Se on tähti, tiesitkös?

[Mikey]

Mikey nosti katseensa maasta.
"Seurustelen" Hän hymyili.
Dorinen kanssa. Kaunein tyttö maailmassa. Suloinen, fiksu ja mukava.

"Entä sinä?" Ei ehkä kevyin aloitus keskustelulle. Yksityiselämä siis.
Jos toinen kysyi, niin kyllä Mikey vastasi, ellei asia ollut hänelle erityisen arka.
Oli outoa, että hän edes seurusteli. Mikey, joka oli aina hyljeksitty omituinen poika. Hän ei harrastanut varsinaisesti mitään.
Varsinkaan urheilua. Mikey ei ollut mitenkään ihmeellinen poika. Tavallinen.

[Kaoru]

Kaoru oli arvannut oikein. Hemmetti!
"Ah, en. En ole kovin hyvä sellaisissa..." Kaoru hämmentyi kun Mikey käänsi kysymyksen takaisin. Kaoru ei tosiaankaan ollut kokenut seurustelussa. Pisin suhde taisi olla viikon. Noh, ehkä Ranskan myötä poika saisi kokemusta myös seurustelusta.

"Sain hankittua vasta ensimmäisen ystäväni. Kiitos Dorinen, en ole enää syrjäytynyt erakko joka kaivelee hautoja." Kaoru hymyili pienesti Mikeylle, ja antoi käsiensä pudota kyljille. Kaoru ei oikeastaan tiennyt mitä sanoa. Ei hän ennen olisi paljastanut mitään. Pitäisi varmaan kotona mitata kuume...
Kaoru huomasi muutenkin käyttäytyvän oudosti. Hän hymyili, jopa tuikituntemattoman seurassa. Se oli suorastaan ennenkuulumatonta.

[Mikey]

Mikey virnisti. Hän ei sittenkään ollut ainoa melko kokematon. Ensimmäinen kunnon seurustelu. Tai no, kuka tietää mitä tästä tulisi. Jäisikö se viikonlopun hölmöilyksi vaiko vähän pidemmäksi iloksi.

"Enpä ole pahemmin tyttöjen ihailun kohteena ollut. Aikaisemmin"
saati poikien Mikey hymähti. Mikeyn tapoihin ei kuulunut julistaa asioitaan näin avoimesti.
Olisi ehkä kannattanut jäädä sänkyyn tänään..

Mikey näpräsi paitansa helmaa ja katseli ulos reijästä tähtitornin seinässä.
Taas myöhä. Kello oli luultavasti jo lähemmäs puoltayötä.
Kaikki tuttavuuden syntyivät jostain syystä nukkumaanmenoajan jälkeen.
Tottakai Mikey valvoi mielellään myöhään ei siitä ollu kyse.

[Kaoru]

Kaoru kohotti kulmaansa pojan sanoille.
"Aijaa? Minä olin valmis lyömään pääni pantiksi, että sinulla on kuolaavia tyttösiä perässä menit sitten minne yökerhoon tai vessaan. Onneksi en lyönyt, olisin ilmeisesti tällä hetkellä päätön." Kaoru virnisti. Eipä olisi uskonut. Varsinkaan, että Mikey kertoisi tälläistä Kaorun kaltaiselle epäilyttävästi käyttäytyvälle ihmiselle.

"Minulla ei ole tuota ongelmaa, ongelma on ihan itsessäni." Ehkä siitäkin oltiin pääsemässä eroon? Tai sitten ei. Joitakin asioita ihmisessä on mahdotonta muuttaa, ja Kaorun kohdalla se taisi olla sitoutuminen. Mitä ideaa sitoutua jos voisi olla vapaa? Tai ehkä Kaoru ei vaan ollut tavannut ketään joka olisi saanut hänet pysähtymään.

[Mikey]

Mikey katsoi hölmistyneenä Kaorua.
Näyttikö hän muka siltä,että tytön juoksisivat hänen perässään. Ehkä hiukan imartelevaa siinä mielessä, että ehkä hän ei ollutkaan niin toivoton tapaus. Nojaa. Jos Dorine oli huomannut hänet, niin miksi hän olisi niin väritön.
Ehkä Mikey itse kuvitteli olevansa näkymätön. Kuka sanoi ettei vika olisi hänessä itsessään.
Mikeyn ehkä kannattaisi pitää suurempaa meteliä itsestään? Nojaa. se ei ehkä olisi pojan tyylistä.
Hiljainen pikku Mikey. Sellaisena kaikki häntä pitävät. Reaktio onkin sitten hauskaa katsottavaa, kun kuullaan, että Mikey harrastaa paheita..

