Luc-chanin kämppä.

[Toki]

Toki irroitti kätensä Lucaksen ympäriltä ihan sovinnossa kun tämä alkoi kaataa juomia laseihin. Pian Toki saikin käteenäs tilaamansa cocislasin ja brunette seurasi hieman huolestuneena kun Lucas kaatoi itselleen viskiä. Ei sillä, että siinä olisi ollut mitään pahaa, Toki ei vain pitänyt alkoholista, ei niin sen mausta kuin vaikutuksistakaan. Samassa Shiro palasi taas vahvana bruneten mieleen. He olivat riidelleet alkoholista. Shiro tosin oli ollut suloinen pieni puna poskillaan ja hieman huterine kävelyineen. Toki tosin ei pitänyt siitä. Hän ei ollut sietänyt sitä ajatusta, että hänen kehossaan oli ripauskin alkoholia, tai edes sen kaltaista, ja vieläpä vastoin hänen tahtoaan. Ei se ollut heidän ensimmäinen riita, eikä varmasti viimeinenkään, mutta se vain palasi sillä hetkellä mieleen. Se oli ollut ehkä heidän nopein riita. Ei Toki voinut olla Shirolle kovinkaan vihainen, varsinkaan kun albiino tiesi tismalleen miten hänet piti lahjoa.
Toki hätkähti pienesti kuullessaan Lucaksen ärähdyksen ja katsoi entistäkin huolestuneenpana kun tämä täytti lasiaan uudelleen. Pian Toki huomasikin istuvansa Lucaksen vierellä sängyllä ja tämä sanoi sanansa. Tokilla meni hetki tajuta mistä Lucas puhui ja brunette tuijottikin Lucasta hieman oudosti. Pian mieleen kuitenkin palautui muisto siitä, kuinka hän oli pyytänyt Lucasta olemaan tukenaan. Hymy kohosi automaattisesti Tokin huulille.

Lucaksen paidan riisuminen sai pienen väreen kulkemaan Tokin selkää pitkin, ja brunette nautti toisen vartalon näkemisestä. Oli hän nauttinut Shirostakin, mutta eri tavalla. Shiro oli kaunis ja täydellinen, kuin veistos, jonka vuolemiseen oli kulutettu vuosikausia. Lucas taasen oli täysin Shiron vastakohta. Hieman karkea, mutta omalla tavallaan kaunis, kuitenkin aivan eri tavalla. Lucaksessa oli sitä jotakin, mitä miehessä pitikin olla! Tämä ei ollut niin lihaksikas että ällötti, ennemminkin aika hintelä, mutta ei kuitenkaan liian. [Joo, Toki, lopeta analysointi, kiitos! Se puhuu Lucaksesta kun jostain rotuhevosesta. XD]
Toki huomasi lihastensa tekevän krampin omaisen liikkeen Lucaksen laskiessa kätensä hänen reidelle. Ei liike ollut pakeneva, ennemminkin hieman yllättynyt - positiivisella tavalla. Toki piti Lucaksen kosketuksesta.
"Ei oikeastaan." Toki tunsi pienen punan nousevan kasvoilleen, ja brunette yrittikin piilottaa sen hörppäämällä hieman cocistaan.

Toki oli juuri saanut juomansa turvallisesti kurkustaan alas kun Lucas jo kaatoi viskinsä päälleen. Toki repesi täydellisesti ja oli hyvä ettei brunette kaatanut omaakin lasiaan. Naurun voimasta kouristellen Toki kumartuikin alemmas ja asetti lasinsa lattialle, kaiken varalta. Kun Toki sai hinattua itsensä hän kohtasi yhden maailman järkyttävimmistä näyistä - Lucas pyyhkimässä viskiä paljaalta rinnaltaan, ja vielä kaiken päälle nuolemassa sitä sormestaan.
Naurun tyrskähdys muuttui voimakkaaksi yskäksi. Eikö tässä tilanteessa Tokin pitäisi olla se joka putsasi Lucasta? Ainakin huonossa teinikomediassa se olisi mennyt niin. Nyt elettiin kuitenkin todelisuudessa.
Lucas loikki hakemaan lisää viskiä, ja Toki yritti epätoivoisesti tyrehdyttää yskänpuuskaansa. Juuri kun tilanne oli pääsemässä vakavaksi. No, eipä ainakaan tarvinnut ihan heti purkaa sydäntään Lucakselle. Mieluiten Toki ei tekisi sitä välttämättä koskaan. Näin oli ihan hyvä. Kunhan hän pystyi nauramaan Lucaksen kanssa ja olemaan tämän lähellä, mielellään kosketusetäisyydellä. Vihdoin brunette sai hillittyä yskänpuuskansa ja poika pyyhkäisikin hieman kostuneita silmäkulmiaan.
"Hei, Lucas, käykö että jään tänne yöksi?" Toki yskäisi vielä kerran, varmistaakseen, että hengitystiet pelasivat taas.

[Lucas.G]

[ei luoja, ROTUHEVONEN?! XD]
Lucas ei tosissaan tiennyt mitä Toki ajatteli alkoholin käytöstä, ei Lucas kyllä tänään ajatellut perseitä vetää, se kuuluu nimittäin yökerhojen ja baarien puolelle ja sieltä sitten napata joku tyttönen mukaan, ellei poika..hooh, no ei nyt riittänyt aika ajatella sitä. Mutta Lucas ei nähnyt alkoholissa itsessään mitään pahaa, nimittäin alkoholin käyttöä voi itse (jos voi) niin säännöstellä ja kontrolloida. Lucas taas ajatteli niin järkevästi kaikista asioista, kuten yleensä. Hän tykkäsi siemailla viskiä rauhassa takkatulen ääressä, jos takkakin olisi, niin,joten se oli vain Lucaksen toiveajattelua.

Lucas on aina hävennyt myös itse vartaloaan. Hän ei pidä siitä, se on tasainen luikku ja kun hän venyttelee kylkiluutkin paistavat läpi, kuten hänestä tiedetään hän on lievästi alipainoinen. Vakavasta alipainosta Lucas ei ole koskaan kärsinyt, tai minkäänlaisista syömishäiriöistä, vaikka monet hänelle ovat sanoneetkin että tämä on sairas ja et itse näe sitä. Tietenkin Lucas näkee itsensä olevan alipainoinen ja luikku, eihän mikään imbesilli ole.

Juuri kun Lucas luuli päässeensä pois sägläyksen omaisesta käytöksestään Toki tokaisi voisiko tämä jäädä yöksi. Luc oli juuri juomassa viskilasistaan ja purskautti ne vain refleksin omaisesti pois suustaan. Ruskean värinen suihke lennähti suoraan Lucin suusta pitkälle jääkaapille asti mikä kylläkään ei ollut kuin 3 metrin päästä. Hän yskäisi ja kääntyi tämän puoleen pyyhkiessään suupieliään. "Tietenkin, jos tahdot." Lucas yritti heittää aidon hymyn mutta se ei onnistunut nimittäin tätä alkoi jo hieman nolottaa se että hän sähelsi aivan kokoajan, ja aivan tyhmistä syistä. Hän pyöräytti silmiään, nojasi hieman etukenoon ja piteli lasistaan kaksinkäsin, varmistaakseen ettei tästä taas tulisi mitään ihmeellistä sähläystä.
Hän nyt toivoi että enää nolaisi itseään sen paremmin, nimittäin Tokilla olisi varmasti puhuttavaa tälle, joten hänen piti nyt hillitä itsensä, kaikelta.

