|
Post by Toki on Jul 17, 2007 20:26:09 GMT 2
Toki kuuli Lucaksen sanat ja samantien metelin oven takaa. Helvetti, ei nyt kun hän oli niin lähellä!! Brunette jatkoi liikerataansa, välittämättä Lucaksen noteerauksista, kunnes pääsikin loppuun asti. Toki heitti kätensä suunsa eteen ja puraisi kipeästi etusormeaan, estäen suurimmat äänet lauetessaan suoraan Lucaksen syliin. "Älä viitsi. Ovi on lukossa, ja heillä alkaa tunti kohta," Toki sanoi närkästyneenä Lucakselle ja nappasi kevyesti huohottaen tämän kasvot käsiensä väliin. Brunette painoi hellän suudelman Lucaksen huulille ja käänsi sitten katseensa ovea kohti. Joku puhui oven ulkopuolella, mutta se saattoi olla ihan vain viatonta keskustelua. Kyllähän ihmiset normaalisti keskustelivat pukuhuoneessa, Toki ainakin keskusteli, tai oli ennen keskustellut. Nykyään kukaan ei oikein halunnut keskustella. Helvetti, ja taas hän oli tehnyt sen. Juuri tämän takia häntä syrjittiin, ja silti hän teki tätä!
Hieman hätäisesti Toki nousi pois Lucaksen sylistä ja keräsi vaatteensa lattialta. Brunette vetäisi alushousut jalkaan ja katsahti Lucasta. "Anteeksi, minun ei olisi pitänyt vetää sinuakin tähän mukaan." Toki nojasi viileään seinään ja valui sitä pitkin lattialle istumaan. Helvetti, paikat olivat taas kipeinä. Hän inhosi tätä. Seksin aikana ei tarvinnut ajatella, mutta jälkeenpäin kaikki unohdettu kipu palasi mieleen moninkertaisena. Hän inhosi antaa toisten käyttää hänen ruumistaan mielihyvän saamiseksi, vaikka hän itsekin nautti siitä. Siltikin se ällötti. Brunette koukisti jalkansa itseään vasten, ja painoi päänsä polviin. Kätensä Toki kietoi jalkojen ympärille, vetäen niitä entistäkin lähemmäs kehoaan. Tuttu ele. Aina hän yritti paeta tällä tavoin - yritti muuttua mahdollisimman pieneksi, ettei kukaan huomaisi ja satuttaisi. Hän oli tehnyt samaa lapsesta asti. Aina kun äiti ja isä riitelivät, Toki oli piiloutunut sängyn ja vaatelipaston väliin. Pieni tärinä alkoi käydä läpi Tokin kehoa, vaikka hän yrittikin epätoivoisesti estää sitä. Lucas vielä luulisi, että hän itki. Enemmänkin hän oli vihainen - vihainen itselleen. Hän ei ikinä oppinut virheistään. Hänen olisi pitänyt lopettaa se samantien, eikä koskaan mennä näin pitkälle. Tästä oli enää mahdotonta kääntyä takaisin. Kaikenlisäksi Toki ei olisi ainut joka kärsisi. Shiro tulisi kärsimään, ehkä Lucaskin, samoin Mew, Rose ja muut. Toki ei koskaan toteuttaisi lupaustaan siitä, että soittaisi Mewille. Ehkä hän ei tappaisikaan jotakuta kiusaajista, vaan tanssisi näiden pillin mukaan ja hyppäisi itse tähtitornista? Saisiko hän silloin olla rauhassa?
|
|
Lucas.G
Koulun nouseva tähti
Moi, Lucas tykk?? Tokista.
