|
Post by rafig on Mar 20, 2007 14:21:43 GMT 2
Rafiq jatkoi tupakanpolttoa, katsellen välillä toista, eikä hän tiennyt, mitä hänen pitäisi tehdä tuolle. Ehkä hänen pitäisi viedä toinen aamulla hoitoon, sen verran pahassa kunnossa toinen oli. Hän piti toista jonkin verran arvossa, mikä sai hänet suuttumaan, eikä hän enää olisi millään halunnut olla tämän lähellä. Hiljaa mielessään hän kirosi toisen. Rafiq ei oikeastaan seurannut tämä käytöstä enää, mutta hän ei halunnut mennä nukkumaan toisen sänkyyn. Hän jatkoi tupakanpolttoa ja juomista, vaikka se oli enemmänkin nyt ajantappamista. Hän katseli kuinka toinen hikoili hänen lakanoilleen, miettien voisiko hän pistää toisen korvaamaan ne. Ehkä ei kuitenkaan, kun otti huomioon mitä kaikkea hän oli tälle tehnyt. Rafiq katseli toista vielä hetken, kunnes hän päätti mennä käymään vessassa oksentamaan. Hän käveli toisen luokse uudelleen, sulkien jääkaappiinsa, huomaten kuinka hänen peittonsa oli lattialla. Hän otti peiton lattialta, ravisti sitä hieman ja kääntyi katsomaan toista. Rafiq laittoi peiton uudelleen tämän päälle, katsoen tätä mitäänsanomaton ilme kasvoillaan. Hän ei tiennyt, mitä pitäisi vastata toiselle. "Ei. Hän kuoli, sinä pääsit ylös huumehelvetistäsi, tapasit minut, jouduit pariin otteeseen hakatuksi ja nyt olet vain yksi onneton ex-nihilisti joka nukkuu entisen diilerin sängyssä. Luulisi, että edes jommalla kummalla olisi muija eikä toisiamme." Hän käänsi katseena kohauttaen olkiaan, alkaen polttamaan tupakkaa.
|
|
|
Post by Tommy on Mar 20, 2007 14:43:40 GMT 2
Tommy katsoi toista hämmentynyt ilme kasvoillaan. Nick oli kuollut, sillä hän ei ollut koskaan soittanut apua. Nuorukainen muisti pikkuhiljaa, mitä oli tapahtunut ja missä oli nyt.
"Entisen diilerin?" huivipää kysyi varovasti mietittyään pitkään toisen vastausta. Hän halusi jotakin kipuihinsa. Samalla hän voisi lähteä mahdollisimman kauan todellisuudesta, joka sillä hetkellä tuntui liian musertavalta.
"Onko sulla pameja tai sirkkoja?", hän kysyi hiljaa. Ajatus unilääkkeistä ja rauhottavista kuullosti liiankin houkuttelevalta. Hän olisi sillä hetkellä antanut melkein mitä tahansa saadakseen jotain, mikä veisi hänet pois todellisuudesta.
Tommy inahti kivusta liikahtaessaan. Hän oli varma, että pari hänen kylkiluutaan oli murtunut samoin kuin hänen nenänsä. Hän sulki silmänsä ja hengitti syvään. Hän ei muistanut, milloin oli viimeksi saanut yhtä pahasti köniin. Nuorukainen pyyhkäisi varovasti hikistä otsaansa kädellään varoen tekemästä äkkinäisiä liikkeitä, jotka saivat uuden kipuaallon pyyhkäisemään hänen vartalonsa yli.
Hän huokaisi ja ja katsoi kurdia silmiin kääntäen hieman päätään tuon suuntaan. Poika yskäisi hieman verta toisen valkoisille lakanoille. Hänen päätään särki ja hän olisi halunnut nukkua, kuitenkaan uskaltamatta nukahtaa. "Mä tarvin tupakkaa", huivipää totesi. Hän ei tiennyt missä hänen askinsa oli vai oliko hänellä sellaista enää? Hän ei muistanut oliko polttanut sen jo loppuun.