"Joten, kerrohan.. Mikä sinua painaa tällä hetkellä?" Lucas saattoi kuulostaa terapeutilta, mutta oli aidosti kiinnostunut Tokista. Hän laski taas kätensä tämän reidelle ja hymyili hiukan punehtunein poskin tälle. Nyt piti olla vakavissaan tässä, joten hän vetäisi viskilasinsa tyhjäksi pohjanmaan kautta ja päätti ettei ota tänään enää mitään muuta kuin vettä ja limua. Hän kurottautui laittamaan lasin takaisin yöpöydälle ja siirsi toisen kätensä reiden päällä olevan käden päälle. Hän hymyili taas niin suloisesti että ~

[Toki]

[Njooh. 8'D Mut siinä tapauksessa Luc on arabialainen.<3 Se on sellanen kultakimpale.<3]

Toki sai kokea uuden rajun naurukohtauksen kun Lucas järkyttyi hänen kysymyksestään niin pahasti, että sylkäisi viskinsä ympäri seiniä. Toki kaatui kyljelleen sängylle ja hekotti kuin mikäkin. Ehkä Lucas oli terästänyt hänen juomaansa? Tai sitten Lucaksen seurassa vain pystyi olemaan vapautuneemmin.
Kesti kauan ennen kuin Toki sai hillittyä naurunsa, ja siltikin pidättelemisessä oli vaikeuksia. Silmäkulmat olivat taas ihan märkinä, mutta Toki ei välittänyt siitä. Suurin huolenaihe oli kipristelevä vatsa. Toki pitelikin vatsaansa kaksin käsin ja katsahti Lucakseen. Oli lähellä ettei Tokilta jäänyt kokonaan huomaamatta Lucaksen myöntyminen yöksi jäämiseen, mutta kyllä brunette sen sieltä jotenkin nappasi.

Lucas palasikin pian hänen viereensä pidellen lasiaan tällä kertaa kaksin käsin. Toki värähti pienesti tuntiessaan Lucaksen käden taas reidellään, mutta ei poika muuten ulkoisesti mitenkään reagoinut. Lucas ilmeisesti halusi pysyä hieman vakavemmissa aihepiireissä. Toki olisi mieluummin pysytellyt sillä linjalla millä he olivat vielä hetki sitten olleet. Nauraminen teki hyvää pitkästä aikaa. Viimeksi hän taisi nauraa samalla tavalla Nanan kanssa, ensimmäisissä harkoissa. Tai no, kaikissa harkoissa. Heillä oli aina hauskaa. Laulaminen olisi tietysti pitänyt ottaa vakavasti, mutta jotenkin he vain aina keksivät jotain hauskaa ja lopulta homma päätyi nauruksi. Ehkä he saisivat sitten kilpailulavallakin ylimääräisiä pisteitä siitä, että osasivat ottaa rennosti. Todennäköisesti Toki ei ottaisi silloin rennosti. Esiintymiskammo oli kuitenkin sen verran pinnassa.
Toki hymyili Lucakselle pienesti ja nojautui lähemmäs tätä. Käsi eksyi pojan lanteille ja Toki painoi otsansa Lucaksen rintakehää vasten.
"Tällä hetkellä mieltäni painaa eniten se miten meidän kilpailumme kolmen viikon päästä tulee menemään ja myös se, että meillä taisi jäädä jotain kesken, eikö totta?" Toki hymyili Lucakselle suloisesti ja kohottautui sen verran, että sai suudeltua blondia hellästi.

Hitain, mutta motivoivin liikkein Toki kaatoi Lucaksen sängylle ja kapusi tämän päälle. Nyt kun kipeä jalkakaan ei ollut tiellä niin voisivathan he ihan hyvin jatkaa siitä mihin he jäivät. Toki kuitenkin halusi sitä, ja tuskinpa Lucaskaan sitä vihasi. Toki laski päätään niin, että pääsi suutelemaan Lucasta kielen kanssa. Tämä maistoi vahvana viskin maun, mutta ei välittänyt siitä. Oikeastaan viskin maku sekoitettuna Lucaksen makuun ei ollut ollenkaan pahempi yhdistelmä. Oikeastaan Toki jopa piti siitä.

[Lucas.G]

Lucas mulkaisi Tokia hieman vihaisesti "Eihän tämä nyt niin hauskaa ole.." Lucas tokaisi hieman nolostuneena. Hän kuitenkin yritti tukahduttaa punastuneen ilmeensä ja väläyttikin hymyn joka levisi korviin asti väkisinkin. Hän huomasi räkättävän Tokin sängyssään kyljellään hän ajatteli iloisesti että tosissaanko hän olisi saanut Tokin nauramaan noinkin audosti? Lucas hymähti ja hymyili vieläkin.
Kun Toki sanoi että hänen sydämellään olisi jokin kilpailu kolmen viikon päästä, että miten se menisi, silloin Lucas käänsi nopein liikkein päänsä brunettea kohti "Kilpailu, mikä kilpailu?" Lucas mietti että mitä Toki harrastaisi? Mistä Toki pitäisi? Mm, Lucas ei tiennyt Tokista mitään muuta kuin että tämä oli hyvä suutelija ja sen että tämä oli hyvä petihommissa, kuinka turhauttavaa. Hän ei tosissana tiennyt YHTÄÄN mitään Tokista. Blondi huokaisi, laski päätänsä hieman alakenoon ja pyöritti päätään.

Kun Toki vielä sanoi ett' hänen sydäntä painaa se että heillä olisi jäänyt jotain kesken. Aivan, niinhän heillä jäikin. Lucas muisteli ja väläytti hieman välittämättömän hymyn. Yhtäkkiä Toki kumminkin pomppasi tämän päälle ja suuteli tätä oikein kielen kera. Eihän siinä alistuneena mitään muuta voinut tehdä kuin antaa samalla mitalla takaisin, joten kieltä peliin vain! Hän unohti ajatukset siitä ettei tietänyt Tokista mitään ja alkoi nauttia pienen pojan alla olemisesta. Hän tarrasi tämän hiuksista ja repi niitä hellästi mutta hyvin intohimoisesti. Hän sulki silmänsä ja nautti Tokin suudelmasta. Tämä ei tällä kertaa aikonut pyrkiä alistamaan Tokia, mutta sekin päivä vielä koittaisi, eihän aina tulisi olemaan lelu, sen Lucas oli jo päättänyt siitä asti kun näki että Toki ei pitänyt siitä. Hän liikutti toisen jalkansa Tokin vasemman jalan säären päälle ja valutti samanaikaisesti kätensä tämän alaselkään ja kosketteli sitä hieman kutittaen. Taasko se tosissaan tapahtuisi, ei toista kertaa tänään !

Lucaksen sormet olivat Tokin hiuksien välissä ja tämä hieroi bruneten päänahkaa. Ainakin hän itse piti päänahan hieromisesta joten hän toivoi ja uskoi että niin ehkä Tokikin. Lucas ei oikein pystynyt tekemään yhtään mitään kuin vain kosketella ja suudella Tokia, alistuneena ei aina ole hyvä olla..ellei saa erityiskohtelua, hihi. Toki tuntui olevan todella intohimoisella päällä ja se vähän pelottikin blondia. Mitä tästä taas tulisi? Uudestaanko? Eihän enää jaksanut! Hän oli oikeastaan niin poikki että hän voisi suoraan painua pehkuihin lakanoiden väliin ja ottaa Tokin unileluksi, mutta se ei nähtävästi onnistunut tänä yönä, kun Toki oli seurassa muunakin leluna kuin unileluna.

[Toki]

Lucaksen udellessa kilpailusta Toki painautui paremmin tämän päälle. Lucas ei edes tiennyt siitä, että hän oli laulaja. Hassua. Olivathan he kuitenkin jo jonkin aikaa tunteneet. Toisaalta, kyllä sille oli syynsäkin. Eiväthän he olleet kuluttaneet hirveästi aikaa puhumiseen, varsinkaan itsestään puhumiseen. Ehkä Tokinkin olisi aika ottaa selville muutama likainen salaisuus Lucaksen elämästä. Tästä voisi kehkeytyä aikamoinen palapeli. Toki oli jo mielessään luonut oman tietyn kuvan Lucaksesta, mutta se saattoi olla hyvin vääristynytkin. Ehkei Lucas ollut samanlainen ihminen kuin hän kuvitteli - huolehtivainen, mukava, huumorintajuinen. Ei sitä koskaan tiennyt. Eikä Toki kyllä hirveästi siitä välittänytkään. Lucas oli nyt mitä oli, myöhemmällä ei olisi niinkään väliä.
"Laulukilpailu. Lähdemme ystäväni Nanan kanssa laulamaan duettoa sinne. Kumpikaan ei ole ennen kokeillut dueton laulamista joten vähän jännittää." Toki hymyili hieman hermostuneena Lucakselle. Kilpailun ajatteleminen oli nostanut hetkeksi unohdetun esiintymiskammon taas henkiin. Olihan hän tottunut jo laulamaan Nanan edessä aivan normaalisti, eikä sitä tarvinnut edes jännittää. Kilpailua seuraamassa olisi kuitenkin suuri yleisö sekä ammattitaitoinen tuomaristo. Heiltä ei varmasti jäisi huomaamatta pieni käsien vapina ja äänen värinä. Sillä saattaisi olla suurikin merkitys heidän esiintymiskokonaisuuteen. Toki ei kuitenkaan halunnut pettää Nanaa. Pitäisi vain yrittää parhaansa.