Posts: 106
|
Post by Lucas.G on Jul 17, 2007 20:40:19 GMT 2
Lucaksen silmät katsoivat kieroon ja muuttivat melkein väriänsä laukeamisen jälkeen. Hän otti otsastaan kiinni ja taivutti päätänsä taaksen. Samalla hän huomasi Tokin olevan niin nopea ja keräsi jo vaatteitans,a ihmekös kun yhtäkkiä taakka tuntui paljon kevyemmältä kuin äskön. Hän huokaisi, keräsi vaattensa ja itsekin puki niitä päälle. Samalla kun hän vetäisi päänsä t-paidan aukosta sisään, ja huomasi Tokin maassa ihan pienenä keränä. Hän puki äkkiä housunsa jalkaan ja laittoi vyönsä kiinni. Hän tuli hitaasti kylmälle lattialle Tokin viereen. Hän katsoi tätä ja otti tätä nyt "kaverimaisesti" olasta. "Ei tarvitse pyytää anteeeksi. Ei mitään anteeksiannettavaa." Lucas sanoi tälle lempeästi. Hän kopautti päänsä vessanseinään ja tiesi että tässä kävisi näin, hän saisi toisen tuntemaan olonsa tyhjäksi ja huonoksi. Miksi hänelle aina kävi näin? kerrankin yksi tyttö alkoi itkemään ja Lucas kysyi tältä mikä hänellä oli. Tyttö vastasi olevansa neitsyt ja se tuntui niin mahtavalta.Silloin Lucas katsoi kieroon tyttöä ja asia ei ollutkaan isompi kuin hän luulikaan, joten ehkä tässäkään nyt ei ollut vain Lucasta kiinni. "Voit kertoa minulle jos tahdot." Lucas silitti tämän päätä. "Itke vain jos tahdot, minä kuuntelen, olen tässä sinua varten." Lucas pysyi tyynenä vaikka hänen mielessään pyöri liikaakin asioita.
Lucas oli tottunut kuuntelemaan ihmisiä ja auttamaan, hänestä tuleekin varmasti nuorten terapeutti, ja vapaa-aikanansa hän on taiteilija, muusikkona. Hän soitti klassista pianoa. Mutta se ammateista. Hän katsoi todella surullista Tokia ja odotti että tämä halusi puhua hänelle. "Ei mitään kiirettä, ota aikasi." Lucas sanoi vielä ja ohjasi Tokin pään hänen olkapäälleen ja silitti tämän hiuksia.
|
|
|
Post by Toki on Jul 17, 2007 20:57:03 GMT 2
Toki värähti aika rajusti tuntiessaan Lucaksen siinä vierellään, mutta poika hillitsi itseään sen verran ettei olisi loikannut karjuen kauemmaksi. Lucaksella ei ollut vielä mitään syytä hyväksyä hänen anteeksipyyntöään, mutta aika kyllä tulisi. Aina kaikkien piti pyytää anteeksi jossain vaiheessa. Hänen oma aikansa oli tullut juuri nyt. Hän pyytäisi anteeksi kaikilta, jopa äidiltä ja siskolta. Heitä tämä tulisi varmasti eniten satuttamaan. Ajatella nyt, että he olivat vain viattomasti lähettäneet poikansa sisäoppilaitokseen korottamaan arvosanoja, ja saisivat takaisin lähestulkoon hengiltä nitistetyn riutuneen pojan, joka oli vielä kaiken päälle homo. Eipä ainakaan seuraava lapsi päätyisi sisäoppilaitokseen. Niin, ehkä äiti ja isä olisivat ottaneet tästä opiksi jos pikkusisko olisi selvinnyt hengissä.
Lucaksen sitten leikkiessä varsinaista prinssiä Tokia puistatti. Kertoa? Itkeä? Ei kiitos. Toki ei itkenyt. "Minä rakastan häntä yhä." Toki katsoi Lucasta pieni hymy huulillaan, mutta pian se väistyi kärsivämmän ilmeen tieltä, ja poika painoi päänsä uudelleen polviinsa. Miksi helvetissä hän rakasti vieläkin Shiroa, vaikka tämä kaikki oli tapahtunut juuri sen takia, että hän rakasti omaa albiinopoikaansa? Irti päästäminen oli liian vaikeaa. Se tuntui melkeinpä liian lapselliselta ollakseen totta. Tai huonolta rakkaustarinalta. Lopussahan prinssin pitäisi ratsastaa auringonlaskuun prinsessansa, tässä tapauksessa kylläkin prinssinsä, kanssa? No, tämäpä olikin todellisuutta. Sillä oli vain ikävä tapa muistuttaa Tokille olemassaolostaan.
