävellen sitten hevosen luokse jälleen vihellellen. -Sinun pitäisi varmaan olla tyytyväinen kun pääset noin lähelle Valia… ei yhtään hullumman näköinen ja oloinen nainen ole. Rasmus sanoi hiljaa hevoselle ja naurahti itsekseen samalla kun silitti orin tummaa harjasta mietteissään. Hetken päästä poika kuitenkin kääntyi sinne päin mistä Val oli tullut ja odotti naista kärsimättömästi. Pojan vihellyksen alta kuului veden juoksevan. Rasmus huokaisi huvittuneena. -Naiset…aina heitä saa odottaa. Rasmus mumisi itsekseen ja rummutti käsillään etureisiä ja jatkoi viheltämistä ja ympärilleen katselemista.
Pian kuitenkin Val kiiruhti takaisin ja pyyteli anteeksi viipymistään. Rasmus hymähti hiljaa. -Eipä tuo mitään. Poika sanoi normaalilla äänellä ja hymyili. Tällä kertaa aidosti vaikka naisen naurahdus saikin pojan hieman hermostumaan. hän kun olisi niin kovasti halunnut tietää mitä äsken oikein kävi. Rasmus katsoi Valentinaa hetken ja huomasi tämän punastuvan, melko söpöä. Hiljaa Rasmus odotti että Val teki viimeiset asiansa ja seurasi tätä kiltisti poispäin kävellen rennosti naisen vieressä.
|
|
|
Riding
Mar 26, 2006 20:34:28 GMT 2
Post by Valentina on Mar 26, 2006 20:34:28 GMT 2
Val yritti rauhoitella yhä itseään. Ei tässä mitään hätää, ei yhtään mitään. Rasmus oli nyt kivan välimatkan päässä, joten sekin loi varmuutta entistä enemmän. Hän veti pari kertaa syvään henkeä ja päästi ilman ulos hitaasti. Aidalle päästyään tuo aukaisi portin, päästä hevosen riimusta aitaukseen ja sulki aidan, laskien riimunarun puiselle seipäälle ja siirtäen vaaleansiniset silmänsä poikaan. Kas vain. Toisenkin silmät olivat hieman samaa sävyä, joskin niissä taisi olla häivähdys vihreää. Aika pysähdyttävät. Nopeasti hän kutienkin tajusi, että katsahdus oli vaihtunut lähemmäs tuijotukseksi, hän totesi hymähtäen. "No mutta. Etkö sinä ollutkin Lecter? Anthony Lecter? Miten opiskelusi ovat sujuneet?" Kun heppa oli poissa jaloista, voisi tuota mukavia puhella ihan vain lämpimikseen. Tosin eipä ulkona pahemmin kylmä ollut, vaikka taivas oli ohuessa pilviverhossa ja maaliskuu oli käynnissä. Val kuitenkin haikaili asunnolleensa jääneen takin perään, vaan kyllähän näinkin tarkeni. Mitä jos menisi heinälatoon?
|
|
|
Riding
Mar 26, 2006 20:46:20 GMT 2
Post by anthony on Mar 26, 2006 20:46:20 GMT 2
Rasmus seurasi naisen liikkeitä ja tekemisiä mielenkiinnolla. Eihän poika ollut koskaan nähnyt miten hevosen kanssa toimitaan ja mitä kaikkea piti tehdä. Ja kun eläimistä piti niin ei ollut mitään syytä olla näreissään. Sillä välin kun Val hoiti hommiaan pysyi Rasmus hieman kauempana mutta kuitenkin tarpeeksi lähellä että pystyi myös itsekkin katsomaan naista silmiin, tosin Valin katse, jota myös tuijotukseksi oli voinut sanoa, kesti hieman liian pitkään ja se sai poika paran olon ahdistuneeksi. Rasmus katsoi Valentinaa toinen kulma kohollaan ja näytti suorastaan tyhmältä. Onneksi tilanteen laukaisi se että Val alkoi puhumaan. Rasmus katsoi tätä kulmiensa alta ja yskäisi hiljaa. Poika nyökkäsi tämän nimitiedusteluille ja huokaisi...Miksi Valin piti mainita koko nimi...Rasmus kun niin inhosi nimeään. -Siinähän se...samaan malliin kun aina ennenkin. Poika vastasi lyhyesti ja nojasi hieman aitaan. Katse kävi nopeasti tuossa naisessa kunnes siirtyi sitten taivaalle jolle kerääntyi enemmän vaalean harmaita pilviä. Kylmät väreet kulkivat pojan ruumista pitkin. Kyllä se kesä vielä sieltä tulisi.