"En ikinä kuvitellut, että joku oikeasti auttaisi minut suihkulaulantaa korkeammalle tasolle." Brunette virnisti leveästi Lucakselle ja painoi huulensa tämän suupieltä vasten. Nyt Toki oli päättänyt kuhertelutuokion. Siitä, että Lucas oli päättänyt mukavasti alkaneen tuokion niin nopeasti, oli jäänyt huono maku. Nyt tilanne oli korjattu. He voisivat ihan hyvin viettää iltaa tutustuen toisiinsa, ja ehkä tehden jotain muutakin. Ei sitä koskaan tiennyt. Ilmeisesti Lucaksen kämppis ei ollut tulossa takaisin koska Lucas oli antanut Tokille luvan jäädä yöksi. Tuskin tämä ottaisi riskiä siitä, että tämä Billy rynnisi sisään ja keskeyttäisi mahdollisesti hyvinkin intiimin tuokion. Tuskin Lucas sitä toivoi.

Toki painoi huulensa tällä kertaa Lucaksen huulia vasten ja nojautui sitten käsiensä varaan katsoen tarkkaan Lucaksen kasvoja. Kyllähän olisi ihan mukava tietää hieman lisää Lucaksesta. Ei hän oikeastaan tästä paljoa tiennyt. Muuta kuin että tämä oli uusi Saint Lyonsissa ja pelasi hyvin koripalloa, tai ainakin ihan kohtuu hyvin. Tokille tämä ei vetäisi vertoja, koska Toki päihittäisi tämän aina ketteryydessä.
"Entä sinä? Onko sinulla mitään mistä unelmoit?" Toki kysyi hieman lasittunut katse silmissään. Jos häneltä olisi kysytty kaksi viikkoa sitten sama kysymys, hänellä olisi ollut kaksi unelmaa - laulaminen ja yhteinen tulevaisuus Shiron kanssa. Enää hänellä ei kai ollut unelmia. Kun yhtä ei saanut, niin miksi sitä jaksaisi taistella toisenkaan eteen? Kyllä Toki lähtisi kilpailuun ja olisi mukana bänditoiminnassa, mutta vain sen takia ettei hän halunnut pettää Nanaa. He olivat luoneet yhteisen tulevaisuuden, ja Toki taistelisi jotta he saisivat sen. Hän ei pettäisi Nanaa. Shiron hän oli jo pettänyt, ja sen myötä he eivät olleet saaneet yhteistä unelmaansa - ja juuri sen takia Toki vihasi itseään niin paljon.
Hymy hyytyi automaattisesti ja Toki painoi päänsä Lucaksen rintakehän päälle kuunnellen tämän rauhoittavaa hengitystä. Entä Lucas? Mihin he kaksi joutuisivat?

[Lucas.G]

"Jaa, laulukilpailu.. Enpä tiennyt että laulat." Luc virnisti suloisesti samalla tajutessaan ettei tiennyt mitään hänestä mutta mietti sitä kuinka pieni Toki olisi lavalla mikki kädessään laulamassa Titaniccia. Hän tyrskähti sisäisesti, mutta lopetti sen hätäseen. Totta, Tokihan oli herkkä joten Titanic sopisi siihen kuvaan, joten hän tukahdutti tyrskähdyksen nopeasti. Jaa, että laulaja. Olikohan Tokilla kaunis, heiveröinen ääni, vai oikein pohjanmaan kautta tuleva tumma ääni..? Äh, eihän Toki ollut musta, eli häneltä ei voinut tullakkaan mitään Stevie Wondermaista ääntä, joten heiveröinen ja suloinen tuuditus ääni oli varmasti Tokin alaa.
"Oletko itsestäsi hyvä laulamaan?" Lucas kysyi ja tajusi etteihän kukaan koskaan pidä omasta lauluäänestään vaikka se olisikin hyvä. Blondi kumautti kädellään itseään päähän ja pyöräytti silmiään. Hölmö mikä hölmö. Missäköhän ne Tokin kilpailut ovat? Nimittäin, jos hän vaikka livahtaisi ovista sisään, jättäisi turvamiehet harhailemaan taakseen ja tulisi katsomaan kun Toki laulaisi sitä kuuluisaa nyyhkykappaletta. Sittenpähän voisi itse sanoa että 'kylläpäs tuolla Tokilla onkin hyvä ääni!' Lucas hymyili itsekseen ja katsoi päällänsä olevaa brunettea.

Tokin kysyessä unelmistaan Lucas säpsähti hiukan. Kuka olisi kiinnostunut hänen unelmistaan? Siitä mitä hän haluaisi koskaan tehdä? Se tuntui uskomattomalta, nimittäin kukaan ennen Tokia ei oikein ole puhunut tulevaisuudesta tai unelmista hänelle. Blondi katsoi brunettea ja sanoi
"Onhan minulla paljonkin.." Lucas alkoi kelaamaan unelmiansa pienessä päässänsä. Hetken kuluttua kun hän oli sanonut että hänellä olisi unelmia, hän alkoi miettimään olisiko se edes totta. Oliko hänellä unelmia? "Ahaa! Minun unelmani on että, jonain päivänä saisin nähdä oman maalaukseni Louvren seinällä Mona Lisan vieressä." Luc hymyili leveästi ajatelessaan kuinka hienoa olisi saada nähdä oma -jonkinlainen maalaus, Louvren seinällä tuijotettavana ja 'ihailtavana'. Hän katsahtikin seuraavaksi huoneensa nurkkaan joka oli vessan vieressä. Siellä oli hänen maalauksiaan, suuressa kasalla vaaleissa paperitöttöröissä. Ehkä jonain päivänä joku noista olisi siellä missä hän haluisi niiden olevan. Lucas oli pienestä asti pitänyt taiteesta. "Minua kutsuttiin pienenä Runopojaksi, vaikka en ikinä kirjoittanut runoja. En tiedä mistä he sen keksivät." Lucas hymyili hiukan virnistäen. Runoista hän ei tiennyt mitään, mutta hän piti kirjoittamisesta, kai se nimi jotenkin siitäkin johtui..

Nyt Luc ainakin tajusi että Tokin unelmana oli olla kuuluisa laulaja. Eli kummatkin pitivät kulttuurista ja nähtävästi julkisuudesta, nimittäin kummankin unelmat perustuvat siihen että julkisuus on olennainen asia bisnestä.
Tokin maatessaan tämän rintakehän päällä, Lucas katsahti kattoon ja hengitti syvään. Tokin pää meni ylös- ja alas hengitystahdin mukaisesti.

Lucakselle tuli yhtäkkiä läheisyyden kaipuu, aidon rakastavan läheisyyden kaipuu. Hän tarrasi lasittuneine silmin Tokin ylävartalosta ja rutisti tätä hellästi. Hän sulki silmänsä ja tahtoi olla jollekin tärkeä, nimittäin Tokille. Hän ei vaan tahtonut enää irroittaa hänestä. Hän oli löytänyt Tokin eikä hän päästä tätä helpolla liukenemaan paikalta. "Ethän lähde?" Lucas kysyi silmänsä visusti kiinni peljätessään pahinta mahdollista vastausta - "Lähden." Hän ei tahtonut kuulla sitä, ei, se murtaisi hänet täysin. Yhtäkkiä Tokin ja Lucin osat olivat vaihtuneet. Luc otti järjettömän empatiakohtauksen Tokia vastaan ja kysyikin tältä ettei tämä lähtisi, vaikka Tokin kuuluisi kysyä tätä Lucilta, mutta onhan Lucillakin tunteet. Kuinka suloinen hän onkaan. [mmhhh ~]

[Toki]