Lucaksen ohjatessa hänen päänsä nojaamaan blondin olkapäätä vasten, Toki huokaisi värisevällä äänellä. Maailma oli vain heittänyt liian raskaan taakaan 16-vuotiaalle teinipojalle. Nuoret ja pienet kun eivät tuppaa jaksamaan aivan kaiken kantamista. Joskus sitä vaan romahtaa painonsa alle. No, Toki oli romahtanut pahemman kerran. Oli pakko sanoa, että brunette jopa ikävöi sitä ikuisesti pirteää ja nauravaa Tokia. Se tuntui paljon mukavemmalta. Voisihan hän yrittää peittää haavat vain nauramalla ja hymyilemällä, mutta se saattaisi olla liian raskasta. Shirokin pitäisi kohdata. Siihen Toki ei uskonut pystyvänsä, ainakaan hymyssä suin. "Tiedätkös... Olen monesti miettinyt olisiko elämäni parempaa, jos en olisi tavannut Shiroa. Tämä taitaa olla ensimmäinen kerta kun pystyn myöntämään itselleni, että se olisi huomattavasti helpompaa. Ennen olen vain sinnitellyt ja peittänyt kaiken hymyllä. Ei sitäkään kai voi ikuisesti jaksaa..." Toki hieroi päätään kevyesti Lucaksen olkapäätä vasten ja tuijotti elottomin silmin lattian kaakeleita. Hän oli edelleenkin sitä mieltä, että ne olivat liian oranssit, vaikka opettaja oli väittänyt värin olevan pehmeä persikka. Oranssi se oli.
|
|
Lucas.G
Koulun nouseva tähti
Moi, Lucas tykk?? Tokista.
Posts: 106
|
Post by Lucas.G on Jul 17, 2007 21:11:17 GMT 2
Hän huomasi Tokin olevan todella allapäin eikä oikeestaan tiennyt yhtään mitään, mitä hän olisi juuri voinut tehdä. Hän huokaisi kahdesti syvään ja katseli kattoon. "Tästä tulikin sitten tälläinen soppa. Olin sinulle lelu." Lucas ehkä hiukan pahoitti mielensä, nosti Tokin pään olkapäältään ja nousi seisomaan. "Joudun lähtemään. Minulla alkaa psykologian tunti. En voi jäädä sieltä pois, tiedäthän, ammattini takia." Hän katsoi taas kieroon ja mietti kuinka pystyi olemaan nänin tympeä ja jättää Tokin yksin heikolla hetkellään. No mitä HELVETTIÄ Lucaksen pitäis nyt tehdä? Hän oli ilman ideoita ja polvistui vielä Tokin tasolle. "Katso minua." Luc sanoi tälle ja huomasi pojan vieläkin pitävän päätänsä jalkosen välissä. "Helvetti, sanoin että katso minua!" Hän sanoi ja nosti sormillaan Tokin pään häntä kohti. "Kuule, minulla ei ollut aikomus satuttaa sinua. Jos sen tein, pyydän anteeksi. En jätä sinua, olen kanssasi, jos siltä tuntuu että tarvitset minua , sano se nyt, nimittäin muuten lähden Psykan tunnille." Lucas hengitti syvään ja katsoi Tokia.
Odottaessaan Tokin vastausta hän mietti tosissaanki että oliko satuttanut Tokia jollakin tavalla, nimittäin hän kyllä teki itsensä mielensä kaikki aika hyvin. (peukkuu). Hän selvästi rakasti tätä entistään, Shiroa. Sen Lucas tiesi siitä asti kun he edes alkoivat tehdä mitään. "Taas näin. Ehkä tosissaan alan itsekin munkiksi, ja en enää ikinä saa harrastatella mitään kenenkään kanssa". Hän ajatteli ja huokaisi. Ehkä hänen pitäisi nyt etsiä itselleen tyttö ja viedä hänet mahdollisimman nopeasti vihille ja tehdä hänet paksuksi, monen kerran. Se oli oikein hycä ratkaisu tällä hetkellä. Nimittäin Toki nähtävästi vihasi tätä, ja kyllä Luc uskoi itsensä olevan vieläkin hetero,eihän sen verran Tokin perään ala itkemään. Eikä oikeastaan osaisi kuvitella harrastavansa seksiä, esimerkiksi veljensä Svenin kanssa.. Joten Lucaksen heterous oli käsinkosketeltavaa. Hän huokaisi, läppäisi reisiään ja nousi seisomaan. Hän odotti vielä hetken Tokin vastausta.
