|
Post by Shiro on May 30, 2007 21:30:44 GMT 2
Naurahtaen Shiro silitti poikaa tämän kerjätessä huomiota. "Tottakai. Ota niin monta kuin haluat." Kaoru toi Shirolle mieleen Tokin ja hän osasi rentoutua hieman enemmän. Hän haukoitteli uudestaan ja vei vasemman kätensä päänsä ylöpuolelle. Venytellen hieman Shiro huokaisi syvään ja antoi lihastensa rentoutua. Olisi jo hyvä aika nukahtaa ja pelkkä sen ajatteleminen oli ihanaa. Hymyillen Shiro vilkaisi vielä vieressään olevaa poikaa ja laittoi sitten silmänsä kokonaan kiinni. Ei kauaa mennyt kun Shiro olikin jo nukahtanut ja tuhisi siinä selällään.
|
|
Kaoru
Koulun sisäpiirin jäsen
Shiron alistuksessa.<3
Posts: 494
|
Post by Kaoru on May 31, 2007 11:32:35 GMT 2
Kaoru hätkähti hereille auringon osuessa polttavana silmiin. Ensimmäinen asia minkä Kaoru tajusi oli se, että päätä jomotti niin pirusti. Toisena tuli se, että hän oli alasti - ja makasi jonkun vieressä. Kaoru raotti hitaasti silmiään ja tuijotti alastonta rintakehää kasvojensa tasolle. 'En kai minä taas...?' Kaorulla oli pieni muistikuva siitä, että hän oli napannut enkelin asuntoonsa ja käynyt tähän käsiksi. Oliko Kaoru tehnyt sen? Mennyt niin pitkälle? Olo ei ainakaan tuntunut siltä. Ruumis tosin petti Kaorun usein.
Kaoru kohotti päätään. Enkeli oli vieläkin siinä, tosin ei alasti - hyvä merkki. Hiljalleen Kaoru alkoi palauttaa mieleensä edellisillan tapahtumia. He olivat ystäviä? Aivan, ja Kaoru oli ihastunut. Se ei ollut kännipäisen hourailuja. Kaoru oli ihastunut - mieheen, Shiroon. Kaoru hymyili pienesti ja siirsi sormenpäällään hiuskiekuran Shiron kasvoilta. Shiron näytti aivan enkeliltä nukkuessaan. Niin rauhalliselta. Ja Kaoru oli uskaltanut liata enkelinsä. Silti Shiro oli suostunut Kaorn suojelijaksi ja antoi tämän jopa valokuvata itseään.
Kaoru nappasi hiuskiekuran sormiensa väliin ja nuuhkaisi sitä. Tuoksui samalle kuin Kaorun omatkin hiukset. Shiro oli ilmeisesti käyttänyt Kaorun shampoota eilenillalla. Kaoru huokaisi syvään ja antoi hiusten pudota tyynylle. Poika upotti päänsä tyynyyn, ja potki peiton pois päältään. Oli kuuma, piru vie. Päähän sattui ja vatsassa velloi pahaolo.
|
|
|
Post by Shiro on May 31, 2007 11:41:35 GMT 2
Shiro raotti hieman toista silmäänsä juuri nähdäkseen kuinka Kaoru potki peittoa kauemmas. Hänellä itselläänkin oli ollut kuuma, joten se olikin vain hyvä juttu. Poika näytti kuitenkin jokseenkin huonovointiselta, eikä se varmastikkaan tiennyt hyvää. Shiro nousi hitaasti istumaan ja hieroi päätään. Se pieni lasillinen sai todellakin hänen päänsä sekaisin. Että jollakin voikin olla näin huono kännipää. Hiukset menivät minne sattui kun shiro haroi niitä sormillaan. Hän heilautti ne taakseen ja katsoi sitten Kaorua "Huomenta suojeltava. Nukuitko hyvin?" Venytellen Shiro katseli ympärilleen. Nyt oli aamu ja hän oli luvannut pojalle, että tämä saisi ottaa hänestä valokuvia. Shiro ei kyllä ymmärtänyt miksi, mutta jos se tekisi toisen onnelliseksi ja syventäisi heidän ystävyyttään niin mikäs siinä. Shiro toivoi, että Kaoru alkaisi uskoutua hänelle ja luottaisi häneen, sillä kuinka muuten Shiro voisi suojella tätä. Hän ei itse asiassa tiennyt muutenkaan kuinka suojella Kaorua yhtään miltään. Shio ei ollut vahva, hän ei osannut erikois asioita, hän ei ollut henkisesti kovinkaan vahva. "Miltä minä sinua suojelen?" Hän kysyi kallistaen päätään taaksepäin, niin, että kaula venyi ja hiukset kutittivat hänen selkäänsä.