"Njuuh, Nana sai karsittua esiintymiskammoani sen verran, että uskallan jopa puhua äänen ihmisten ilmoilla." Toki hieman liioitteli pelkoaan ja dramatisoi sitä vielä kaikenmaailman käsiefektein sun muin. Laulajan ura oli ollut Tokin unelma pikkupojasta lähtien. Harmi vain että karisma oli unohtunut matkan varrelle, samoin rohkeus.
"Olen sen verran hyvä, että jos ulkonäköni korvattaisiin karismalla niin saisit huomen aamulla katsella tätä kohtausta telkkarista." Toki irvisti pienesti Lucakselle. Ei hän pitänyt itseään kovinkaan kummoisena laulajana, Nanan kehut vain alkoivat nousta päähän - samoin punapään huumorintaju. Lucaksesta voisi tulla yhtä rakas jos tämä vain itse sitä haluaisi. Toki oli aivan yhtä rento niin Lucaksen kuin Nanankin seurassa. Se oli suorastaan häiritsevää - mutta ihanaa. Olihan se mukava ettei aina tarvinnut hakeutua Nanan seuraan jos tarvitsi piristystä. Nyt hän voisi tulla Lucaksen luo.
"En kyllä menisi kehuskelemaan ihan jokaiselle ääneni kanssa. Rohkeuteni ei riittäisi siihen, saati sitten ylpeys." Toki huokaisi Lucaksen lämmintä rintakehää vasten. Brunette huomasi toistavansa aivan samoja tapoja Lucaksen kuin Shironkin kanssa. Hän oli aina makoillut Shiron päällä ja kertonut tälle kaiken, tai kuunnellut mitä albiinolla oli sanottavanaan. He olivat viettäneet monet illat näin. Eikö Toki tosiaankaan saisi enää olla näin Shiron kanssa? Todennäköisesti hän tuntisi itsensä liian likaiseksi. Tuskin hän pystyisi enää edes koskemaan Shiroon, vaikka kuinka haluaisikin. Pieni ikävä alkoi kaivaa tietään Tokin rintakehän seudulla. Pian se muuttuisi kivuksi ja sitä tietä itkuksi. Toki tosin ei itkisi - ei edes Shiron takia. Tai, ehkä juuri Shiron takia hän itkisi.

Lucas palautti Tokin takaisin maanpinnalle ruvetessaan kertomaan omista unelmistaan. Lucas antoi Tokin odottaa hetken ennen kuin paljasti unelmansa. Maalaus? Maalasiko Lucas?
"Harrastatko sinäkin taiteita?!" Toki tuijotti Lucasta hieman ällistyneenä. Eikä. Taasko hän oli löytänyt itselleen jonkun käsistään taitavan? Tai no, Shiro nyt oli mitä oli. Toki piti tämän piirustustyylistä. Se työ jonka tämä oli piirtänyt hänelle joskus kauan sitten oli edelleenkin Tokin aarre. Kuva hänestä ja enkelipojasta keinumassa. Se taisi olla heidän ensimmäinen yhteinen ilta.
"Minä ainakin voisin katsella sinun maalaustasi siellä. Voisin kerskua sitten kaikille lähellä olijoille, että kävin hänen kanssaan ykköspesällä." Toki virnisti omahyväisesti. Eipä hän kai niin ilkeä olisi, että menisi kerskumaan sellaisella. Toki ei sattunut kuulumaan niihin poikiin jotka kertoivat kaiken kavereilleen. Tai ehkä hän oli ennen kuulunutkin niihin, mutta ei enää. Shiro oli muuttanut hänet aivan tyystin. Enää hän ei kertonut mitään - paitsi sellaisille joihin hän oikeasti luotti. Hän kertoi asioistaan ainoastaan Shirolle, ja Nanalle. Nyt ehkä jopa Lucakselle. Kolmella luotetulla päästiinkin aika pitkälle. Pieni ikävä muistutti taas olemassaolostaan. Korjaan, kohta kahdella. Hän oli pettänyt Shiron luottamuksen.

Toki hieraisi päätään pienesti Lucaksen rintakehää vasten, kuin yrittääkseen karkoittaa ajatuksensa. Hänellä oli hyvä olla näin. Koko muu maailma saisi kadota nyt hetkeksi. Milloinkohan keksittäisiin sellainen leikkausmenetelmä millä voitaisiin poistaa aivoista huonot muistot? Toki voisi poistattaa aivoistaan kokonaan Saint Lyons -osion ja olla taas se kapinallinen peruskoulun poika joka inhosi tupakkaa, mutta poltti vain siksi, että kaverit sanoivat sen olevan coolia - ja Toki halusi olla cool.
Toki värähti rajusti tuntiessaan Lucaksen tarraavan hänestä kiinni ja halaavan. Värähdys muistutti enemmän pientä kramppiliikettä, ja Toki huomasi tärisevän hieman sen jälkeenkin. Toivottavasti Lucas vain ei huomaisi sitä. Lucaksen kysymys hätkähdytti Tokia uudelleen. Oliko se nyt Lucas joka halusi läheisyyttä? Tällä hetkellä Tokista tosin tuntui siltä, että hän ei ollut valmis antamaan sitä tälle. Brunette puraisi kipeästi alahuultaan yrittäen estää sitä värisemästä. Mitä hänen pitäisi vastata? Toki ei ollut enää varma.
Pitkän hiljaisuuden jälkeen Toki sai koottua hieman ajatuksiaan. Lucas joutui odottamaan vastausta ehkä hieman liiankin kauan.
"En lähde." 'Vielä,' Toki lisäsi vielä mielessään. Aivot eivät pystyneet keskittymään Lucakseen. Sattui liikaa ajatella sitä, että hän oli tässä ja Shiro jossain muualla, eikä hän koskaan tulisi olemaan näin Shiron kanssa. Lucaksen pitäisi vain hyväksyä sekin seikka, että Toki rakasti edelleenkin Shiroa - ja tulisi varmasti vielä rakastamaankin. Ei ollut kovin helppo päästää irti. He olivat kuitenkin kokeneet Shiron kanssa vaikka mitä, ja heidän suhteensa oli syvempi kuin ulkopuolisen silmin uskoi.
Kurkkua rupesi kuristamaan. Toki tiesi murtuvansa pian, mutta urheasti brunette nieli kyyneleensä. Hän oli pilannut liian monen ihmisen elämän. Toki raotti hieman huuliaan ja päästi värisevän henkäyksen karkaamaan huuliensa välistä.

[Lucas.G]

Lucas hymähti bruneten kertoessa laulutaidostaan ja karismastaan. "Kyllä hän jokaisella on jokin pelko, sinulla vain esiintymispelko." Blondi sanoi taas järkevästi miettiessään omia heikkouksiaan. Lucaksella itsellään oli luottamis'kammo'. Se oli hassua, että Luc oli äärettömän sosiaalinen ihminen ja hän rakasti ihmisiä, kaikenlaisia, kaiken värisiä ja oloisia, mutta silti hänellä oli vaikea luottaa kehenkään niin että voisi kertoa tälle aivan kaiken mitä ajatteli. Hänellä on vain yksi ihminen jolle voi kertoa AIVAN kaiken, siis ihan kaiken mahdollisen maan ja taivana väliltä. Miten ihmeelliseltä ja oudolta se kuulostaakin, hän luottaa vain ja ainoastaan biologiseen narkkariäitiinsä. Äiti joi ja joi, piikitti itseään minkä kerkesi kun Luc oli pieni. Mutta sen jälkeen kuin hänet passitettiin lastenkotiin, hän kävi säännöllisten väliajoin katsomassa äitiään vieroituskeskuksessa. 'Vieroituksessa oli vähän samnkaltaista kuin vankilassa' Luc ajatteli. Kumminkin siellä hän avasi sydämmensä ja vuodatti itsensä kuiviin. Äiti saattoi olla hullu, mutta hän oli kumminkin Lucin oikea äiti ja blondi rakasti tätä. Luc oli täysin ajatustensa vallassa kun hän alkoi miettimään heikkouksiaan ja sitten se päätyikin äidin ajatteluun. Elikö äiti enää? Miks hänelle ei oltaisi kerrottu? Lucas mietti äitinsä mahdollista kuolemaa toivottamana ettei ehkä koskaan saisi tavata häntä.