[nonniih. vastaa kun ehdit honey. (se sotki sen arvokkaat lakanat vereen. kamalata xDD) ]
|
|
|
Post by rafig on Mar 20, 2007 18:22:32 GMT 2
"Voi sinua pikku-britti. Olet aivan kamala idiootti, toistan sinulle pariin ooteeseen, että olen diileri ja nyt vasta sinä sen tajuat." Hän huokaisi hiljaa, pudistaen hieman päätään. Hän katseli ulos ikkunastaan, jonne hän puhalsi savuka, jotta toisen ei tarvitsisi kärsiä passiivisen tupakoinnin ongelmista. Naurahten hän käänsi uudellen katseensa toiseen. "Sinulle minulla ei ole mitään vähään aikaan. Saat ensin hoitaa itsesi kuntoon, sen jälkeen puhumme sinun aineellisista tarpeistasi, oi armas pikku-britti." Hymyillen näennäisen lempeästi hän silitti toisen tukkaa, yrittäen pitää tämän edes rauahllisena. Hän katseli toista huolisaan, ja kun tämä päätti haluta tupakkaa, hän pudisti toiselle uudelleen päätään. "Sinä et ota enää mitään. Soitan koululle ja kerron että sinut hakattiin, he kyllä vievät sinulle sairaalaan. Jos olet kiltisti ja pääset kuntoon, puhumme uudelleen." Hän totesi tämän rauhallisena, avaten yöpöytänsä ylälaatikon, josta hän otti esille kännykkänsä, eihän hän nyt voinut kulkea kännykkä kädessä ympäriinsä, joku voisi vielä viedä sen häneltä. Hän kääntyi katsomaan toista, samalla kun alkoi näppäilemään koulun numeroa.
|
|
|
Post by Tommy on Mar 20, 2007 21:20:02 GMT 2
Tommy vilkaisi kurdia hieman ärtyneenä. Pitikö tuon koko ajan kutsua häntä idioottiksi pikku-britiksi? Hön kuitenkin hymöhti toisen vastaukselle hieman. "Sä sanoit, et siinä menee pari kolme päivää? Paljonks maksaa.. oletetaan, et haluan vaikka kymmenen Diapamia. Ne riittää ehkä yhdelle tai kahdelle kerralle. Sen jälkeen mä lopetan", hän mumisi toiselle ja vaipui hetkeksi ajatuksiinsa. Kyllä hän voisi pari kertaa vetää lääkkeitä. Ei niihin jäänyt helposti koukkuun. Niin poika ainakin halusi itselleen uskotella.
Toisen halutessa soittaa koululle, Tommy jähmettyi. Hän siirsi katseensa arabinuorukaiseen, joka oli poiminut kännykkänsä yöpöydän laatikosta. "Sä et soita mihinkään. Mä oon ihan okei. Sä et soita koululle", hän sanoi miltei pakokauhuisena. Pojalla ei ollut hyviä muistoja sairaalasta. Sitä paitsi hän ei halunnut täkäläisten lääkärien lukevan hänen potilastiedoistaan hänen olevan entinen nisti. Nuorukainen ei tiennyt, oliko heillä oikeutta ilmoittaa koululle asiasta, mutta hän ei halunnut ottaa riskiä.
"Mä pidän huolen, että sä joudut saatananmoiseen pulaan, jos soitat", hän lisäsi. Hän saisi helposti toisen vaikeuksiin, jos kertoisi tuon hakanneen hänet ja voisipa hän sano toisen tarjonneen hänelle huumeitakin, vaikkei se nyt ihan totta olisikaan.
"Mä varotan sua", hän sihahti toiselle sävyyn, joka kertoi hänen olevan tosissaan.