|
|
Kaoru
Koulun sisäpiirin jäsen
Shiron alistuksessa.<3
Posts: 494
|
Post by Kaoru on May 31, 2007 11:50:59 GMT 2
Kaoru kohotti päänsä tyynyjen seasta ja katsahti iloisena Shiroa. Tämä oli herännyt, ihanaa! Kaorun teki mieli vain kapsahtaa Shiron kaulaan ja halia tätä. "Huomenta." Kauru hymyili hurmaavasti. "En edes muista milloin olisin nukkunut näin hyvin." Tuntui hassulta kun Shiro kutsui häntä suojeltavaksi. Niinhän se ehkä meni. Shiro saisi suojella Kaorua maailmalta ja maailmaa Kaorulta. Ehkä jälkimmäisessä olisi enemmän hommaa. Kaoru saattaisi totisesti olla vaarallinen maailmalle. Häiriötekijät piti aina poistaa.
"Suojelet minua ja maailmaa Kaorulta." Kaoru mutristi hiemaan huultaan, ja kääntyi kyljelleen, niin että pystyi laskemaan päänsä tyynylle ilman Shirosta pois kääntymistä. Päätä jomotti niin vietävästi! Taas jumalat olivat rankaisemassa luomustaan. Kaoru kyllä ansaitsi tuskansa. Olihan hän liannut enkelin. Tahallaan, mutta kuitenkin vasten tahtoaan. Kaoru ei ollut halunnut, mutta Kaoru oli tehnyt. Enkeli oli tullut likaiseksi, sisältä. Enkelillä ei olisi enää paikkaa taivaassa. Se joutuisi Kaorun kanssa helvettiin.
"Olen pahoillani eilisestä." Kaoru laski katseensa katuvana. Antaisiko Shiro hänelle koskaan täysin anteeksi? Tuskin. Kaoru oli itse pilannut mahdollisuutensa menemällä liian pitkälle. Aina Kaoru ylitti rajoja. Joku päivä hän ylittäisi viimeisen rajan ja tuuli veisi hänet mennessään. Se olisi hyvästit Kaorulle. Maailma kyllä pärjäisi ilmankin. Olisi vain onnellinen jos pääsisi Kaorusta eroon.
|
|
|
Post by Shiro on May 31, 2007 11:59:59 GMT 2
Shiro laski vasemman kätensä Kaorun pään päälle ja silitti tätä hellästi. Hän hymyili lempeää hymyään, joka oli Shirolle hyvin ominaista ja sulki silmänsä. "Älä huoli. Se oli eilinen. Tänään on tänään. Uutena päivänä tehdään uusia asioita ja vältetään tekemästä eilisiä, eikö?" Shiro nousi ylös sängyltä ja meni lattialle venyttelemään. Hän kuitenkin varoi mahdollisia aurinkoisia kohtia, ja olikin niistä sen verran kauempana. Aina jos hän tunsi jossakin lämpöä, shir siirsi itsenä kauemmaksi. Vatsa päästi mielenkiintoisen äänen ja ranne oli edelleen punainen. "Olen pahoillani." shiro sanoi ennen kuin tarttui Kaorun lakanaan ja repi siitä pienen suikaleen, jonka hän kietoi ranteensa ympärille. "Nyt olen sinulle yhden lakanan velkaa." Hän sanoi hymyillen ja kiristi sidettään tiukemmalle. Shirolla oli nälkä, mutta ehkä hän kestäisi omaan asuntoonsa saakka. Hän ei kuitenkaan lähtisi ennen kuin Kaoru olisi iloinen ja valokuvannut häntä niin paljon kuin haluaisi. Hänen suojeltavansa. "En ole vahva henkisesti kuin fyysisestikkään, joten miten minä sinua suojelen?"
|
|
Kaoru
Koulun sisäpiirin jäsen
Shiron alistuksessa.<3
Posts: 494
|
Post by Kaoru on May 31, 2007 12:10:54 GMT 2
"Ei se mitään. Saat sen osana velkojani. Minä tässä olen enemmän velkaa." Kaoru kohottautui istumaan ja tajusi vasta nyt kunnolla alastomuutensa. Poika punastui ja vetäisi peiton jalkojensa päälle. Kaoru haparoi boxereitaan lattialta ja kiskaisi housut jalkaansa. Kaoru katseli hetken ympäriinsä, yrittäen saada poskien kuumotuksen loppumaan. Miksei hän osannut käyttäytyä normaalisti?