Herättyään paksuista ajatuksistaan Luc ravisti päätänsä. Äidin ajattelu ei nyt voinut kuulua tähän tilanteeseen. "Minulla on luottamiskammo." Lucas tokaisi yhtäkkiä hiljaisuuden vallitessa huoneessa. Vajaassa mielentilassa Luc vain katseli eteensä eikä hänellä käynyt ilmettäkään kasvoillaan. Hän piti Tokista vieläkin kiinni mutta vapautti itsensä hänestä irti. Tuntui jotenkin että Luc olisi järkyttynyt. Oliko äidin ajattelu liikaa tälle päivälle kun oli tapahtunut jo kaikkea muutakin 'vakavaa'? Nyt Lucaksen oli ryhditäydyttävä! Mutta se oli mahdotonta koska hän tunsi Tokin olevan vaivaatunut ja liian mietteliäs. Lucakselta ei jäisi ikinä MITÄÄN huomaamatta, se oli varmaa. Lucas ajatteli että heidän ei pitäisi olla näin. Ei Tokikaan voinut heti unohtaa rakastaan vaikka olikin jättänyt tämän, olihan Lucillakin ollut naisia joita hän rakasti eikä ole vieläkään unohtanut. Hän yritti luisua kevyen Tokin alta tämän viereen. Hän pääsikin ja Toki tömähti patjalle. Lucas istui sängyn reunalle ja nojasi kaksin käsin otsaansa. Hänen olisi tavattava äitinsä, 7 vuoden ero ilman purkautumista oli liian pitkä aika. Ja muutenkin, jos hänen äitinsä olisi kuollut, ja Toki jättäisi tämän joskus, hän ei itsekään kestäisi sitä. Joten oli pakko toimia, mutta miten? Lucas oli neuvoton ja eksyksissä.

Lucas piteli otsaansa ja katseli maata. Hänellä ei ollut mitenkään huono olla, hänellä oli vain järjetön kaipuu ja läheisyydenpuute. Vaikka he olivatkin harrastaneet intiimeissä olosuhteissa seksiä Tokin kanssa, se ei ollut sellaista mitä Luc tarvitsisi juuri nyt.
Huomaamattaan hän tiputti kyyneleen poskelleen ja sulki automaattisesti silmänsä. Eihän nyt voinut alkaa nyyhkyttämään, haloo isomies! HUOMIO LUCAS : Se oli vain neideille! ja sitä Luc ei tosissaan ollut. Mutta valuvalle kyyneleelle hän ei vaan voinut enää mitään. Onneksi Toki ei näkisi sitä, mutta ei Luc niin välittänytkään, hän oli vieläkin toisissa maailmoissa ja aatoksissa.

Hän helisti päätänsä, sekoitti tukkaansa kädellään jossa oli kolme erilaistakäsikorua. Lucaksen aarteet. Yksi äidiltä,yksi Gilchristeiltä ja yksi hänen omansa. Niistä hän ei luopuisi, ei millään hinnalla ikinä. Kaiken muun saisivat viedä paitsi ne. Luc nousi ylös, vieläkin hän oli ilman paitaa ja asteli keittiöön. Hän ei tosissaan tiennyt miksi hän tallusteli sinne ja istui keittiö tason päälle. Hän vain katsoi katseellaan eteensä joka vain kohdistui lehtikasaan, jossa varmaan oli vain pornolehtiä Billyn jäljiltä. Hän jätti Tokin makuuhuoneeseen ja ei edes sanonut mitään. Jos tahtoi, tulkoot perässä. Lucas ei vaan jotenkaan osannut enää ajatella. Miten ihmeellistä että äidin ajattelu sai jäätymään näin pahasti. No, ei se mitään, Lucas vielä toipuu, toivottavasti.

[Toki]

Toki reagoi Lucaksen ääneen ainoastaan pienellä nyökkäyksellä. Hänellä itsellään ei koskaan ollut ollut ongelmia luottaa toiseen. Toki luotti ehkä liiankin helposti. Hän oli muutenkin liian hyväsydäminen ja sinisilmäinen. Aina piti kuvitella ettei joku voi oikeasti käyttää tietojaan mihinkään pahaan, tai varsinkaan hänen satuttamiseen. Muita ei saanut satuttaa, siihen Toki veti rajan. Itse hän saattoi kestääkin, mutta kunhan muita ei satutettaisi. Nyt Toki rikkoi itse tuota sääntöä. Hän satutti ei yhtä, vaan peräti kahta ihmistä - Shiroa ja Lucasta. Siihen päälle hän satutti vielä itseään. Sama huono puoli oli itsensä tappamisessa. Tokin oli pakko ajatella myös sitä ennen kuin miettisi miten tappaisi itsensä. Hän satuttaisi Shiron ja Lucaksen lisäksi myös Nanaa, Mewiä, Ginaa ja Rosea - ja ehkä jopa suurempaakin ihmisjoukkoa. Se ei olisi reilua muita kohtaan, vaikka sillä Toki säästäisi itsensä. Ei tarvitsisi enää miettiä. Kuolema taisi olla ainut tapa saada pää tyhjäksi tässä maailmassa, ellei sitten halunnut käyttää väliaikaisena korvikkeena alkoholia tai huumeita. Ehkä Tokin pitäisi ensin kokeilla niitä.

Toki värähti pienesti Lucaksen yrittäessä mönkiä pois hänen altaan. Mitään sanomatta Toki nosti itseään hieman ja helpotti näin Lucaksen matkaa. Brunette jäi makaamaan kyljelleen pehmeällä sängylle ja katseli kun Lucas nousi istumaan. Lucas näytti aika huonolta nojaillessaan käsiinsä ja Toki olikin näkevinään yksinäisen kyyneleen valuvan tämän poskea pitkin. Helvetti, nyt hän oli tehnyt sen. Toki ei vieläkään sanonut mitään, mutta ikävän tilalle tuli uusi tunne satuttamaan. Toki inhosi itseään. Ehkä hänen pitäisi vain pyytää Lucakselta keittiöveitsi ja tehdä selvää itsestään. Kaikki olisi helpompaa. Tosin Lucas saattaisi saada murhasyytteen, jos tämän asunnolta löydettäisiin keittiöveitseen kaatunut poika. Ehkä Tokin pitäisi jättää johonkin lappu, että kyseessä oli itsemurha.
Tosin Toki ei halunnut tehdä sitä. Fyysinen kipu pelotti vieläkin enemmän kuin henkinen. Ehkä oli joku keino millä saisi aivot pois käynnistä? Toki voisi elää loppuelämänsä tyhjäkäynnillä, konemaisena. Ei tarvitsisi ajatella.

Lucaksen noustessa ylös Tokin sydän jätti muutaman iskun väliin. Brunette nousi hitaasti istumaan ja seurasi sivusilmällä kun Lucas poistui huoneesta. Toki odotti hetken ennen kuin nousi sängyltä ja etsi farkkunsa. Yhtäkkiä pelkät alushousut tuntuivat kiusallisen paljastavilta. Nopealla liikkeellä Toki vetäisi farkut jalkaansa ja alkoi tapella vyön kanssa. Käsien raju vapina hieman vaikeutti projektia ja hetken epätoivoisen yrittämisen jälkeen Toki vetäisi vyön kokonaan irti ja heitti sen huoneen perukoille. Käsien tärinä ei vieläkään lakannut ja brunette valui maahan, nojaten selälleen sängyn reunaan. Vihaisiko Lucas häntä nyt? Juuri kun hän oli luullut, että saisi jonkun toisenkin Nanan lisäksi. Todennäköisesti Lucas vihaisi.
Toki nosti polvensa rintakehäänsä vasten ja painoi pään polviin. Raju nyyhkäys ravisutti Tokin kehoa ja turhautuneena brunette iski nyrkkinsä maahan. Hän oli vannonut ettei itkisi. Siltikään hän ei voinut estää sitä, eikä oikeastaan halunnutkaan. Hänen olisi vain alkujaankin pitänyt olla Shiron luona, eikä luottaa keneenkään muuhun. Shiro taisi todellakin olla ainut joka jaksoi häntä.