|
|
|
Post by Toki on Jul 17, 2007 21:30:18 GMT 2
Toki kuunteli väsyneenä Lucaksen raivoamista ja hölisemistä, ja tämän siirtyessä kauemmas brunette pelästyi pahemman kerran. Taasko hän oli tehnyt sen? Taas häntä tultiin vihaamaan, ja hän jäisi yksin. Hätäisesti Toki tarttui Lucasta kädestä, ja vetäisi tämän takaisin lähelleen. Brunette kietoi kätensä blondin niskaan ja painoi nenänsä tämän kaulaa vasten. Taas hän oli tehnyt jotain anteeksiantamatonta, ja joutuisi rypemään itsesäälissä. Se oli suorastaan naurettavaa, mutta Toki oli kyllä huomannut, ettei hän niin vain oppinutkaan virheistään. "Anteeksi. Tiedän, että olen kamalaa seuraa kun olen tälläinen. Minulla on vain ollut tunteet pinnassa viime aikoina kaiken tämän takia... Ja jos sinulla on psykaa, niin mene ihmeessä. En minä sinua pidättele." Toki hymyili Lucakselle ja päästi tämän irti halauksesta. Brunette nousi ylös ja vetäisi farkkunsa jalkaansa. Vyö kolisi hetken ennen kuin päätyi tuurvallisesti kiinni. Paidan hän olikin jättänyt pukuhuoneen puolelle. Pitäisi vain toivoa, että se oli edelleenkin siellä, eikä jossain kuralammikossa pihalla. Ei olisi kovin edustavaa hyppiä koulunkäytävillä joko ilman paitaa tai hikisessä hihattomassa. Ehkä hänen pitäisi vain mennä suoraan kotiin muutenkin. Hieman hutera kävelytyyli herätti muutenkin epäluuloja tarpeeksi.
"Kiitos. Sinä olit loistava." Toki painoi huulensa hellästi Lucaksen poskea vasten ja samalla poika pyyhkäisi näkymättömän kyyneleen poskeltaan. Hän oli ollut aivan varma, että oli murtunut, mutta oli erehtynyt. Hyvä niin. Lucaksen ei tarvitsisi nähdä sitä. Kuitenkin tämä hymyn taakse pakeneminen ei jättänyt mitään muuta kuin tyhjän ja onton tunteen. Eipä silläkään pitkälle päässyt. No, kunhan hän saisi nyt hyvästeltyä Lucaksen hymyssäsuin niin kaikki olisi hyvin. "Lucas..." Toki aloitti hetken miettimisen jälkeen. Tämä oli sanonut olevansa hänen lähellä jos hän tarvitsisi tätä? Oliko Lucas ollut tosissaan? Voisiko Toki oikeasti avautua tälle ja kertoa kaiken? Kuinka pahalta hänestä tuntui ja kuinka hän vain halusi pois, mutta ei päässyt pakenemaan mihinkään. Kuinka hän oli jopa ajatellut tappavansa itsensä, koska ei enää jaksanut tätä. "Jaksatko sinä oikeasti tukea minua?" Toki kysyi herttainen ja viaton hymy huulillaan.
|
|
Lucas.G
Koulun nouseva tähti
Moi, Lucas tykk?? Tokista.