"Ei sinun tarvitse olla vahva. Ole vain oma itsesi, se riittää." Kaoru virnisti leveästi. Jos Shiro olisi yrittänyt olla vahva eilen, hän olisi varmasti raiskannutkin tämän. Toisen kuitenkin ollessa oma heikko itsensä, tämä oli muistuttanut liikaa Kaorua itseään, joka oli myös heikko. Kaoru tarvitsi aina jonkun joka suojeli. Tähän asti hän oli kuvitellut suojelijansa, nyt hänen ei tarvinnut. Hänellä oli jo kaksi enkeliä jotka pitivät hänestä huolta. Tosin, Dorine oli ihminen, Shiro enkeli. Joten Kaorulla oli kaksi suojelijaa, ei enkeliä.
Kaoru nousi seisomaan ja pörrötti hiuksiaan. Pitäisi varmaan käydä suihkussa, hiukset olivat likaiset. Toisaalta, väliäkö sillä. Paitsi jos Shiro suostuisi lähtemään hänen kanssa jonnekin. Pitäisi ehkä kysyä. "Tiedätkö, minulle riittää että toimit enkelinäni." Yllättäen Kaoru hyppäsi Shiron luo ja kietoi kätensä tämän ympärille. "Se on tarpeeksi." Kaoru sulki silmänsä ja nautti Shiron lämmöstä. Poikien kesken ei normaalisti halailtu, mutta Kaoru oli onnellinen. Kaoru muistutti ehkä enemmän pikkulasta joka turvautui sisarukseensa.
"Suostutko lähtemään tänään kanssani jonnekin? Voisin vaikka tarjota aamupalan kahvilassa, tai jotain...?"
|
|
|
Post by Shiro on May 31, 2007 12:19:13 GMT 2
Shiro tarttui vaistonvaraisesti Kaorua vyötäröltä kun tämä hyppäsi häneen kiinni. Niin Shiro teki aina Tokin kanssa, joten se oli jäänyt tavaksi. Kaoru oli kuin pieni olento, jonka verkkoon shiro oli joutunut ja lopulta tuhonnut, mutta huomannu itten sen olennon olevan yksinäinen ja pyydystävän verkkoonsa ystäviä, mutta koska se oli unohtanut kuinka ystävien kanssa ollaan se onnistui aina karkoittamaan nämä luoltaan. "Lähden minne vain haluat." Shiro sanoi hymyillen ja haroi taas hiuksiaan, pörröttäen myös hieman Kaorun hiuksia. Jos Toki tai joku muu näkisi heidät, ei se Shiroa haittaisi. Shiro suojelisi poikaa. "Entäs aikomuksesi valokuvata? Sanoit eilen haluavasi ottaa kuvia."
Shiro ei vieläkään täyin ymmärtänyt kuinka Kaoru näki hänessä enkelin, mutta ehkä hän voisi joskus kysyä itä paremmin. Tai no... miksei hän kysyisi sitä nyt. "Sanot minua enkeliksi. Mitä näet minussa sellaista, että olisin enkeli?" Shiro piteli yhä Kaorusta kiinni jos se sai pojan tuntemaan olonsa turvalliseksi. "Suojeltavani."
|
|
Kaoru
Koulun sisäpiirin jäsen
Shiron alistuksessa.<3
Posts: 494
|
Post by Kaoru on May 31, 2007 12:29:56 GMT 2
"Aivan!" Kaoru kiskaisi itsensä irti Shirosta ja lähti kaivelemaan kameraansa. Kamera löytyikin työpöydältä ja alimmasta laatikosta Kaoru kaivoi objektiivilaukun. Poika vaihtoi kameraan objektiivin, ja käännähti sitten Shiron puoleen. "Voit istua siihen sängylle. Tahdon kuvan käsistäsi." Kaoru rakasti Shiron käsiä. Ne olivat pehmeät ja turvalliset. Lisäksi niissä oli jäljet Kaorun synneistä.