[niin joo siis. on joo angst. XD]

[Lucas.G]

Lucas kuuli makuuhuoneen puolelta ihmeellistä kilinää joka johtui Tokin vyöstä. Hän ei jaksanut välittää siitä vaikka Toki olisikin lähtenyt. Jos Toki tahtoisi jäädä, niin hän jäisi eikä Lucaksen pienoinen angst kohtaus haittaisi.
Blondi katseli vieläkin lehtikasaa jossa oli Playboy-lehtiä vaikka millä mitalla. Yhden kannessa oli Janice Dickinson mustassa nahka-asussa, haarat levällään. Janice nyt olikin Billyn lempinainen. Luc ei vaan nyt jaksanut katsella pornotähtiä. Joten hän vetäisi nopeasti katseensa ikkunasta ulos ja näki siellä olevan jo pilkkopimeää. Hän tarrasi refleksin omaisesti olkapäästään kiinni samalla miettien ja venytti niskaansa. Hän katsoi katulamppua mikä suoraan osoitti tämän ikkunasta sisälle. Se oli kirkas ja valaiseva, ja siitä oli apua pimeässä jotka liikkuivat tähän aikaan. Hmm, mutta mikä auttaisi nyt Lucasta tässä 'pimeydessä' ajatellessaan liikaa äitiään? Siihen ei auttanut katuvalot eikä kyllä mikään muukaan kuin äidin tapaaminen. 'Jos äiti onkin kuollut, syvällä maassa, matojen syömänä niin..' Lucas heräsi iljettävästä ajatuksesta että madot söisivät hänen kauniin äitinsä kasvoja ja luikertelisivat tämän silmistä ulos tyytyväisinä. Blondi säpsähti ja katsahti ympärilleen. "Niin ei saa tapahtua!" Lucas huusi yhtäkkiä keittiöstä. Blondi ei ajatellut yhtään mitä sanoi ääneen ja mitä ei. Hän otti miettivän asennon samalla puri kynsiään rajuin ottein. Mietiskely ottaa koville..

Aivan yhtäkkiä kuului ääni, että joku olisi heittänyt jotakin seinään. Se kuului hänen asunnostaan. Lucaksen pää kääntyi automaattisesti makuuhuoneen puolelle jossa hän näkikin lyhistyneen Tokin sängyn reunalla.
Aikoiko Toki lähteä? Miksi? Eihän Toki mitään väärää Lucille tehnyt? Vai oliko Luc tehnyt jotain Tokille? 'Apua..' Lucas kuiskasi mielessään. Hän ei halunnut päästää Tokia nyt ulos, kun on pimeää eikä kyllä muutenkaan. Tämän blondi tahtoisi pitää, ikuisesti..ainakin ystävänä. Niin, ystävänä! Lucas huikkasi iloisesti taas päässänsä ja hymyilikin jo pikkaisen. Hän pomppaisi nopeasti pois keittiötasolta ja käveli nopeasti Tokin luo makkariin. Toki näytti kiristelevän hampaita useampaakin otteeseen ja näytti jotenkin masentuneelta. Lucas seisoi tämän edessä, mutta ei sanaakaan sanonut. Hän laskeutui Tokin tasolle, istahti maahan ja otti ristiasennon. 'Helvetti, liian isot koivet' Luc ajatteli kun yritti päästä rentoon ristiasentoon isoilla jaloillansa. Blondi katsoi lempeästi lyhistynyttä Tokia maassa ja tunsi järjetöntä empatiaa häntä kohtaan. Eikai tämä Lucaksen välikohtaus nyt mitenkään 'loukannut' Tokia? Eihän sitä halunnut, ei missään nimessä! Hän kurottautui Tokin kasvojen eteen, otti tämän poskesta, ja suukotti tätä hellästi. Suloisen suukon jälkeen, Lucas nosti bruneten päätä ja otti taas kiusalliset hiukset pois Tokin naamalta. Nehän olivat aina tiellä. Hän siirtyi rauhallisesti Tokin viereen, otti tämän kainaloonsa ja silitti tämän päätä lempeästi jälleen. Se oli helpompaa ottaa joku pieni kainaloon, vähänkuin nainen, mutta Toki olikin pienimies. Hän laski oman päänsä tämän pään päälle ja toivoi ettei nyt Toki syrjäyttäisi tätä suloista lohdutushetkeä, he kummatkin ansaitsivat sen.

Lucasta hävetti jälleen. Hän päästi taas vallattoman kyyneleen poskelle valumaan, ja se valui pitkin hänen kasvojaan kaulaan asti. Hän ei kyllä halunnut alkaa vuodattamaan nyt, vaan pari kyyneltä sinne tänne, ketä se haittaisi? Nimittäin itkeminen ei ollut Lucin alaa ollenkaan.
Lucas on aika ailahtevainen. Välillä hän hymyilee, välillä itkee, välillä itsesäälii, äh ota nyt siitäkin selvää. Lucas ei kyllä itse tuntenut olevansa mitenkään vaikea ihminen, hän tahtoi vain kaikille hyvää. Hän on niin paljon kaikkea kokenut, että hän on oppinut että muut ensin ja itse sen jälkeen, hän ei halunnut olla mitenkään ylpeä ihminen, ei millään tavalla. Siksi muiden ajattelu ennen itseään, se oli Herra.Lucin elämänkatsomusta.

[Toki]

Toki huomasi Lucaksen palaavan takaisin makuuhuoneeseen, mutta piti silti päänsä polvissa. Vasta kun Lucas tarttui kiinni ja suukotti, Toki kohtasi tämän katseen. Lucas oli aivan liian kiltti hänelle. Toki inhosi itseään juuri sen takia, että hän käytti tämän kiltteyttä hyväkseen. Lucas ei tulisi saamaan mitään tästä, paitsi ehkä tämä polttaisi näppinsä. Toki uskoi, että Lucas tiesi sen varsin hyvin - ja silti blondi oli näin kiltti hänelle. Vaikka Lucas tiesi aivan mainiosti, että hän rakasti vieläkin Shiroa, eikä ollut valmis mihinkään uuteen.
"Älä." Toki vetäytyi kauemmas Lucaksesta tämän kietoessa käsiään hänen harteilleen.
"Olen kamala... käytän sinua vain hyväkseni." Toki työnsi Lucasta kauemmas, vaikka hän olisi vain halunnut vetää tämän lähelleen ja purkaa koko sydämensä toiselle. Lucas ei ansainnut tätä, tai oikeastaan Toki ei ansainnut Lucaksen läheisyyttä, vaikka se tuntuisi kuinka hyvältä tahansa.

"Eikö vain? Sitähän minä teen!" Toki katsahti Lucakseen ja pyyhkäisi päättäväisesti märkiä poskiaan. Juuri sitä hän teki. Taas Toki oli onnistunut satuttamaan yhtä ihmistä. Koskakohan hän saisi pistettyä sille pisteen? Tuskin koskaan. Ehkä silloin kun hän kuolisi, tosin sekin saattaisi satuttaa ihmisiä - jos kukaan jaksaisi kaivata. No, Nana ehkä kaipaisi, samoin äiti ja sisko. Isä todennäköisesti kiroaisi sitä kun ei ollut kasvattanut lapsestaan kunnon kansalaista vaan jonkun homon! Juuri sitähän isä vihasi. Hän ei kestänyt ajatusta siitä, että poika sekaantui samaan sukupuoleen.
"Sinä olet liian kiltti minulle..." Toki painoi päänsä takaisin polviin ja nyyhkäisi pienesti. Jos Lucas olisi joku muu, niin tämä olisi huomattavasti helpompi torjua. Ei se ollut täysin totta, että hän vain käytti Lucasta. Hän piti Lucaksesta, mutta tällä hetkellä hän ei vain ollut valmis mihinkään suurempaan. Jo pelkkä Lucaksen lähelle päästäminen satutti sitä jota Toki rakasti eniten, tai olisi satuttanut jos Shiro olisi tiennyt. Toki satutti aivan liikaa ihmisiä, siihen lopputulokseen hän pääsi teki sitten mitä tahansa.

Toki huomasi tärisevänsä kauttaaltaan. Pelkkä tieto siitä, että Lucas oli siinä täysin käsien ulottuvilla sai hänessä aikaan näin voimakkaan reaktion. Toki vain halusi pitää toista lähellään, aivan kuten hän oli halunnut pitää Shiroakin aikoinaan. Tätä menoa hän murtuisi ennen kuin ehtisi edes ajattelemaan sitä tarkemmin.
Toki nosti päänsä polvistaan ja kietoi kätensä Lucaksen niskan taakse, vetäen tämän lähelleen.
"Anteeksi. En minä käytä sinua. Pelkään vain, että jätät minut heti kun teen jotain väärin. Edes minä en voi aina olla täydellinen..." Tokin ääni muuttui pelkäksi väriseväksi kuiskaukseksi ja poika painoi otsansa Lucaksen niskaa vasten. Aina piti olla täydellinen, ettei kukaan huomaisi sitä, että myös hän teki virheitä. Aina piti käyttäytyä hyvin, ei koskaan saanut olla erimieltä. Niin Toki oli kasvatettu. Todelliseksi herrasmieheksi ja johtajaksi - virheettömäksi.