[Kaoru]

Kaoru naurahti kevyesti nuoremman hölmistyneelle ilmeelle. Poika tosiaankin oli söpö! Harmi vain, että varattu. Kaoru kunnioittaisi tätä sen verran, että pitäisi näppinsä irti. Yksi pelastettu tapaus lisää. Kaoru käänsi Mikeylle selkänsä ja katseli ikkunasta tähtitaivasta. Poika etsiskeli katseellaan tuttuja tähtikuvioita, hahmottamatta kuitenkaan yhtäkään.

"Taivas on niin erilainen täällä..." Kaoru huokaisi puoliääneen. Japanin taivas näytti huomattavasti erilaiselta. Samat tutut tähdet, joista yksikään ei loistanut Ranskan taivaalla. Täällä ei ollut edes kirsikankukkia! Tylsä maa, omalla tavallaan. Ranska tosin oli antanut Kaorulle enemmän kuin Japani, joten siinä mielessä maa oli ihan mukava.
Kaoru vilkaisi olkansa yli Mikeyta. Tästä ei oikein osannut ulkonäön perusteella sanoa mistä tämä oli kotoisin.

[Mikey]

"Niin jenkeissäkin.." Mikey mutisi.
Hän vihasi Ranskaa. Liikaa hienostuneita ihmisiä. Rikkaita hyvin kasvatettuja kakaroita ja liiaksi ylpistyneitä vanhempia.
Ranskassa ei ollut mitään, mistä hän piti. Paitsi Dorine, mutta Dorine ei ollut ranskalainen. Jos hän olisi saanut valita, hän ei olisi tullut tänne. Ranskalaiset puhuivat vain ranskaa. Liian itsekkäitä opettelemaan englantia. Koska Ranska oli paikallisväestön mielestä parempi kieli kuin englanti. Mikey puhui Jenkkikorostuksellaan eikä hävennyt yhtään. Kaikki koulussa puhuivat niin erilailla englantia. Kaikkien aasialaisten puheista ei saanut aina edes selvää. Saati itse ranskalaisten.

Mikey laittoi hupparinsa vetoketjun ylösasti kiinni. Hän kietoi ranteessaan olevan huivin kaulalleen ja tuijotti kattoa.
Tummuneita parruja. Ja jotain etovaa möhnää. Mikey ei ollut varma halusiko hän edes tietää mitä kisoja täällä oli pidetty.
Heinäsirkat soittivat ulkona. Oli jo ihan pimeää. Nopeasti vilkaistessaan kelloa Mikey totesi sen olevan puoli 11.
Tähdet tuikkivat pirteästi taivaalla. Täysikuu.

[Kaoru]

"Oletko jenkeistä?" Kaoru käännähti takaisin Mikeyn puoleen. Poika kohotti hieman toista kulmaansa. Poikahan oli täynnä yllätyksiä. Kaoru oli ruvennut kiinnittää enemmän ja enemmän huomiota englantinsa lausumiseen. Se oli syvältä. Japanilainen aksentti paistoi liikaa läpi. Kaorulla olisi vielä huimasti töitä. Tosin tähän mennessä hän olikin pärjännyt kehuttavasti ranskankielen taidoillaan. Ilmeisesti englantikin oli pakko opiskella, ihan tulevaisuuttakin varten.

Jos Kaoru aikoisi oikeasti toteuttaa unelmansa maapallon kiertelystä kameran kanssa, hän tulisi tarvitsemaan kielitaitoa. Kaoru kiitti hyvää kielipäätään. Pojan oli onneksi helppo omaksua kieliä nopeasti, mutta englanti tuotti vaikeuksia. Tai ei sinänsä kielioppi ja sanasto - ainoastaan lausuminen.
Kaoru huokaisi syvään. Ehkä Mikeyn kanssa keskustelu olisi ihan hyvää harjoitusta. Mieluitenhan poika kuitenkin puhuisi japaniksi, mutta tässä koulussa ei pahemmin ollut samaa kieltä puhuvia. Tai ainakaan Kaoru ei ollut vielä tutustunut heihin. Kyllä poika oli kiinnittänyt huomiota muutamiin, jotka voisivat olla syntyperältään japanilaisia, mutta nykyaikana oli niin vaikea sanoa varmasti.