"Minä en tiedä. Sinä vain olet niin erikoinen. Kaunis, lempeä ja turvallinen." Kaoru ei itsekään tiennyt mikä Shirosta teki enkelin. Siivet? Ei, Shirolla ei ollut ainakaan näkyviä siipiä. Shiro vain oli enkeli, ja Kaoru piti ajatuksesta. Hänen pitäisi maalata kuva tästä. Tai ehkä valokuva riittäisi? Kaorun pitäisi tehdä erillinen hylly ystäville ja tärkeille ihmisille. Dorine rannalla, Mikey tähtitornissa, Shiro sängyllä. Ehkä jossain vaiheessa Toki ja Shiro yhdessä. Ehkä Kaoru löytäisi jostain kuvan myös Takutosta? "Minun pitää oikeasti rakentaa hylly rakkailleni..."
|
|
|
Post by Shiro on May 31, 2007 12:39:09 GMT 2
Shiro vain hymyili loputtomalta tuntuvaa hymyään ja istui sängylle. hän ei varmaankaan koskaan ollut hymyillyt näin paljon elämänsä aikana. Hän ei ollut hymyillyt näin paljon edes Tokin kanssa. Johtuiko se siitä, että hän piti Kaorusta ja halusi miellyttää tätä ja suojella? Vai johtuiko se siitä, että hän vain halusi miellyttää tätä ja pakotti itsensä hymyilemään, vaikka ei sitä itse huomannutkaan ja hän vain kuvitteli hymyilevänsä? Miksi Shiro hymyili hän ei itä itsekkään tienny, mutta se teki ihmiset iloisiksi ja miellytti heitä, joten miksei hän hymyilisi ja miellyttäisi heitä lisää. "Kuinka monta kuvaa haluat ottaa? Pitääkö minun olla jossain tietyssä asennossa?" Shiro ei tiennyt tai ymmrätänyt miksi hän oli nyt niin tahdoton ja halusi vain miellyttää Kaorua. Ehkä hän yritti tällaisella luonteella unohtaa haavansa ja syntinsä. Jos helvetti ja taivas olivat olemassa, Shiro uskoi joutuvansa helvettiin ja Toki taivaaseen, sillä hän oli pettänyt Tokin.
Pieni surumielisyys käväisi hänen kasvoillaan, mutta shiro pyyhki sen nopeasti pois ja hymyili taas. Ehkä hän hymyilisi kuollessaankin? Miksi albino hymyili ikuita hymyä, josta oli hyöyä ja iloa pelkästään muille, muttei hänelle itselleen? Miksi Shiro miellytti muita ihmisiä, vaikka olivatkin tuntemattomia? Miksi hän halusi varmistaa, että kaikilla muilla oli hyvä olo paitsi hänellä? "Miksi minä suojelen muita ihmisiä? Kuka suojelee minua?" Shiro sanoi hiljaa itsekseen, samalla kun hymyili katseen mennessä maahan, pään painuessa perässä.
|
|
Kaoru
Koulun sisäpiirin jäsen
Shiron alistuksessa.<3
Posts: 494
|
Post by Kaoru on May 31, 2007 12:49:05 GMT 2
"Ei mitään väliä miten istut." Kaoru tarttui Shiroa käsistä ja käänsi tämän kämmenet ylöspäin. Nyt Kaoru voisi kuvata. Pystyikö käsistä ennustamaan? Kaoru oli aina halunnut osata. Mitäköhän Shiron kädet kertoisivat tämän kohtalosta. Menisikö tämä naimisiin, montako lasta saisi? Toisaalta, jos Shiro oli kiinnostunut miehistä, tuskin tämä lapsia saisi. Sen verran Kaorukin oli tietoinen ihmisen anatomiasta.
Kaoru nosti kameran kasvojensa eteen ja otti ainoastaan yhden kuvan. Se joko onnistuisi tai ei, sillä ei olisi väliä. Ei olisi ideaa ottaa usempaa. Kaoru harrasti muutenkin vain yhden kuvan tekniikkaa. Aina kun otti useamman löysi aina enemmän virheitä. Yhden kuvan ottamalla jätti huomioimatta monia virheitä. Samalla Kaoru kuunteli tarkkaavaisena Shiron höpinöitä. Niinpä, miksi ihminen suojeli toisia kun sai huomata jäävänsä kuitenkin lopussa yksin. Kaoru ei ystävänäkään voisi antaa Shirolle takuita, että pysyisi tämän vierelle. Kaikkea sattui. Lopussa Kaorukin olisi yksin. Kukaan ei tulisi suojelemaan tai pelastamaan. Kuolema oli kohdattava yksin, samoin elämä. Jos elämää ei uskaltanut kohdata yksin, tuskin uskaltaisi kohdata kuolemaakaan. Kaoru ei ainakaan uskaltanut. Hän pelkäsi elämää sekä kuolemaa. Elämästä olisi helppo paeta, mutta Kaoru pelkäsi liikaa kuolemaa. "Lopussa kukaan ei suojele ketään. Kaikki ovat yksin."
