Play it for the girls [sovittu]

[Nana]

Opettajan näyttäessä epäilevältä, Nana tiesi, että pitäisi yrittää kovemmin, mutta hänen onnekseen, Toki puuttui peliin ja alkoi selittämään jotain puuta heinää opelle, joka näytti jo harkitsevalta.
Pojan mainitessa jostain laulukilpailusta, Nana katsoi tätä oudosti.
oikeasti joku laulu kilpeilu?! Haluan sinne! Haluan! Haluan! Haluan! Nyt pitää vain löytää pari, ellei sitten Toki suostuisi... Porkkana mietti ja näki Tokin katseesta, että hän huijasi vain opea, joka näytti jo iloiselta.

Open puhuessa seksistä ja tupakasta, Nana joutui naamioimaan naurunsa yskän puuskaksi, että opettaja ei alkaisi perua duetto asiaa.
"noh, jos te osallistutte siihen, niin voisinhan minä harkita" opettaja sanoi, luoden silmäyksen kaksikkoon.
"no, hyvä on. Mutta luvatkaa harjoitella ahkerasti!" opettaja sanoi innostuneena ja hymyili heille sädehtien, kuin he olisivat hänen lapsiaan, joista hän olis ylpeä.
"kiitos opettaja" Porkkana sanoi hymyillen kiltisti, tarttui Tokia käteen ja raahasi äkkiä huoneesta pois, ennenkuin opettaja muuttaisi mielensä.
"senkin liero" Nana sanoi nauraen ja tuuppasi ystävällisesti Tokia kylkeen.

[Toki]

"Oi kiitos." Tokin teki mieli loikata opettajan kaulaan kun tämä myönsi luvan. Poika ei kuitenkaan ehtinyt edes harkita tätä vaihtoehtoa kun Nana jo raahasi hänet ovesta ulos. Heti kun ovi oli suljettu, Toki repesi nauramaan.
"Mitä minä muka tein?" Toki kysyi leveästi virnuillen ja hypähti pari porrasta alemmas. Jes, he olivat onnistuneet! Nyt Tokin ei tarvitsisi stressata niin paljoa koetta. Hän saattaisi jopa päästä läpi siitä.
"Opettajamme on muuten aika hyvin perillä nykyajan nuorison mielenkiinnonkohteista." Toki virnisti kieroutuneesti Nanalle ja lähti reippaasti käytävälle. Se mitä Toki ajatteli jääköön salaisuudeksi. Nanan ei ainakaan vielä tarvitsisi tietää siitä, että oli suunnittelemassa duettoa pojan kanssa joka seurusteli itseään vanhemman pojan kanssa. Saisi nähdä kiinnostaisiko Nanaa enää sen tiedon jälkeen tehdä duettoa hänen kanssa.

"Kuvisluokka saattaisi olla vapaana tähän aikaan päivästä. Siellä on jopa kone, joten voimme hankkia taustamusiikin." Toki oli tehnyt tuttavuutta kuvisluokkaan enemmän ja vähemmän Shiron takia. Poika kun tuppasi taiteen parissa aikaa viettää. Niinpä Toki oli aika perillä luokan aikataulusta.
Nanaa odottamatta Toki suuntasi kulkunsa kuvisluokalle, joka olikin aivan kulman takana. Luokka oli koko iltapäivän vapaa, ja onneksi ohitse kulki vielä mukava opettaja joka suostui pyynnöstä avaamaan oven. Tosin Tokin ahkerat taiteen harjoittajat -sanavalinta saattoi johtaa miespoloista hieman harhaan. Luokka oli kuitenkin heidän käsissä vaikka koko loppu iltapäivän jos he niin haluisivat.
"Näetkös? Onni taitaa olla puolellamme." Toki virnisti leveästi Nanalle.