[sainpas vastattua. Hahhahhah! >8DDDD]
|
|
|
Post by rafig on Mar 20, 2007 21:41:12 GMT 2
Rafiq esitti miettiliästä, hän oli lopettanut huumeiden myymisen aika nopeaan, kun oli tänne patistettu. Mutta hänellä oli kyllä vanhan välittjänsä kanssa ollut puhetta tästä paikasta. Hän saisi kyllä tämän kiinni, mikäli he kumpikin saivat siitä hyödyn.. Ja juuri sen takia hän ei välittänytkään palata hommiin ilman, että saisi rahastettua kunnolla. "Kaksi kymppiä, plus miinus kiinni jäämisen riskit. Ja viikko, ehkä parikin voi mennä, välittäjä ja minä emme ole olleet oikein väleissä viime aikoina." Rafiq ei pitänyt siitä, että häntä uhkailtiin. Se sai hänet muistamaan kodin, vaaran, kuolemanvaaan. Hän ei halunnut ajatella tuollaista. Hän käänsi katseensa toiseen, tuijottaen tätä vihaisena. Hän oli vähällä lyödä toista uudeelleen. "Haluatko sinä seurata ystävääsi pikku-bitti? Häh? Perkele, minun sängylleni sinä et kuole!" Hä katsoi toista vihaisena, hän tiesi että toinen ei ollut kuolemanvaarassa, mutta nähtyään kuinka paljon tämä on paikka oli maksanut vanhemmille, hän ei halunnut ottaa riskejä. Allah kirotkoon hänen tempperamenttinsa. "Mitä minun sitten pitäisi tehdä pikku-britti? Sitoa sinun haavasi ja tehdä sinulle hengityskone? En minä kaikkea pysty, joten älä valehtele minulle. Kukaan ei välitä siitä, että olet käyttänyt aineita, kyllä minä jotain keksin, jotta ne eivät luule, että tämä oli sinun syytäsi" Hän katsoi toista vihaisena, tietämättä mitä sanoa toiselle.
|
|
|
Post by Tommy on Mar 20, 2007 22:43:03 GMT 2
Tommy hymähti toisen vastaukselle. Kyllä hän aina kaksikymppiä jostain repisi. Myisi vaikka hieman omia tavaroitaan tai huijaisi vanhempiaan kustantamaan itselleen uusia vaatteita, jotka tietenkin myisi heti eteenpäin. Ei se niin vaikeaa voinut olla. "Koita saada nopeesti. Mä en tiedä kuinka kauan aion olla sitä mieltä, että haluun jotain", hän sanoi toiselle ja iski silmää.
Saadessaan toisen jälleen vihaiseksi, Tommy hieman katui sanojaan. Ehkä hänen ei olisi pitänyt uhkailla tuota, sillä siitä arabi ei selvästikään pitänyt. Mutta ainakain huivipää oli tehnyt selväksi, mitä mieltä oli sairaalareissusta.
Toisen ottaessa puheeksi hänen kuolleen ystävänsä, Tommyn silmissä välähti hetken verran jotain surun, vihan ja itseinhon väliltä. "Mä en oo kuolemassa. Mä pärjään kyllä ilman mitään helvetin tohtoreitakaan. En mä voi aina ravata sairaalassa joittenki pikkujuttujen takia", hän sanoi jättäen mainitsematta, että toinen oli osunut oikeaan arvatessaan, että hän pelkäsi lääkäreiden kiinnostuvan hänen narkkarintaustoistaan.
"Ja jos sä saatana pelkäät niin paljon, että mä heitän henkeni tähän, niin jumalauta auta mut takasin mun omaan huoneeseen. Mä voin lukita sen saatanan oven niin kukaan ei luule, et sä oisit mitenkään osallisena mihinkää. Mut sairaalaan mä en mee, vaikka uhkaisitte tappaa mut", Tommy sanoi. Hän tiesi, että lääkärit ottaisivat hänestä muutamat verikokeet ja jos hän jotain pelkäsi, niin neuloja ja ruiskuja. Hän ei sietänyt sitä, että häntä piikitettiin, mikä johtui suoraan hänen nistikaudestaan, jolloin hän oli jokaisen piikityskerran jälkeen vajonnut yhä syvemmälle pohjalle. Hän olisi valmis melkein jopa kuolemaan, ennekuin mennä verikokeisiin, mutta sitähän nuorukainen ei toiselle aikonut paljastaa.