|
|
|
Riding
Mar 26, 2006 21:59:48 GMT 2
Post by Valentina on Mar 26, 2006 21:59:48 GMT 2
Valin kasvoille kävi hieman vaivautunut hymy Rasmuksen puhuessa hieman tympääntyneen oloisena. Ehkei poika tykännyt siitä, kun koulusta puhuttiin? Näin hän ainakin oletti, joten jos hieman käännettäisiin aihetta. "Olen kuullut kavereidesi puhuttelevan sinua Rasmukseksi. Saanko minäkin kutsua sinua niin?" Nainen hymähti nyt aidosti huvittuneesti. "Voisi lievittää hieman tätä virallisuutta opettajan ja oppilaan välillä. Oletko muuten nyt kahdeksantoista?" Hän oli lukion jälkeen päässyt suoraan opiskelemaan ja suoraan myös opinnoista töihin. Se selitti hänen nuoren ikänsä. Ei hänellä vielä ihan täydellistä pätevyyttä ollut, mutta kilpaili samassa sarjassa täysipainoisten uskonnonopettajien kanssa. Nainen sukaisi nopeasti kasvoille karanneet hiuskiehkurat pois edestä. Käsi tuoksui hevoselta yhä. Pitäisi kai käydä illalla suihkussa.
|
|
|
Riding
Mar 27, 2006 8:49:03 GMT 2
Post by anthony on Mar 27, 2006 8:49:03 GMT 2
Rasmus katsoi Valia hieman ihmeissään kun tämä alkoi puhumaan pojan nimestä. Myös pieni huvittuneisuus kävi toisen mielessä kun kuulo sanan kaveri. Mikä kaveri...ei Rasmuksella ollut kavereita, vain tyyppejä joiden kanssa hengailtiin silloin kun ei ollut parempaakaan tekemistä. Poika inhosi näitä ihmisiä mutta oli silti heidän kanssaan, muutenhan Rasmuksen kova ulkokuori olisi saattanut murtua ja oikea luonne olisi paljastunut. Rasmus nyökkäsi opettajalleen ja hymyili. - Olisi oikeastaan parempi jos kutsut sillä nimellä. Poika vastasi normaaliin savyyn ja käänsi katseensa pois opettajastaan mutta katsoi tätä silti hieman syrjäsilmällä. Val puhui taas ja Rasmus kuunteli hiljaa ja huokaisi. Miksihän Valentina tiedusteli hänen ikäänsä, onko se jotenkin olennainen juttu. Poika käänsi katseensa naiseen ja katsoi tätä hetken ennenkuin vastasi. -Olen. Sinäkään et taida olla kovin vanha, et ainakaan näytä siltä. Rasmus tokaisi yhtä rennosti kun ennenkin ja katsoi nyt opettajaansa suoraan silmiin hieman kysyvästi. Nainen ei tosiaankaan näyttänyt vanhalta vaan valehtelematta oikein hyvältä vaikkakaan ei näyttänyt siltä kun naiset yleensä. Omalla tavallaan Val oli kaunis mutta enemmänkin komea. Rasmus hymähti ajatuksilleen, miksi se edes ajatteli opettajansa ulkonäköä.
|
|
|
Riding
Apr 6, 2006 18:19:06 GMT 2
Post by Valentina on Apr 6, 2006 18:19:06 GMT 2
Kädestä katse siirtyi takaisin poikaan ja hän hymyili yhä samalla ystävällisyydellä kuin ennenkin. Tosin hymy leveni, kun toinen antoi kutsua itseään lempinimellä. Se oli hyvä juttu. Val tosiaankin lähti liikkeelle kohti heinälatoja ja kääntyi taakseen jäänyttä Rasmusta kohden, kävellen siis takaperin. Eihän ikä ollut sinänsä olennainen, mutta jostain jos jostain kautta saisi keskustelun käyntiin. Koulustahan oli hyvä lähteä, siellä kun nyt oltiin, ja pikkuhiljaa edetä kyselyillään ja kertomuksillaan leppoisaan keskusteluun. "No. Ainahan nainen on nuori." Val näytti toiselle kieltään hampaiden raosta ja jatkoi: "Kahdenkymmenen kuuden. Pääsin suoraan tänne opintojeni loputtua. Oli melkoista tuuria." Kas. Nyt oli siis pojan vuoro jäädä silmiin kiinni. Valin kasvoille piirtyi ehkä jopa pirullinen vino hymy ja hän kohautti kulmiaan. Juu. Ei hän kaunis ollut, mieheksi kun hänet tavattiin ensimmäisenä sekoittaa takaapäin katsoessa. Etupuolelta ja sivuilta hänet kyllä havaitsi naiseksi eräisen jännien juttujen vuoksi, mutta pelkästään kasvoja tarkastellessa oli huono päätellä yhtään mitään. "Saanko siirtyä takaisin kouluun? Miksi sinä tulit opiskelemaan juuri tänne?" Okei, hän todellakin halusi jonnekin lämpimään, eikä lato loppujen lopuksi ollut sitä. Se kyllä oli tien varressa, mistä he muutenkin tulisi kävelemään, joten ehkä ohi siitä. Val keksi paremman idean. "Mennäänkö asunnolleni? Voisin tarjota jotain lämmintä juotavaa."
|
|