[Lucas.G]

Toki torjui Lucaksen 'halauksen, mutta ei se poikaa hätkähtyttänyt. Eihän voisi mitenkään omia Tokia, ja jos kerta hän ei halunnut niin ei Luc voinut siitä pahoittaa mieltään. Lucas ei ikinä halunnut roikkua kenessäkään ihmisessä, joten antoi näin myöskin Tokin olla.
Itse Lucas vihasi jos hänessä roikuttiin. Jos joku tyttö, tai poika mikä ettei, jäisi ruikuttamaan ja roikkumaan eron jälkeen niin se suuttutti Lucasta paljon. Hänestä oli niin säälittävää että yksi ihminen voi tulla nii lähelle ettei osaa päästää irti. Tietenkin Lucas haluaa olla eronkin jälkeen ystävinä entisten kumppanien kanssa, siitä ei tingitty, mutta jos ex-kumppani ei tahtonut pitää yhteyttä niin ei Lucas reagoinut siihen mitenkään, kuin pari päivää mietiskelyä.

Tokin kuiskatessa että, hän käyttäisi Lucasta hyväkseen, blondi säpsähti. 'Hyväkseen, millä tavalla?' Hölmönä tämä pällisteli mietteissään. Kukaan ei käyttäisi Lucia hyväkseen, piste.
"Äh, kuvittelet vain." Lucas tokaisi ja katsoi eteensä. Häntä ei Toki eikä kukaan muu käyttäisi hyväkseen, koskaan. Ja muutenkin, Luc tiesi milloin joku yritti käyttää tätä hyväkseen. Toki on vain tällä hetkellä niin sekaisin, ettei ajattele edes mitä sanoo tai ajattelee. Suusta tulee vain sanoja jossakin järjestyksessä, ilman merkistystä. Niin Luc ajatteli, hän osasi hieman olla empaattinen Tokin suhteen. Tässä tilanteessa nyt ei oikein muutakaan voinut.

Hiljaisuus raukesi yhtäkkiä kun Toki sinkosi Lucin kaulaan ja pahoitteli kaikkea ettei ollut täydellinen, ja niin edelleen. Lucas naurahti hieman ja sanoi lempeästi "En jätä sinua. Kukaan ei ole täydellinen, ei niin kukaan. Eikä tarvitse olla samanlainen kuin muut, ajatella samalla tavalla, tehdä kaikki samalla tavalla, sittenhän maailmassa olisi aika kuivaa jos kaikki olisivat samanlaisia." Lucas hymyili tälle, vaikkei tosin tämän naamaa nähnytkään.
Miksi Toki luuli tämän jättävän tämän? Ei Lucas voisi tehdä kellekään niin. Hän ei jättänyt äitiänsäkään, vaikka tämä hylkäsi tämän. Se oli lapsellista jättää joku ilman mitään hyvää syytä. Tokia tämä nyt ei jättäisi koskaan, vaikka heistä ei mitään tulisikaan. Hän halusi pitää Tokin lähellään, ystävänä. Jos ei tosissaan muu toiminut, niin ystävänä pysyminen on nyt vain Lucaksen mielessä.

[ei mitään. :'''DD]

[Toki]

Toki naurahti pienesti Lucaksen sanoille siitä, että maailma olisi hyvin tylsä paikka jos kaikki olisivat täydellisiä. Pieni nauru ei kuitenkaan riittänyt kuivaamaan poskia kastelevia kyyneliä. Toki nyyhkäisi uudemman kerran ja painoi huulensa Lucaksen kaulaa vasten, hakien pientä tuntumaan tämän lämpimästä ihosta. Lucaksen läheisyys rauhoitti. Juuri tälläiseen hetkeen Toki haluaisi pysäyttää ajan. Ei tarvitsisi ajatella mitään muuta kuin Lucasta siinä lähellä. Ei Shiroa, ei itseään, ei muita, vain ja ainoastaan se miltä Lucas tuntui siinä lähellä. Toki etsi huulilleen sen pienen sykkivän kohdan Lucaksen kaulalta ja tuudittui blondin tasaiseen pulssiin. Pian nyyhkytyksetkin laantuivat ja Toki huomasi Lucaksen lämmön kuivaavaan hitaasti kosteita poskiakin.
Toki huokaisi syvään tyytyväisenä ja valui kunnolla istumaan jalkojensa päälle. Pitkä jännittäminen ja huono asento alkoivat tuntua jaloissa, etenkin revähtänyt reisi alkoi taas säteillä. Toki upotti sormensa Lucaksen niskaan ja kohotti päänsä tämän olalta. Brunette katsoi suloisesti hymyillen Lucasta silmiin ja pyyhkäisi nopeasti silmäkulmaansa. Hän mahtoi olla aikamoinen näky siinä vino hymy huulillaan ja silmät punaisina itkemisestä. No, tuskin se Lucasta hirveästi haittaisi, olihan tämä odottanutkin sitä, että Toki purkaisi tunteitaan.

"Jos tämä ei toimi, pysytkö silti lähelläni?" Toki kysyi hiljaisella äänellä ja painoi hellän suukon Lucaksen huulille. Suukon jälkeen Toki nousi maasta ja istahti sängyn reunalle. Pian brunette kaatui selälleen sängylle ja huokaisi syvään. Ehkä heidän pitäisi nukkua, niin saisi hukutettua sekavat tunteet siihen. Tai seksi oli toinen vaihtoehto. Kunhan ei tarvitsisi ajatella. Nukkuminen varmasti olisi Lucaksen mieleen enemmän kuin seksi. Tokille oli aivan sama kumpaan hän saisi tunteitaan purkaa, kunhan Lucas olisi siinä lähellä.
"Paljonko kello on?" Toki kysäisi ja kuivaili samalla vielä hieman kosteita poskiaan. Itkeminen oli ärsyttävää, varsinkin kun ulkopuolinen huomasi niin helposti jos oli itkenyt. Kyyneleet jättivät liian selvät merkit.
Toki huokaisi uudelleen ja nousi istumaan kumartuen sitten suukottamaan Lucaksen otsaa. Lucas oli ihana, sitä Tokin ei tarvinnut itselleen sanoa. Oliko Lucas ihanenpi kuin Shiro? Sitä Toki ei osannut sanoa. Jos oli, Toki voisi ehkä harkitakin tämän kanssa jotain vakavempaa. Tällä hetkellä Lucas oli kuitenkin kaikki kaikessa.

[Lucas.G]

"Pysyn, ikuisesti." Lucas sanoi lempeän dramaattisesti Tokin pää kaulallaan. Tämä irrottautui pojasta ja istahti sängylle myös. Hän kääntyi niin että hänen selkänsä oli sängyn päädyssä, se tuntui hieman kylmältä ja kovalta Lucin paljaalle selälle joten hän etsi pehmeän,lämpöisen tyynyn selkänsä peitoksi.
Hän nosti jalkansa rintakehäänsä vasten ja kietoi kätensä jalan ympärille.
"Tule tänne." Luc sanoi vino hymy huulillaan Tokille. Toki tarvitsisi Lucasta, mutta niin Luc tarvitsi myös Tokia, yhtä samalla tavalla. Hän halusi itsekin pysyä tämän lähellä ja tuntea tämän ihon omallaan. Läheisyys oli kova sana nyt.