[Mikey]

Mikey nyökkäsi. Mieluiten hän olisi syntyperältään brittiläinen. Hän ihaili aina brittiläisten aksenttia ja maa oli muutenkin mielenkiintoinen. Mikey oli käynyt lontoossa useasti. Erityisesti camden town viehätti häntä. Kaikki pienet putiikit ja marketit.
Lontoossa oli kaikki mielenkiintoista. Oli hauskaa ja helppoa matkustaa metrolla. Metrolla pääsi minne vain. Mikey huokaisi.

Huomenna olisi taast yksi tylsä päivä lisää. Mikey laski kuinkakauan kestäisi, että hän pääsisi pois.¨
Hän joutui käymään koko koulun loppuun täällä. Mikä tuska. Ranska ja sisäoppilaitos.
Mikey tuhahti.

[Kaoru]

Kaoru huokaisi äänekkäästi. Varsinainen päivä. Kaoru oli kuluttanut kolmisen tuntia vain seisomalla huteran tähtitornin huipulla miettien elämäänsä. Oli siinäkin varsinainen. Normaalit nuoret viettivät aikaa yökerhoilla tai muuten vaan kuhertelemassa ja kittaamassa alkoholia. Ennen Kaorukin oli kuulunut tuohon joukkoon.
Ei kuulunut enää.
Ranskan myötä sekin oli jäänyt. Toisaalta, ei Kaoru kaivannutkaan sitä elämää. Japanin Kaoru saisi hypätä vaikka järveen jos halusi. Ranskassa kukaan ei tuntenut Kaorua, ja se oli hyvä. Kenenkään ei tarvinnut tietää menneisyydestä.

Kaoru laski katseensa kivilattiaan ja potkiskeli olematonta kiveä tylsistyneenä. Hän ei ollut kovin hyvä olemaan se aktiivinen puoli keskustelussa. Viime aikoina hiljaisuus oli kuitenkin ruvennut ahdistamaan. Mieluummin mitätöntä keskustelua kuin hiljaisuutta.

[Mikey]

Mikey katseli poikaa.
Mikään ei pistänyt häiritsevän näköisesti silmään ja muutenkin ihan mukiinmenevä ulkonäkö.
Mikey ei uskaltanut vilkaista muita ihmisiä "sillä silmällä", kun ei tahtonut rikkoa välejään Dorinen kanssa.
Häntä ei tosin kiinnostanutkaan erityisemmin. Kukaan ei oikein ollut säväyttänyt häntä samallalailla.

Saman sukupuolen kanssa seikkailut olivat jääneet sisäoppilaitoksen toiselle puolelle.
Mikey oli bi. Hän tiesi sen vallan hyvin. Poika ei tahtonut hankkia huonoa mainetta tai muutenkaan herättää pahemmin huomiota.
Häntä ei kiinnostanut olla esillä. Jos hänellä olisi bändi hän voisi sen vuoksi näyttäytyä..

"Kuinka vanha olet?"

[Kaoru]

"17." Kaoru katsahti hieman yllättyneenä Mikeyhyn. Puhuihan tämä. Ei sillä ollutkaan mitään pahemman luokan ongelmaa. Käsi nousi taas leikittelemään hiuksilla. Kaoru oli huomannut tekevänsä sitä hieman liiankin usein. Se kävi hermoon. Kaikki muukin kävi nykyään kovin helposti hermoon.

"Ensimmäinen ja viimeinen vuosi täällä, koomista." Kaoru naurahti pienesti sanojensa painoksi. Ei siinä ollut mitään koomista, ennemminkin surullista. Kaoru oli oppinut pitämään paikasta. Tosin kämpät olivat surkeat ja likaiset jos ei viitsinyt tehdä siivousta samantien kun muutti. Kaoru ei viitsinyt, joten katto oli vieläkin harmaa, ja sängyn alta löytyi edellisen omistajan alusvaatteita. Oli karmivaa asua sellaisessa läävässä.
Ehkä Kaorun omilla siivoushaluilla oli hiukkasen vaikutusta asiaan. Poika ei ollut kovin siisti ihminen, ja tälläkin hetkellä huoneen lattia oli täynnä maalipurkkeja ja pensseleitä löytyi jopa vessasta! Joku päivä Kaoru huomaisi ettei itsekään löytäisi mitään asunnostaan.