[Nana]

"ai mitäkö?" Nana sanoi viattomasti ja pyöritteli silmiään.
Sitten hän virnisteli.
"sinä olisit saanut kysyä koko jutun, koska "charmissani" taitaa olla jotain vikaa, koska hän ei aluksi suostunut. Taidan olla rikki" Porkkana sanoi ja seurasi Tokia, ajattelematta itse, minne he menisivät.
"jos äitini ajattelisi moista nuorista, kolauttaisin häntä kaulimella päähän" Nana sanoi virnuillen.
Vaikka eihän hän tosissaan sitä tekisi.
"en ole käynyt ennen kuvis luokassa, joten en tiedä sen aikataulua. Sinä näytät tietävän kaiken siitä.. oletko treffaillut jotan tyttöä siellä?" Nana kysyi vihjailevasti ja räpytti prinsessamaisesti ripsiään ja suipisteli huuliaan.

Pian he olivat jo kuvisluokan edessä, ja miespoloinen oli innoissaan avannut oven, Tokin kertoessa kuinka taiteen ystäviä he ovatkaan.
Nana kurkisti sisään.
"wau! onpas iso huone!" Nana sanoi ja meni sisälle, Tokin selittäessä jotain sellaista, että heillä oli onni puolellaan.
Porkkana pudisti päätään, että keskittyisi.
Hän köhi hetken ja kohdisti katseensa Tokiin.
"sanoit, että sinulla oli muutama biisi ehdokas?" Nana sanoi ja istahti pulpetille, mistä näki tietokoneen ruudulle.

[Toki]

Nana yllätti hänet tyystin kysymyksellään tyttöjen treffaamisesta. Mitä tuollaiseen muka pitäisi vastata? Ei, en treffaile tyttöjä vaan poikia. Ja vitut. Toki tunsi pienen punan kohoavan poskilleen, ja poika vältti Nanaan katsomista.
"En oikeastaan..."
Toki raivasi tiensä tietokoneen luo ja käynnisti sen hiljaisena. Nyt pitäisi vain keskittyä laulamiseen, kun sitä oli edes harkittu. Ehkä perheestä erossa oleminen oli edes hieman kohottanut itsehillintää ja -luottamusta. Toivoa saattoi aina, vaikka sisko olisikin ehkä ollut ihan mukavaa tukea. Tai Shiro...
'Helvetti, keskity.' Toki kohdisti katseensa tuimana tietokoneen näyttöön ja naputteli sormillaan pöytää. Kyse ei sentään ollut maailmanlopusta, mutta voisi hän siltikin keskittyä kerrankin kunnolla tekemisiin. Edes hetki ilman suloisen albiinopojan ajattelua, kiitos. Joskus Toki totisesti toivoi, että olisi vain voinut kääntää Shiro vaihteen off-asentoon.

Nanan kysymys sia Tokin hätkähtämään pienesti ja hän muisteli mitä oli silloin miettinyt. Aivan, juuri niin.
"Oletko koskaan kuullut High school musical -elokuvan musiikkeja? Siellä on muutama ihan suloinen duettokappale." Toki hymyili Nanalle herttaisesti ja kaivoi taskustaan pienen mp3-soittimen. Onneksi hän kantoi kappaleita mukana soittimessa.
"Oletko ajatellut balladia vai jotain menevämpää?"

[Nana]

"ooh" Nana sanoi vinkaten silmää, mutta ei tahtonut kiusata enää poikaa enempää.
Tyttö istui pulpetin päällä lootusasennossa ja katseli hiljaisena, kun tietokone aukeni hitaasti mutta varmasti.
"olen! ne ovat ihania!" Porkkana sanoi ihaillen ja muisteli muutamaa kappaletta.

We're All In This Together! Start Of Something New! What I've Been Looking For! Bop To The Top! Breaking Free! Porkkana muisteli ihania kappaleita ja katsahti sitten Tokiin.

"sinä saat sanoa... en ole kuullut laulu ääntäsi, jotta tietäisin, mikä sopisi meille parhaiten" Nana sanoi vihjailevasti ja virnisti sitten syyllisen oloisesti.

"But your faith it gives me strength
Strength to believe" Nana hyräili hiljaa ja nosti kätensä päänsä yläpuolelle, elehtien tanssimista.
"pitäisikö sitten hankkia plussaa puvuista?" Porkkana nauroi ja haaveili jo erilaisista puvuista, mitä hän voisi pitää.
"mutta sitten he luulevat meitä diivoiksi" Nanan haave poksahti kuin saippuakupla.