Posts: 106
|
Post by Lucas.G on Jul 17, 2007 23:11:19 GMT 2
Lucas tiesi että oli menettänyt kontrollin Tokin kanssa ja kohautti olkiaan. Kunnes yhtäkkiä pehmeä käsi tarrasi hänen kädestään kiinni ja vetäisi luokseen. Lucas hymyili hiukan elottomasti ja ihmetteli miksi Toki enää halusi hänet lähelleen, juuri näyttäessään selvästi tunteensa ettei tarvitsisi Lucasta enää. Lucas tuoksutti Tokin hiuksia, mitkä ihme kyllä kuhertelunkin jälkeen tuoksuivat todella hyviltä. Hän tunsi Tokin suloisen nenän hänen kaulallaan ja nyt hän hymyilikin oikeasti ja suloisesti. Ensimmäisen kerran Luc itki pojan seurassa. Hän ei ikinä itkenyt perheessään niin että muut näkivät. Hän ei pitänyt sitä heikkoutena tai heikkoudenmerkkinä, hän ei vain pystynyt itkemään muiden seurassa. Tässä tilanteessa kun kummallakin olivat tunteet pinnassa, itku tuli väkisinkin. Hän huomasi sen ja nousi nopeasti pystyyn ja hieraisi kyyneleitä punasista silmistään. Toki saattoi tuntea märän kyyneleen poskellaan mutta Luc toivoi että hän olisi luullut sitä vain hieksi.
"Hei kaikilla on heikkoja hetkiä." Lucas sanoi ja hymyili hänelle. Hän tiesi että Tokilla oli huono olla vaikkakin yritti peitellä sitä hymyilemisellä ja "posiitivisella" äänensävyllä. "Taitaa paitakin olla hukassa.." Lucas heitti läpän, tietenkin hänen luonteensa vuoksi, hän halusi saada kaikki iloisiksi vaikka joskus se tuntui mahdottomalta kuten juuri nyt.. Hän muisti kuinka itsekin kerran joutui kävelemään koulun käytävällä ilman paitaa ala-asteella, ennekuin koulunemännöitsijä vetäisi hänet koppiinsa ja työnsi jonkun löytöpuseron, joka oli vihreä ja nukkainen. Se kutitti kehoa ja oli epämukava, ja lisäksi ruma.
Kun Toki kiitti tätä seurasta ja painoi huulensa tämän poskeen, hän hymyili hiukan. "Kiitos..samoin." Poika sanoi vielä ennekuin Toki oli irrouttanut suloiset huulensa kasvoiltaan. Toki näytti pusun jälkeen miettiväiseltä ja Lucas kallisti päätään ja odotti mitä herralla oli sanottavana. Toki näytti hiukan vaivaantuneelta ja todella mietteliäältä ja sanoikin Lucaksen nimen. Lucaksen mielinkiinto heräsi ja vastasi "Niin?" Hän jäi miettimään hetken ennekuin Toki jatkoi että mitäköhän hän aikoo sanoa. Jos hän olisi tahtonut hänen jäävän, hän olisi sanonut sen jo aikaisemmin. Lucas oli valmis kuuntelemaan kaiken ja jäädä pois Psykan tunnilta, yksi tunti sinne tänne, onhan hän ennekin tunneilta poissa ollut, joten se ei ollut ongelma. Ilokseen Toki avasi suunsa ja kysyi halusiko tämä todellakin olla hänelle tukena. Lucas naurahti ja tuli tätä kohden. "Tietysti haluan." Hän sanoi suloisesti, otti tämän pään käsiensä väliin ja suukotti tätä otsalle joka oli virheetön ja sileä. "Tietysti." Lucas vielä toisti ja hymyili tälle, myös pyyhkäisten Tokin kasvoilta silmien edessä olevat hiukset.
|
|
|
Post by Toki on Jul 19, 2007 9:52:34 GMT 2
Toki ei huomannut Lucaksen liikuttumista ennen kuin tämä nousi ylös ja pyyhkäisi poskeaan. Blondin vetäessä kuitenkin hymyn kasvoilleen ja tukiessa häntä, ei Toki voinut hirveästi ajatuksiaan uhrata äskeiselle reaktiolle. Ehkä Lucas oli vain jostain kumman syystä liikuttunut niin pahasti, että oli ihan tippa tullut linssiin. Eihän Toki tuntenut Lucasta pahemmin, joten ei hän tuntenut tämän käyttäytymistapojakaan. Lucaksen sitten heittäessä läppää Tokin paidasta, brunette naurahti hieman tukahdetusti. Hymy tosin kohosi automaattisesti kasvoille. Lucas ilmeisesti halusi edes yrittää piristää häntä, ja kyllä tämä auttoikin huomattavasti. Toki pakottaisi Lucaksen ystäväkseen. Ehkä hän sen ansiosta pysyisi ainakin jonkin aikaa kaidalla tiellä. "Minusta tuntuu, että minulla on nykyään kaikki hukassa." Toki naurahti Lucakselle.