[>8DDD vastasin. hehheeh. *ylpeä itsestään'
minen pitää mennä, hyvää yötä, honey n___N]
|
|
|
Post by rafig on Mar 20, 2007 22:57:33 GMT 2
Rafiq katsoi toista vihaisena, hän oli itse hermorauniona. Hän otti nousi sängyn päältä, ennenkuin toinen ehti sanoa mitään ja häipyi huoneestaan, mennen suoraan toisen huoneeseen. Pian sieltä alkoi kuulua ryminää, ja kaikki, mitä toinen oli kuljettanut mukanaa eikä ollut välittömässä vaarassa särkyä, sai mennä. Hän otti toisen lakanat ja alkoi asettamaan tämän vaatteita siihen ja kuljetti tavarat huoneeseensa, suoraan toisen naaman eteen. "Minulla on parempi idea, oi armas pikku-britti. Sinä jäät tänne ja minä muutan sinun huoneeseesi. Ei millään pahalla rakas, mutta meistä kahdesta sinun kuolemasi on todennäköisempi, joten saat tämän huoneen." Hän otti kaapistaan lakanan, asettaen siihen omia vaatteitaan ja kaiken muun välttämättömän, minkä tarvitsisi uudessa huonneessaan. Hänen oma kännykkänsä alkoi soimaan, mikä oli tämän illan ehkä suurin tapahtuma sitten sen jälkeen, kun heidät oli heittty ulos yökerhosta. Rafiq puheli vakavaan sävyyn soittajan kanssa, nappaillen vaatteitaan kaapeista. Puhelun loputtua hän heitti toiselle uuden kaljan, minkä jälkeen hän lukitsi jääkaapin. "Hommaa rahasi nopeasti." Hän kääntyi kannoilleen ja otti vaatelakanansa ja lähti toisen huoneeseen, pamauttaen oven kiinni. Tommyn huoneessa hän repi seinistä irti toisen sinne laittamat julisteet, ja päätti heti aamulla hommata itselleen omia peittämään aukot seinissä.
|
|
|
Post by Tommy on Mar 21, 2007 10:18:55 GMT 2
Tommy jäi katsomaan arabia hieman hölmistyneenä, kun tämä sanaakaan samoatta vain häipyi huoneesta. Kurdi oli ilmeisesti mennyt suorinta tietä Tommyn huoneeseen, sillä sieltä alkoi kuulua hirveää ryminää. Huivipää pelkäsi jo toisen innostuneen tuhoamaan paikkoja ja kun toinen ilmestyi takaisin lakana täynnä Tommyn vaatteita ja tavaroita, katsoi nuorukainen tuohon kysyvästi. Mitä helvettiä kurdi oli nyt saanut päähänsä. Näytti melkein siltä, että tuo olisi päättänyt huivipään muuttavan huoneestaan jonnekin muualle ja pianhan nuorukainen sai tietää, että asia oli juuri niin.
Tommy ei saanut mitään järkevää suustaan vaan änkytti epäselvästi jotain. Vihdoin hän sai muotoiltua edes yhden järkevän kysymyksen, joka koski hänen lääkitystään. "Missä mun pilleripurkki on? Mä tarvin niit lääkkeit aamul", hän mutisi toiselle. Hän ei liikuttanut muuta kuin päätään ja sitäkin vain hieman, sillä jokainen suurempi liike sattui edelleen kuin puukolla olisi tökitty.
"Ja kännykkä? Mä tarvin sitäki", huivipää lisäsi, kun tajusi, että jos ei voisi mennä kouluun, hänen täytyisi ehkä selvittää tilannetta vanhemmilleen, jotka voisivat selittää sen koululle. Jos ne nyt edes huomaisivat Tommyn olevan poissa pari päivää.