[Mikey]

Mikey nyökkäsi. Hän olisi täällä vielä seuraavankin ja sitä seuraavankin vuoden.
Poika kirosi mielessään, että oli heittänyt koulunkäyntinsä niin läskiksi. Aika täällä olisi lyhyempi ja kestettävä tuska pienempi.
Jos hän olisi kuunnellut, mitä hänelle sanottiin, hän olisi nyt paljon tyytyväisempi. Jos ja jos.

Oli jo kylmä ja Mikey hytisi. Kohta olisi jo viisainta lähteä.
Aski oli tyhjä. Lisää olisi vasta huoneessa. Jossain niiden vaateiden alla.

[lyhyyyyyyyt. vähän kiire kevätjuhlaan ]

[Kaoru]

Kaoru tuskin edes huomasi Mikeyn nyökkäystä. Poika käänsi nuoremmalle selkänsä ja ponnisti istumaan kapeaan ikkunarakoon. Kaoru jätti toisen jalkansa turvallisesti tornin sisäpuolelle, saisi edes jostain tukea jos putoaisi. Ei suostuisi kuolemaan ihan helpolla. Kaorun oli pakko hymyillä. Enää poika ei oikeastaan ajatellut hyppäävänsä vapaaehtoisesti alas. Viikko sitten ajatus oli ollut mielenkiintoinen, ellei jopa mahdollinen - ei kuitenkaan enää. Kaoru oli päässyt yli kuoleman tavoittelemisesta.

"Luuletko, että kuoleman jälkeen saa olla vapaa?" Kaoru oli kysynyt kysymyksen melkeinpä jokaiselta tapaamaltaan ihmiseltä. Ihmisiä oli helppo arvioida kuolemaan suhtautumisen perusteella. Kaoru oli kehittänyt mielessään oman mallin vastauksille. Katsotaan miten Mikeyn kävisi. Ainakin poika oli vaikuttanut ihan rehelliseltä ja ystävälliseltä nuorelta. Asioiden kanta saattaisi kuitenkin vielä muuttua.
Kaoru kietoi kätensä ympärilleen. Ulkona oli alkanut tuulla kylmästi. Kaoru yritti lämmittää käsivarsiaan. Kohta saattaisi olla aika painua kämpille nukkumaan. Ehkä poika voisi jopa raahautua opiskelemaan. Huomennahan olisi ihan mukava päivä - liikuntaa ja kuvaamataitoa. Tosin mieluummin Kaoru olisi viettänyt päivää ulkona valokuvaten.

[Mikey]

[tää vähän junnaa paikoillaan :> nyt jotain säpinää!]

"Toivottavasti" Mikey mutisi puoliääneen.

"Mikey, sinun pitäisi nyt päättää mille riparille menet"
"En ole menossa. Menen protulle"
"Mutta minä ja isäsi toivoisimme että menisit rippileirille. Siellä oppisit jotain Jumalasta"
"En usko jumalaan. En tahdo oppia siitä mitään"
"Mutta Mikey.."
"Kuolen kuitenkin joskus, enkä usko että mä katuisin vaikken riparille menisikään. Sinne voi mennä myöhemminkin jos haluaa"
"Taivaassa tarvitaan jumalaa"
"Ihan sama mihin päädyn"

Mikey muisteli nykyään useammin menneitä. Hän muisti yhtäkkiä ne, mitkä luuli jo unohtuneen. Hyvässä ja pahassa.
Loppujen lopuksi Mikey oli mennyt prometheus leirille. Oli siellä kaksi päivää ja kärähti tupakan poltosta, sekä alkoholista, joten hän joutui tulemaan sieltä pois. Hänen vanhempansa olivat pettyneitä. Eikä siinä muutenkaan ollut kaikki.
Mikey terrorisoi perheen arkea muutenkin tihutöillään. Hän oli suutuspäissään rikkonut kirkon ikkunoita ja maksoi siitä vielä tämän vuoden alussa. Nyt hänen perheensä oli luultavasti saanut velkansa maksettua.
ja Mikey sai erota kirkosta.