Kaoru istahti Shiron viereen sängylle ja laski kameran maahan. Poika tarttui Shiroa käsistä ja katsoi tätä hymyillen. "Sen asian kanssa on vain opittava elämään."
|
|
|
Post by Shiro on May 31, 2007 12:59:42 GMT 2
Shiro hymyili pojalle ja nosti tämän käsi suudellen niitä sitten. Hän tiesi hymyilevänsä, mutta samalla hän tiesi itkevänsä. Hän tunsi kuinka pienet kyyneleet tippuivat hänen käsilleen ja Kaoun käsille. "Minä en halua olla yksin. Minä pelkään olla yksin. Minä haluan suojella. minulla ei ole mitään, jos ei ole suojeltavaa. Jos ei ole mitään, ei ole sinua itseäsikään ja silloin ei voi elää. minä....en halua olla yksin." Shiro ei nyyhkyttänyt. hän ei ollut surullinen, hän ei ollut iloinen. Shiro ei utnenut mitään tunteita juuri nyt. Hän vain hymyili lempeätä j rohkaisevaa hymyään, samalla kun kyyneeleet valuivat pojan silmistä. Hänen silmänsäkkään eivät kertoneet mitään. Shiro käänsi kasvonsa pois päin ja päästi irti Kaorun käsistä.
"Minä haluan suojella ja olla suojeltavana, niin etten ole yksin." Shiro nousi sängyltä, nyt kun Kaoru oli ottanut kuvan. Hänellä ei olisi enään mitään tehtävää, mikä pitäisi täyttää. "Vieläkö olemme menossa minne haluatkin?" Hän kysyi kasvot hiusten alla piilossa ja nappasi paitansa, jonka oli jättänyt sängynlaidalle. Saatuaan sen päälleen shir kääntyi katsomaan Kaorua ja hymyili jälleen loputonta hymyään.
|
|
Kaoru
Koulun sisäpiirin jäsen
Shiron alistuksessa.<3
Posts: 494
|
Post by Kaoru on May 31, 2007 13:08:05 GMT 2
Shiro ei ollut elänyt Kaorun elämää. Kaoru oli tottunut olemaan yksin. Hän oli aina saanut selvitä yksin, eikä tarvinnut muita. Shiro ei pärjännyt yksin. Kaoru tahtoi jonkun, Shiro tarvitsi. "Minä olen lähelläsi. Suojelen sinua, tai ainakin yritän. Olen aina ollut yksin, enkä halua sitä enää." Kaoru pyyhkäisi kyyneleen Shiron poskelta, ja vetäisi tämän tiukkaan halaukseen. Enkelit eivät olleet surullisia. Niiden oli oltava vahvoja. Kaorun enkeli oli heikko, ja Kaoru piti siitä. Enkeliin sattui, joten Kaoru voisi pitää tästä huolen. Ja Kaoru pitäisi huolen. Enkeli oli tärkeä.
Shiron pukiessa päällee, Kaoru hymyili pienesti. Shiro oli oikeastaan heikompi kuin hän oli luullut. Tämä oli taistellut urheasti, vaikka oli koko ajan pelännyt. Siitä Kaoru oli varma. Heikotkin osasivat yllättää. Kaoru ei osannut yllättää, mutta Kaoru ei ollutkaan heikko. Tai oli, heikoin. Kaoru ei osannut ilmaista tunteitaan. Se oli heikkoutta. Kaoru kapusi ylös sängyltä ja tarttui Shiroa käsistä. "Sinä olet meistä se vahvempi." Kaoru hymyili jollekin Shiron takana, pystymättä katsomaan poikaa silmiin. Oman heikkouden tunnustaminen oli vaikeinta.