[Toki]

Toki nyökkäsi tyytyväisenä Nanalle. Se oli hyvä, että he kumpikin tiesivät mistä puhuttiin. Toki itse piti eniten ehkä Breaking freestä, ja sitä hän oli ajatellut heille lauluvaihtoehdoksi.
"Breaking Free?" Toki ehdotti hymyillen. Toki osasi laulaa biisin vaikka väärinpäin ja päällä seisten, sen verran monta kertaa hän oli sitä hoilotellut läpi, tosin kukaan ei ollut kuullut. Olisi hauska päästä kokeilemaan sitä ihan oikeana duettona eikä vain tyytyä hyräilemään niitä kohtia jotka eivät kuuluneet itselle.

Tokin oli pakko nauraa Nanan eläytymiselle. Ilmeisesti tämä innostui oikein kunnolla ajatuksesta.
"En usko, että se vanha kääkkä arvostaisi pukuja sen enenpää kuin minun äidinkielentaitojani." Toki nauroi päätään pudistellen ja sai vihdoinkin koneen päälle. Johan oli hidas vekotin. No, mitäpä muuta saattoi odottaa koulun tavaroilta.
Odottaessaan koneen lataavan viimeisiä ohjelmia, poika hyräili lähes huomaamatta Breaking Freetä, tosin hiljaisella äänellä. Kyllä hän vieläkin aristi oman äänen kuulumista, kun se siis kuului jonain muuna kuin puheena. Puhumisen Toki kyllä hallitsi.

[Oon muuten kuvitellut Tokille just sellasen lauluäänen kun sillä jätkällä HSM:ssä. <3 (jo siis ennen kuin näin koko hemskutin ihanan leffan ja kuolattavan miehen xD)]

[Nana]

"Jooh! Se on ihana!" Nana sanoi ja virnisti iloisesti, kun toinen oli valinnut juuri hänen lempi biisinsä.
"se sopii minulle vallan mainiosti" Porkkana vielä lisäsi inhimillisesti ja rummutti käsillään reisiään kappaleen mukaan.
"opettajalle tulee tippa linssiin, kun kuulee meidät!" Nana sanoi ja oli innoissaan jo kehuista, mitä he luultavasti saisivat.
[Nanalta ei itseluottamusta puutu.. xD ]

"äidinkielentaitojasi? etkö ole hyvä siinä?" Porkkana kysyi ja virnisti epävarmana.
Hän ei tiennyt, mitä poika tarkoitti sitä sanoessaan, mutta päätti unohtaa sen.
"mutta jos meillä olisi puvut, olisivatko ne samanlaiset, kuin siinä musikaalissa? sellaiset valkeat?" Porkkana mietti ääneen ja siveli leukaansa mietteliäänä, kuvitellessaan itsensä ja Tokin valkoisessa.
"lataa jo" Nana tuskaili koneelle ja huokaisi.
Hän kuuli hiljaista hyräilyä, ja virnisti iloisesti. Hän pomppasi hiljaa pulpetilta ja meni ihan Tokin taakse kuuntelemaan.

[minä en ole ajatellut, millainen ääni Nanalla olisi... ]

[Toki]

Toki nauroi Nanan vitsille, että opettaja muka itkisi heidän esitykselleen. Tuskin. Tai pitäisi nyt katsoa jos edes tulisi mitään esitystä. Sitä ennen Tokin olisi voitettava ramppikuumeensa. Brunette ei ollut varma oliko Nana vain noin itsevarma vai vitsailiko hän.
Toisaalta, jos he onnistuisivat tässä niin mikä ettei? Voisivathan he vaikka suunnatakin siihen kilpailuun josta Toki oli vihjannut opettajalle. Nana ainakin oli vaikuttanut hyvin innokkaalta siitä haasteesta. Olihan tyttö ottanut tämänkin haasteen noin vain vastaan.