Luc kietoi kätensä Tokin ympärille ja rutisti tätä lempeästi. Miten ihanalta se tuntuikaan. Lämmin,hento Toki oli tämän lähellään. Hän jutteli kuiskaten Tokille kaikkea suloista että, hän itsekin olisi sulanut jos joku sanoisi hänelle samoin. Hänen kätensä olivat tiukasti kietoutuneena Tokin hentoon kroppaan, ja blondi kiehnäsi päätänsä Tokin hiuksiin. Hän päästi hitaasti ja hempeästi Tokista irti ja hymyili tälle, suukottaen tätä samalla. Kellosta ja kellonajasta puheenollen Lucas mietti ettei tätä väsyttänyt yhtään, vaikka kello oli varmasti jo paljon. Lucas havahtui mietteistään ja muisti Tokin kysyneen kellonaikaa. Blondi kurottautui yöpöydällen ja hapuili pöydän reunassa olevaa kelloa. "01:35" Lucas tokaisi katsoessaan viisarien tahdikasta siirtymistä. Hän tuli takaisin sängylle ja huokaisi syvään.
"Väsyttääkö?" Lucas kysyi hieman vitsaillen. Lucas oli yövirkku, hän valvoi aina pitkään,ja nukkui pitkään. Valitettavasti koulu ei aina antanut mahdollisuutta nukkua pitkään. Ja myöhään valvomisesta ei ollut myöskään hyötyä, ja joskus venähtää vuorokauskin ilman ongelmia. Vuorokauden valvomisestahan tulee 1 promillen humalaan, joten siksi Lucaskin on yleisesti iloinen ja sekaisin. Ja pari viskilasillista siihen päälle, niin voilá!

Tokin poskilla kimalteli vielä märkiä kyynelten jälkiä. Tämä hymyili vinosti, kurottautui kädellään tämän poskeen ja pyyhkäisi ne pois. Hän viestitti Tokille kaiken olevan hyvin, hänen osaltaan, Tokilla nyt oli omia ongelmiaan, joita Lucas ei voinut tietää, mutta ei nyt alkanut edes miettimään niitä.
Lucasta alkoi paleltaa, kun ikkuna oli vieläkin aivan auki. Hän kurottautui eteensä ja sulki vanhan, huono ikkunan nopeasti ja työnsi sen lukkoon. Hän palasi nopeasti paikalleen, repäisi peiton altaan ja heitti kummankin päälle. Hän kietoutui nopeasti peittoon ja Tokiin joka oli vierellään. Ehkä sittenkin Lucas oli hieman rivolla päällä. Hän valui peiton alle ja nosti Tokin paitaa hellästi ylöspäin että saisi näkyviin alavatsan. Hän alkoi koskettelemaan sitä samalla kutittaen. Hän ei tosin kapunut Tokin päälle vaan oli kiltisti tämän vieressä herkistelemässä. Hän suukotti tämän vastaa lempeästi ja sulki silmänsä. Hän painoi päänsä suukon jälkeen tämän vatsan päälle ja huokaisi. Se oli niin lämmin ja sileä. "Jään sitten tähän." Kuului muminaa peiton alta. Siihen Lucas tahtoi oikeasti jäädäkkin, ei liikkua mihinkään. Antakaa hänen olla Tokin kanssa. Hän myös kurotti kätensä Tokin toiselle puolelle ja upotti kyntensä hellästi tämän kylkeen. Hän avasi silmänsä ja hymyili veikeästi, hän oli jähmettynyt sihen, eikä aikonut liikkua ellei Toki halunnut jotain suurempaa tänä iltana.

[Toki]

Toki mönki Lucaksen vierelle tämän käskystä ja painoi huulensa hellästi tämän kaulaa vasten. Pian brunette kuitenkin iski hampaansa Lucaksen kaulaan ja jätti tälle pienet punaiset jäljet. Ainakin Lucas muistaisi mitä oli tapahtunut. Toki ei vastannut mitenkään Lucaksen hempeilyihin, koska ei uskonut tämän kaipaavan vastausta. Eiköhän Toki ollut tehnyt aivan tarpeeksi selväksi sen seikan kuinka tärkeä Lucas oli hänelle, ja olihan tässä vielä aikaa vaikka millä mitalla.
Toki painautui kunnolla Lucasta vasten ja antoi blondin helliä häntä. Tätä hän olikin kaivannut. Kunnon fyysistä kontaktia, tosin muulla kuin seksitasolla. Lucas osasi käyttäytyä niin hyvin, ja tämä taisi oikeasti tietää mitä Toki halusi - eikä bruneten tarvinnut edes vihjata. Siinä mielessä Lucas olisi parempi valinta... Toki karisti samantien ajatuksensa pois. Hän ei rupeaisi vertaamaan Lucasta ja Shiroa. Kyllä Shirokin olisi huomannut, että kaikki ei ollut kunnossa, joten siinä ei ollut mitään eroa. Lucas vain teki sen eri tavalla, ja tällä hetkellä Toki nautti enemmän Lucaksen tavasta. Shiro oli ollut lempeämpi ja hieman ujompi, Lucas sen sijaan teki eikä miettinyt, tai varmasti mietti, mutta ei antanut sen ainakaan näkyä.

Lucaksen sitten päästäessä irti, Toki vastasi tämän nopeaan suukkoon sulkemalla silmänsä ja nauttimalla siitä hetkestä jona hän tunsi Lucaksen huulet omillaan. Toki avasi silmänsä kunnolla vasta kun Lucas ilmoitti hänen kysymän kellon ajan. Herrnajumala! Kellohan oli ties mitä jo!
"Hieman ehkä." Toki hymyili Lucakselle salaperäisesti ja värähti pienesti blondin pyyhkäistessä hänen poskiaan. Vieläkö poskilla oli kyyneleitä? No johan oli markkinat. Tokin pitäisi oikeasti lopettaa itkeminen. Se ei tehnyt hyvää hänen maineelleen, joka kyllä oli muutenkin tällä hetkellä pohjamudissa.
Toki oli juuri kietomassa käsiään Lucaksen ympärille, kun tämä kurottautui sulkemaan ikkunan. No, Toki jätti käsien kietomiset sikseen ja odotti rauhassa että Lucas sai ikkunan lukkoon. Pian Toki huomasikin löytävänsä itsensä peiton alta ja Lucaksen viereltä. No, tuskinpa ilta tästä ainakaan pahemmaksi muuttuisi. Lucaksen hivuttaessa Tokin paitaa ylemmäs, bruneten oli pakko naurahtaa pienesti sillä hän kutisi hieman vatsasta. Toki yritti väistää Lucaksen sormia, mutta tämä nautti liikaa kosketukseseta jaksamatta edes yrittää kunnolla. Taas Toki oli muuttumassa tytöksi. Brunette kiemurteli pienesti Lucaksen kosketuksen seurauksena, mutta samalla tämä upotti sormensa Lucaksen pehmeisiin hiuksiin.

Toki tunsi hellän suukon vatsallaan ja lopetti kiemurtelemisen. Ilmeisesti Lucaskin oli lopettanut. Harmi sinänsä, kyllä Toki olisi voinut vielä pidemmällekin mennä. Ei hänellä ollut mitään sitä vastaan. Lucaksen kanssa kaikki sai aivan uuden arvon - sama oli seksin kohdalla. Samassa Toki kuuli hiljaista muminaa peiton alta, ja oli erottavinaan muutaman sanan. Toki kohauttu olkiaan huomaamattomasti ja silitteli Lucaksen hiuksia. Joku ulkopuolinen saattaisi ajatella tilanteen hieman muun kuin hellimisen pohjalta.
"Siihenkö ajattelit jäädä nukkumaan?" Toki kysyi pehmeällä äänellä Lucakselta ja siirsi toisen kätensä sormet hyväilemään blondin kaulaa. Toinen käsi jatkoi hiusten seassa myllertämistä. Lucaksen kanssa kaikki tuntui ensimmäiseltä kerralta, ja Toki rakasti sitä tunnetta. Kai hän oli hieman rakastumassa Lucakseenkin, vaikka hän yritti sitä niin kovasti kieltää. Lucaksen seurassa Toki huomasi suostuvansa jopa alistettavaksi. Kaipa Lucas oli muutenkin muuttamassa häntä pehmeämmäksi sisältäkäsin.

"Hei Lucas..." Toki aloitti mutta mietti sitten hetken mitä hän olikaan ajatellut sanovansa. Mitkään poikien väliset rakkaudentunnustukset eivät sopineet edes tälläiseen kohtaukseen, paitsi ehkä jonkun teinitytön kirjoittamassa poikarakkaustarinassa. Tytöt eivät vain osanneet asettua pojan rooliin.
"Nukutaanko vai pidetäänkö hauskaa?" Lucas saisi ymmärtää hauskapidon aivan miten halusi, mutta Tokille se oli aivan sama. Hän tanssisi Lucaksen pillin mukaan - ainakin tämän illan.