Blondin sitten vastatessa hänen kysymykseen suukottamalla bruneten otsaa, Toki hymyili pienesti. Ihanaa, joku jaksoi häntä. Lucaksen toistaessa vastauksensa ja pyyhkäistessä silmien edessä roikkuvat itsepäiset hiukset sivuun, Toki naurahti hieman kevyemmin kuin aikaisemmin. "Ne ovat aina tiellä." Toki siirsi hiuksiaan korvien taakse, mutta ei aikaakaan kun muutama hius pyrki takaisin kasvojen eteen. "Kiitos." Toki katsoi Lucasta suoraan tämän kauniisiin silmiin ja painoi hellän suudelman tämän huulille. Ooops, mihin katosi se ystävyys? No, ehkä tämän jälkeen sitten. Toki ei vaivautunut syventämään suudelmaa, joten se jäi vain kevyeksi suukoksi. Brunette kuitenkin hymyili suloisesti Lucakselle ja vetäisi tämän lähemmäs itseään kietoen kätensä tämän kehon ympärille. Brunette painoi päänsä Lucaksen rintakehää vasten, kun ei korkeammalle ylettänyt. Toisaalta, Lucas voisi auttaa häntä pääsemään irti Shirosta. Ensirakkaudesta taisi olla aina vaikeinta luopua.
"Tämä ei taida olla mikään paras paikka tähän, eikä mihinkään muuhunkaan," Toki mumisi Lucaksen paitaa vasten. Kyllä Toki haluaisi viettää aikaa Lucaksen kanssa, mutta pukuhuoneen vessa ei välttämättä ollut mikään mainioin vaihtoehto siihen. Nyt kun pukuhuoneen puolella oli hiljaistakin, voisi olla hyvä tilaisuus livahtaa pois heidän salaisesta kammiosta. Toki ei kuitenkaan raahautuisi enää tunneille tänään joten hän raahautuisi suorana kämpille, joko Lucaksen kanssa tai ilman tätä. Tosin kämpillä oli yksinäistä. "Lähdetkö mukaani vai menetkö opiskelemaan psykaa?" Toki kysyi silmät loistaen. Tai ehkä he voisivat mieluummin viettää aikaa Lucaksen kämpällä. Tokin asunto kun oli mitä oli. Vieläkin saattoi löytää Witoldin alushousuja sängyn alta ja jonkun tuntemattoman naisen rintaliivit ruokakaapista. Toki oli kyllä tottunut näihin yllätyksiin, mutta Lucas ei välttämättä.
|
|
Lucas.G
Koulun nouseva tähti
Moi, Lucas tykk?? Tokista.