"En tosiaankaan ole hyvä. Opettaja antaisi minulel hylätyn jos en osaisi puhua niin hyvin kuin osaan. Sitä hän monesti onkin ihmetellytkin. Puhuessani saan esiin vaikka mitä mielenkiintoista, mutta kun pitäisi kirjoittaa jotain, ajatukset vain puuroutuvat." Toki virnisti Nanalle ja kiinnitti soittimensa tietokoneeseen. Hetken kone hurisi itsekseen, kunnes suostui avaamaan tiedostot. Nopeasti ja tottuneesti Toki etsi oikean kansion ja klikkasi oikeaa biisiä.
"Ne tiedä olisiko meillä sellaiset puvut, mutta jos olisi, voisin vannoa, että perässäsi juoksisi koko koulun koiraskatras seuraavien viikkojen ajan." Toki virnisti ilkikurisesti. ''Ja minä saisin naispuoliset otukset kimppuuni. Shiro ei pitäisi siitä.''

Vihdoinkin kone avasi biisin. Toki vilkaisi Nanaa kulmiensa alta ilmoittaakseen, että olisi valmis kokeilemaan musiikin kanssa laulamista. Pakkohan sitä joskus olisi aloittaa. Harmi vain, että Tokin tehtävänä olisi aloittaa kappale, perkele. Nanan aloitus olisi varmasti onnistunutkin ja Toki olisi saanut hieman itseluottamusta. Nyt saisi todella taistella sen eteen. Nanan seurassa ehkä onnistuisikin, mutta opettajan kaiken näkevän katseen alla voisi tulla jo hieman tukalaa.

[Nana]

"minä rakastan kirjoittamista!" Nana kertoi itsestään.
"minä olen kirjoittanut muutamia kappaleita [en oikeasti], ja ne olisivat hyviä, jos olisi bändi, jonka kanssa harjoitella eri sointuja ja korkeuksia" Porkkana sanoi hajamielisesti ja virnisti sitten.
Nanan onneksi kone avautui pian ja hän veti itselleen tuolin koneen ääreen, ja istuikin Tokin vieressä kiltisti, eikä hiplannut hiirtä jne.

"ei kai nyt koko koulun..?! Hah, se olisi varmaan mahtava näky, mutta en sitten tiedä turvallisuuteni kannalta, olisiko se hyvä" Porkkana sanoi ja kohotti kulmiaan, Tokin sanoessa nimen Shiro.
"Shiro? onko hän veljesi tai jotain?" Nana kysyi uteliaana.
Hän ei kyllä halunnut udella liikaa, joten antoi Tokille aikaa vastata, jos tämä halusi.

"jee! pääsemme kokeilemaan!" Nana sanoi ja nousi seisomaan, koska röörit avautuisivat parhaiten silloin. Tyttö sulki silmänsä ja keskittyi.
Porkkana köhi hetken, etsi oikeaa sävel korkeutta, pyöritteli hartioitaan hetken ja avasi sen jälkeen silmänsä, jotka paistoivat jännityksestä ja innostuksesta.
"no niin... voimme aloittaa, jos sinä olet valmis?" Nana sanoi ja virnisti rauhoittavasti toiselle.

[Toki]

Oops, menit sitten sanomaan sen ääneen. Mitenkäs nyt suu pannaan?
"Öh, hän on..." poikaystäväni? Ja vitut juuri kun he pääsivät alkuun. No, eiköhän se Nanalle joka tapauksessa jossain vaiheessa selviäisi.
"Shiro on poikaystäväni." Toki tuijotti tiiviisti tietokoneen näyttöä pieni suloinen puna poskillaan. Biisi käynnistyi hetken hidastelun jälkeen ja Toki katsoi kuinka Nana valmistautui koetukseen. Toki itse ei jaksanut nähdä vaivaa, ei hän ollut koskaan ennenkään mitenkään valmistautunut laulamiseen. Se tuli vain luonnostaan.

"Okei..." Toki vilkaisi hieman hermostuneena Nanaa, mutta hymyili kuitenkin. Kyllähän sitä nyt hieman piti jännittää, sehän oli aivan tervettä. Ihme ja kumma, Tokia ei kyllä pahemmin pelottanut, kiitos Nanan. Tämän seurassa oli helppo vain olla oma itsensä, jopa laulamisen tienoilla, ainakin toivottavasti.
Toki käynnisti biisin ja katsahti Nanaan hymyillen. Poika nuolaisi huuliaan ja aloitti.
"We're soarin', flyin', there's not a star in heaven that we can't reach." Ääni toimi juuri niin hyvin kuin Toki oli odottanutkin. Hymy kohosi väkisinkin bruneten kasvoille lyhyen pätkän aikana. Tästähän saattaisi oikeasti tulla hauskaa.