Saatuaan tavaransa vierelleen ja niiden lisäksi uuden kaljan, Tommy siirsi jälleen katseensa tummaan nuorukaiseen, joka käski häntä hankkimaan rahat nopeasti. Huivipää nyökkäsi vastaukseksi.
Toisen mentyä Tommy huokaisi raskaasti ja mietti, mihin nyt olikaan taas sekaantumassa. Mutta kyllähän hän nyt voisi pari kertaa pameilla hallut vetää. Ei siinä olisi ongelmaa. Hän lopettaisi siihen eikä jäisi koukkuun. Nuorukainen hymähti ja kääntyi vaivalloisesti kyljelleen sulkien silmänsä. Hän nukahti nopeasti ja näki sekavia unia heräten aina välillä säpsähtäen, mutta nukahti aina nopeasti uudelleen.
[hei honey. tehääks aikahyppy aamuun?]
|
|
|
Post by rafig on Mar 21, 2007 13:54:33 GMT 2
Rafiq vaihtoi lakanat uudessa huoneessaan, ja alkoi nukkumaan. Hän ei myöskään nukkunut kunnolla ja suurin osa hänen unistaan olivat mitä oudompia kuvia jostain, mitä hän ei edes tiennyt olevan olemassa. Hän katseli jonkin aikaa huoneen kattoa, ennenkuin lähti aamulla suihkuun. Hän kävi nopeasti hakemassa deodoranttinsa vanhasta huoneestaan ja meni suihkuun, joka kirvoitti hänen vähäisetkin mustelmansa. Hän käveli pyyhe ympärillään uuteen huoneeseensa, laittoi vaatteet päälle ja meni syömään aamiasita. Murokulho kädessään hän käveli vielä kerran vanhalle huoneelleen, katsellen Tommya virne kasvoillaan. "No pikku-britti, olisi aika mennä kouluun. Joten nosta itsesi ylös ja pue jotain päällesi." Rafiq katsoi valokajastuksen välissä olevaa pientä lakanamyttyä, odottaen koska toinen mahtaisi nousta ylös.
|
|
|
Post by Tommy on Mar 21, 2007 14:08:33 GMT 2
Tommy oli vasta pikkutunneilla saanut kunnolla unen päästä kiinni ja kun toinen tuli aamulla häntä herättelemään hiukset hieman kosteina suihkun jäljiltä, huivipää, jolla ei tosin mitään huivia enää päässään ollut, murahti jotain ja kiskoi peittoa paremmin ympärilleen.
Vähän aikaa suunnilleen koomassa maattuaan, nuorukainen avasi silmänsä ja katsoi huoneeseen kajastavaa valoa, joka häikäisi vähän hänen silmiään. Nuorukainen röpytteli silmiään hetken ja yritti nousta istumaan, mutta koska se sattui tuhottomasti, hän jätti yrityksen siihen ja pysyikin mieluummin paikoillaan.
"Mä taidan pitää tän päivän sairaslomaa. En oo viel ihan siin kunnos, et haluisin mennä selittään maikoille, miks mun naama näyttää tältä", Tommy sanoi ja sipaisi nenäänsä, joka oli hieman turvoksissa ja kipeä. Hän ei halunnut tietää, miltä hänen peilikuvansa näytti, mutta luultavasti siltä, kun hän olisi tapellut katujyrän kanssa.