Posts: 106
|
Post by Lucas.G on Jul 20, 2007 15:11:12 GMT 2
Hän huomasi Tokin naurahtavan jo hieman vapautunemmin ja hymyili itsekin siihen päälle. Hänestä oli mukava tutustua ihmiseen kuka näyttäisi tunteensa heti, tietenkään, eihän Toki kaikkea voinut heti näyttää, mutta kuten nyt, hän näytti että oli allapäin. Lucas itse halusi olla Tokin ystävä, jos hän ei olisi tahtonut hän olisi lähtenyt lätkimään jo ajat sitten, edes kysymättä mikä Tokilla oli ja voisiko hän auttaa. Luc pitää erilaisista ihmisistä, joten Toki toisi vain haastetta ihmissuhteissa, ja hän saisi uuden ystävän. Kun hän huomasi Tokin lähestyessä tätä ja suukottavan tätä suoraan huulille, Luc hymyili suukon aikana ja sulki silmänsä. Ystävyys tai ei, kai ystävätkin saavat suudella? Tietysti, Lucas itsekin aina suukottaa ystäviään, joten Toki ei ole poikkeus..tai no, tietenkin he rakastelivat ennen tätä, joten se ehkä hiukan poikkeaa täysin "puhtaasta" ystävyydestä. Mutta se ei Lucasta haitannut. Suukon jälkeen Toki painautui Lucin rintaan ja mumisi että paikka ei olisi paras mahdollinen. Niin, Lucaksenkaan mielestä paikka ei ollut hyvä alkuunkaan. Hänki naurahti hieman ja otti Tokin selästä kiinni. Nyt heillä olisi mainio aika lähteä pois vessasta, johonki hiukan mukavempaan paikkaan. Nyt kun liikuntaunnin nuoret jannut eivät olleet tiellä, ihmettelemässä miksi kaksi jätkää tulisi yhdessä pois vessasta joka oli ollut varattu ainakin 2 ja puoli tuntia..
"Haluatko lähteä minun huoneeseeni vai..sinun?" Lucas sanoi ja jatkoi heti perään "En ole varma onko Billy siellä. Hän nimittäin saattaa lukea filosofiaa." Lucas lisäsi ja toivoi että Billy JOSKUS menisi edes tunneille, kun aina lukisi huoneessaan. Mutta, sehän oli alunperin Lucaksen kämppä, joten Billykin varmaan suostuisi poistumaan jos Lucas tältä pyytäisi. "Kyllä, tulen mielummin sinun mukaasi kun luen psykaa." Luc naurahti ja irrottautui Tokista. Hän meni oven luo, avasi lukon, ja raotti hiukan ovea nähdäkseen oliko pukuhuoneessa ketään. Huone oli tyhjä, mutta kasseja oli penkeillä. Selvä, tunti on siis menossa, nyt pitäisi nopeasti luikkia pois. Hän vinkkasi Tokille ja niin he lähtivät. Ihme ja kumma Tokin paita lojui samassa paikassa kuin ennekin. He lähtivät nopeasti, Tokin vielä laittaessa paitaa päällensä. Toivottavasti Tokin "rakas" liikunnanopettaja ei tulisi tielle , jäkättämään taas että missäs Toki oli ollut ja mistä hän tuli.
|
|
|
Post by Toki on Jul 21, 2007 16:00:05 GMT 2
Toki hymyili Lucaksen paitaa vasten ja kohotti katseensa reippaasti pidempään poikaan. Lucaksen sitten kysyessä kysymyksensä Tokin hymy leveni vielä asteen. Kyllä hän kämppiksen kestäisi paremmin kuin sen, että joutuisi selittelemään Lucakselle erikoisia yllätyksiä ruokakaapin suunnalta. "Sinun? Omani on... no, se on mitä on." Toki virnisti Lucakselle ja päästi tästä vihdoin irti. Lucaksen painuessa ovelle, Toki seurasi aivan tämän perässä, melkein kosketusetäisyydellä. Päästyään turvallisesti pukuhuoneen suunnalle Toki kiskaisi paidan huolimattomasti päälleen ja nappasi laukkunsa. Juuri kun Toki oli päässyt ovelle liikuntasaliin johtava ovi aukesi. Toki ei jäänyt katsomaan taakseen, koska melkeinpä tunnisti askeleen ja hieman pihisevän hengityksen. "Voi helvetti!" Toki sihahti ja tarttui Lucasta kädestä vetäen tämän reippaaseen juoksuvauhtiin.