|
|
|
Post by Shiro on May 31, 2007 13:18:54 GMT 2
Shiro kuunteli Kaorun anoja, mutta ei vastannut tämän läheisyyteen. Poika vain hymyili ja antoi toisen tarttua häntä käsistä mikäli tahtoi. Jotenkin shirolla oli sellainen tunne, että Kaoru saisi tehdä hänelle aivan mitä tahtoisi. "Vieläkö olimme ähdössä vai haluatko mielummin jäädä tänne? Joudun kuitenkin jossain vaiheessa palaamaan omaan asuntooni." Shiro tunsi kuin hän olisi hylkäämässä jotakin aivan pientä lasta. kuinka hän voisi noin vain jättää Kaorun omaan asuntoonsa ja lähteä tämän kaiken jälkeen. Ei. shiron oli pakko lähteä. hän oli päättänyt niin jo monta tuntia sitten, joten hän myös lähtisi. "Haluaisitko tehdä erään asian?" Shiro päästi irti Kaorun käsistä ja suuntasi tämän keittiöön. Sinne päästyään hän otti pienen veitsen ja palasi sitten Kaorun luokse antaen veitsen tälle. "Tahdon muistaa sinusta jotkin muutakin kuin pelkät huonot muistot eilisestä. tottakai minulla on hyviäkin muistoja, mutta jos kerran olen suojelusenkelisi, niin etkö haluaisi tehdä minulle pieniä siiven alkuja?"
|
|
Kaoru
Koulun sisäpiirin jäsen
Shiron alistuksessa.<3
Posts: 494
|
Post by Kaoru on May 31, 2007 13:25:47 GMT 2
Kaoru otti kädet täristen veitsen käteensä ja katsoi Shiroa pelästyneenä. Mitä tämä oli tarkoittanut? Siivet? Veitsellä? Kaoru ei pystynyt edes satuttamaan itseään, niin miten hänen pitäisi pystyä satuttamaan Shiroa?! Se olisi liikaa. Ei ei ei niin millään. Kaoru vajosi polvilleen maahan ja puristi veitsen kahvaa rystyset valkoisina. Pitikö Shiro kivusta? Vai mitä? Oliko Kaoru ymmärtänyt väärin? Oliko tämä kaikki vain painajaista, ja kohta Kaoru heräisi yksinään omassa huoneessaan ja huomaisi pudonneensa sängystä? "Mitä... sinä oikein odotat minun tekevän?"
Kaoru tarttui toisella kädellään veitsen terästä ja puristi. Poika voihkaisi pienesti kun terä upposi käteen. Kaoru oli satuttanut itseään, kerrankin. Ehkä hän joskus pääsisi pois elämästä. Tämä oli jo suuri askel. Jos Kaoru pystyi satuttamaan itseään, pystyisikö hän satuttamaan myös Shiroa? Jos tämä todella pyytäisi sitä... Kaoru irrotti otteensa terästä ja nuolaisi pientä haavaa kädessä. Jos Shiro todellakin haluaisi... Kyllä Kaoru tekisi sen. Hän tarvitsisi Shiron apua, mutta tekisi kuitenkin.
Kaoru nousi ylös lattialta ja katsoi hieman epäilevästi Shiroa. Tämä näytti siltä, että oli tosissaan. "Neuvo minua..." Kaorun ääni oli hieman säikky. Pitäisikö hänen tosiaankin satuttaa lisää enkeliään?
|
|
|
Post by Shiro on May 31, 2007 13:34:18 GMT 2
Shiro tarttui Kaorua käsistä j katsoi sitten tätä silmiin. "Minä haluan, että sinä luot minulle siivet, sillä muuten en voi sanoa olevani enkeli, eikö totta? enkeleillä on siivet minulla ei, joten luodaan sellaiset." shiro ei pitänyt kivusta. Hän ei koskaan ollut pitänyt kivusta, mutta jos Kaoru nyt suostuisi tekemään pienet iivet veitsellä hänen selkäänsä, voisi shiro myöhemmin käydä tatuoimassa ne hienommiksi. Hän oli aina halunnut tatuoidut siivet selkäänä ja nyt Kaoru saisi suunnitella ne.
Shiro silitti pojan poskea ja hymyili rohkaisevasti. Shiro laskeutui lattialle vatsalleen ottaen kuitenkin paitansa ensin pois edestä. Hän veti hiuksensa pois selästä ja katsoi sitten Kaorua. "Onko sinusta siihen, vai teenkö itse? Se saattaa muuten olla hieman vaikeampaa ja kivuliaampaa, mutta jos et halua tehdä sitä..." shiro uskoi pojan kykenevän siihen. Jos Toki myöhemin kysyisi jotakin, voisi Shiro sanoa ottaneensa muistiin kohdan, mihinkä halusi tatuoida siipensä. Hän oli aina halunnut sellaiset siivet. "En ole muuten enkeli."
|
|