Tommy hapuili huiviaan sängyn vierestä lattialta ja kurotti nappaamaan sen, vaikka se pistikin kylkeen. Hän kietoi huivinsa nopeasti päähänsä, sillä tunsi olonsa turvattomaksi ilman sitä. Huivipää hieraisi ohimoaan, joka oli kosketusarka ja naurahti vähän. Hän oli tosiaan tainnut saada turpaansa oikein kunnolla.
|
|
|
Post by rafig on Mar 21, 2007 15:36:23 GMT 2
Rafiq kohautti olkiaan toiselle, kävellen murokulhon kanssa omaan huoneesensa, jossa hän söi loppuun, pakaten koulutarvikkeensa laukkuun. Hän muisti laittaneensa jääkaappinsa oven lukkoon, joten toinen ei pääsisi juomaan hänen viinojaan loppuun. Rafiq lähti heidän asunnostaan, potkie samalla joitakin kaljapulloja pois tieltään, kunnes hän muisti jotain. Hän käveli takaisin toisen luokse, pitäen kädesään tämän kännykkäänsä. Hän avasi toisen huoneen oven ja heitti toisen kännnykän takaisin, lähtien itse kouluun.
|
|
|
Post by rafig on Apr 28, 2007 17:28:35 GMT 2
Rafiqia nauratti. Hänen teki mieli vain alkaa nauramaan kummallekin, niin säälittäviä nämä olivat. Thomas ei tiennyt mitä tehdä, tämä oli kaikesta huolimatta aivan liian alistuva persoona. Sama vika oli Chiarassakin, samanlainen luuseri tämäkin. Hän katseli näitä kumpaakin hetken aikaa, kunnes hän päätti tehdä jotain heidän kaikkien hyväksi, oli se sitten hyväksi eli ei. Rafiq käänsi hymyilevän katseensa tyttöön. "Minä ja pikku-britti asumme samassa asunnossa, tuolla noin toisessa kerroksessa." Hän naurahti hieman, lähtien kulkemaan kaksikon edellä kohti asuntoja, alkaen hiljaa hyräilemään erästä vanhaa sävelmää. Hän jäi heidän asuntonsa eteen, avaten oven ja kumartaen oikein kauniisti Chiaralle, jotta tämä pääsisi asuntoon ensimmäisenä. Hän käänsi katseensa sinne, missä hän uskoi Thomasin olevan. Kamala kun toinen oli hidas kun esitti olevansa kovapäinen luuseri. //jatkoa pelistä lentäviä kiviä ja grafitteja//
|
|
|
Post by Tommy on Apr 28, 2007 20:17:42 GMT 2
Tommy naurahti pilkallisesti Rafiqin todetessa, että he asuivat samassa kämpässä. "Valitettavasti", hän mutisi hiljaa, mutta kuitenkin niin, että kaikki sen pystyivät kuulemaan. Huivipää lähti kuitenkin kulkemaan toisen perässä asunnolle, jonka oven Rafiq avasi ja viittoiChiaran menemään ovesta sisään. Varsinainen herrasmies, Tommy ajatteli pilkallisesti ja kohotti hieman kulmiaan.
Tommy astui itsekin sisään asuntoon ja potkaisi kengät jalastaan. Hän vilkaisi Rafiin ja kohotti kulmiaan hieman. "Nii millon sä sanoitkaan niiden mun pamien tulevan?", hän kysyi toiselta heti kun tuo oli saanut oven suljettua. Huivipäätä ei enää kiinnostanut, kuinka paljon Chiara kuuli tai kuinka paljon tuo saisi tietää asioista. Hänen tai Rafiqin, sama se. Tommy itse olisi joka tapauksessa kusessa, joten jos hän saisi myös Rafiqin pulaan, se olisi vain plussaa.
Nuorukaisen mietinnät keskeytyivät eteisen pöydällälojuvan kännykän soidessa. Huivipää vilkaisi sitä ja näki heti, ettei se ollut Rafiqin oma. Siinä roikkui oudon näköinen kännykkäkoru ja taustakuva oli imelän vaalenpunainen. "Ei helvetti, Rafiq. Millon sä lopetat noitten varastelemisen?", hän kysyi ja nappasi kännykän pöydältä painaen punaista luuria, jotta soittoäänen virkaa toimittava, kaamea kappale loppuisi.