"NAGOYA! Takaisin, heti!!" karjaisu kuului varmaan toiselle puolelle koulurakennusta. Toki vilkaisi olkansa yli ja näki äkäisen liikunnanopettajan seisomassa pukuhuoneen ovella naama punehtuneena. Enenpää Toki ei katsonut vaan kiritti juoksuvauhtiaan entisestään. Helvetti kun oli saanut pelästyä. Kerrankin lyhyistä ja nopeista jaloista oli hyötyä, ja Toki pinkoi kuin kuolemanvaarassa pakoon liikunnanopettajaa. Lucas raahautui toisessa kädessä. Hän oli ennenkin tappanut ihmisiä juoksuvauhdillaan, mutta ehkä Lucas pysyisi perässä. Olihan tämä pelannut ihan komeasti koripalloakin. Vasta kahden mutkan jälkeen Toki hidasti vauhtinsa ensin hölkäksi ja sitten töksähteleväksi kävelyksi. Helvetti, sattui. Brunette puuskutti kevyesti ja huojui hetken ennen kuin sai tasapainonsa takaisin. "Okei, älä ikinä harrasta seksiä ja juokse sen jälkeen." Toki naurahti tukahtuneesti Lucakselle ja piteli ahteriaan. Hän oli varmaan reväyttänyt jotain. Sattui niin perhanasti. Onneksi Tokin kipukynnys oli kasvanut hieman, ja hammasta purren brunette alkoi linkuttaa käytävää pitkin kohti asuntoloita. Kunhan hän vain pääsisi makaamaan niin kaikki olisi hyvin.
|
|
Lucas.G
Koulun nouseva tähti
Moi, Lucas tykk?? Tokista.
Posts: 106
|
Post by Lucas.G on Jul 21, 2007 16:16:46 GMT 2
Lucas käveli rauhallisesti ja rennosti liikuntasalin johtaviin oviin päin, ennekuin Toki kirosi ja sähisi ja nappasi tätä kädestä, Luc ihmetteli että jaa, taasko liikunnanopettaja aikoi ahdistella Tokia.. He juoksivat kauheata vauhtia käytävillä, Toki edellä ja Lucas mallikkaasti perässä. Tottakai Lucas osasi juosta, hän harrasti 100 metrin juoksua joskus..aikoinaan. Tosissaan sen jälkeen Lucas laihtui ja laihtui, kuten useimmat yleensä vain lihovat, nii tässä Luci teki taas poikkeuksen. Häntä jotenkin nauratti tilanne että he juoksivat ympäri koulua paeten liikunnanopettajaa, hänhän oli vain opettaja, tietenkin se, miten he selittäisivät myöhästyneen tunnilta noin 2 tuntia liikunnanopettajalle. Ehkä he pääsivät kuin koira veräjästä tällä kertaa.
Lopetettuaan juoksemisen ja hölkän Toki kirosi ahteriaan. Tokin hyppessä ja voivotellessaan kipeää hanuriansa, Luc naurahti pienestä. "Totta, tänään on urheiltua saatu ihan tarpeeksi." Ensin liikuntatunnilla koripalloa, sitten seksiä, onhan sekin urheilua?! ja vielä juoksukierros koulun ympäri. He olivat menossa Lucaksen kämpille ja Luc yritti katsoa oliko hänen kämpissään valot auki sen takia että Billy oli taas siellä, ääliö, ei ikinä käy koulussa. He tallustelivat asuntoloihin ja Luc nappasi ketterästi avaimet takataskustaan. Hänen avaimenperänä roikkui hänen omalla nimellään varustettu "Lucas" avaimenperä. Hän työnsi huonoon lukkoonsa avaimen pään, ja käänsi itseään päin ja nykäisi koska ovi oli huono eikä auennut normaalisti. Hän käski tokin odottaa hetken sillä hän katsoisi olisiko Billy siellä, ja oliko huone aivan myrskyn jäljiltä.
Hän asteli sisälle, työnsi päänsä sisälle ja kurkkasi. Ilokseen huomasi Billyn olevan tunnilla. "VIHDOINKIN!" Lucas hurrasi ja tuuletti. Ainiin, ehkä pitäisi kertoa myös Tokille joka hieman saattoi katsoa kieroon koska ei tiennyt miksi Luc hurrasi niin paljon. "Billy on tunnilla." Lucas tokaisi ja ohjasi Tokin sisään.
[jatkuu lucin kämpällä?]
|
|
|
Post by Toki on Jul 21, 2007 16:21:31 GMT 2
[Joo, mä voin varmaan jatkaa suoraan sinne. ]
|
|