[oo äm gee!! Mä vastasin. khuul! Aaltoja! Jeeee~!! Mun inspis ei sit kai ookkaan niin hukas ku luulin. :'DDD]
|
|
|
Post by chiara on Apr 28, 2007 20:59:50 GMT 2
[ Hiaaaanoa. :D Toihan on jo ihan sun tavallista laatua. Saa vaan nähä miten multa sujuu, kun tota inspiksenpuutetta on liikkeellä. ]
Chiara seurasi poikia asunnolle. Hän mulkoili Rafiqia kun tämä leikki herrasmiestä, mutta ei epäröinyt ennen kuin harppoi pikaisesti ovesta sisään. Tietysti hänellä kävi puolittain mielessä epärealistisia kuvitelmia, kuten että pojat olisivat järjestäneet jotain narkkarikavereitaan odottamaan, mutta tyttö sai työnnettyä ne sivuun. Hän oli jokseenkin ylpeä siitä, että pystyi käyttämään järkeään ja pitämään vainoharhaisen mielikuvituksensa ainakin enimmäkseen kurissa.
Chiara vilkuili ympärilleen asunnossa vaikuttaakseen siltä, ettei kuuntelisi seuralaisiaan ainakaan tarkkaan. Diileri ja narkkari, miten hieno yhdistelmä samassa asunnossa, hän mietti. Sinänsä näihin tutustuminen oli positiivinen kokemus, että nyt hän ainakin tietäisi miten säälittävältä hänkin näyttäisi jos alkaisi käyttämään aineita. Ja kun huivipäiseen brittiin katsoi - no, tyttö oli aika varma että hän ei haluaisi päätyä samanlaiseksi.
"Twister ja muut seuraleikit esiin, vai mitä?" Chiara tuumasi pilkallisesti omaan kummalliseen tapaansa. Hän suunnisti heti lähimmälle sohvalle ja valloitti itselleen istumapaikan, joutuen työntämään sivuun paitamytyn, vaaleanpunaiset pitsiset rintaliivit ja kaksi lompakkoa. Hän kohotti kulmakarvojaan hieman mutta ei keksinyt heti mitään vittuilurepliikkiä niistä joten ei sanonut mitään.
|
|
|
Post by rafig on Apr 28, 2007 21:13:02 GMT 2
Rafiq tuli sisälle viimeisenä, eikä edes huomioinut Thomasin kysymystä. Hän laittoi oven tiukasti lukkoon, lähtien samantien hakemaan heille kaljoja toisen huoneesta. Hän palasi pian takaisin ja avasi heille jokaiselle kaljapullon. Ojentaessa kaljapulloa Chiaralle, hän kurtisti hieman kulmiaan. "Hei kuule Chiara, juotko sinä vain kirkkaita juomia vai kelpaako sinulle ihan vain peruskalja?" Hetken hän katsoi tyttöä koittaen muistaa, mutta päätti sitten olkiaan kohauttaa avata television taustaääneksi. Samalla hän huomasi tytön kysyvän katseen, kun tämä oli löytänyt rintsikat ja pari lompakkoa. "Jos löydät jotain, mikä kuuluu sinulle, kaverillesi tai mistä vain pidät, ota toki mukaasi. Muussa tapauksessa voit jättää ne rauhaan." Hän käänsi katseensa kaksikkoon, jatkaen laiskasti kaljansa juomista. Hetken aikaa hän jo oikeasti mietti heille jotain tekemistä. Hän käänsi katseensa hieman tytön ohitse, huomaten poikien huoneessa olevan biljardipöydän. Hän katsoi hetken aikaa Chiaraa, kunnes hän sitten naurahti hieman itsekseen. "Voidaanhan me pelata biljardia. Häviäjä riisuu aina jonkin vaatekappaleen." Hän katsoi kumpaakin haastavasti, vaikkakin ei uskonut kummankaan suostuvan siihen. Mutta kyllä se aina Twisterin voitti.
|
|