[Nana]

Nana hymyili, pojan alkaessa vastata, eikä hämmästynyt vastaukseen.
"jooh, se on hyvä tietää, että jos annan onnenpusun sinulle jossain käytävässä, saatan saada turpaani jolta kulta" Porkkana sanoi hymyillen ja otti Tokin poskesta, retuuttaen.
"en minä kyllä usko, että minun näköiseni turpaan saa! tai siis, Shiro taitaa olla paljon minua söpömpi, joten hän ei tule minun takiani mustasukkaiseksi" Porkkana sanoi iskien silmää.
"söpöä!" Nana sanoi pojan punastumiselle ja hymyili, kun poika näytti valmiilta.

Nana hengähti nopeasti ja nyökytteli musiikin ja pojan laulamisen tahtiin.
Sitten tuli hänen vuoronsa.
If we’re trying, So we’re breaking free Nana lauloi kauniisti.
Hän hymyili Tokille.
ja hän vähätteli ääntänsä! Porkkana ajatteli, ja odotti että Toki jatkaisi mihin hän jäi.
Nana antautui musiikille ja heilui musiikin tahtiin, mikä tuli koneelta.
Hän vilkaisi ikkunaan ja näki päälaen vilahtavan siellä.
huh! toivottavasti Toki ei huomannut heitä! Saimme yleisöä, ja jos hän huomaa heidtä vasta laulun loputtua, hänen itsetuntonsa saattaa kohota, koska hän uskalsi laulaa kumminkin Nana ajatteli ja meni ikkunan eteen tanssahtelemalla sinne.

[Toki]

Toki hymyili jännittyneenä, mutta onnellisena, kuunnellessaan Nanan ääntä. Pakko sanoa, että heidän äänensä kuulostivat aika hyvältä yhdessä, ainakin Tokin korvaan. Pian tulikin Tokin vuoro jatkaa.
"You know the world can see us, in a way that different than who we are." Tokin katse seurasi katseellaan Nanaa kun tämä siirtyi ikkunan eteen. Brunette ei oikein tiennyt mitä ajatella, mutta päätti sitten olla ajattelematta mitään ja keskittyä laulamiseen. Hän piti siitä, ja oikeastaan Nanan kanssa se oli huomattavasti hauskempaa kuin yksinään. Voisi olla aika kaivaa esiin se unelma laulajan urasta ja hankkiutua opetukseen. Sitä hän totisesti tulisi tarvitsemaan, koska ei tuntenut itseään vielä kovinkaan hyvin.
Aloittaminen oli ollut vaikeinta, mutta jatkaminen oli helppoa. Toki ei voinut kuvitellakaan lopettavansa tätä, ainakaan vähään aikaan. Hän olisi Nanalle suuren kiitoksen velkaa. Tyttö saisi itse päättää miten hän sen maksaisi takaisin. Ajatus kilpailuun lähtemisestä tuntui nyt lähestulkoon houkuttelevalta. Toki rakasti huomiota. Jonkun piti vain saada tämäkin puoli esiin, ja sillä se oli hoidettu.

[[Kauhee kun repesin tolle päälaelle. x'D Mulla oli koko ajan semmonen mielikuva, että nää oli jossain toisessa kerroksessa, mutta. ^^; Njoo, ehkä ne on maantasalla. XD Ja tuli pätkä... ;_;]]

[Nana]

[mä ajattelin samoin, mutta tikkaat on olemassa... siellä ne keikkuu tikkaiden kanssa, ja yrittävät pysyä pystyssä, jotta ne tikkaat ei kaatuis ja ylimmäiset ei katkasis niskojaan]

me olemme hyvä pari! tai siis, äänemme kuulostavat hyvältä yhdessä.. mitäköhän mieltä hän on? Porkkana ajatteli ja virnisti, Tokin jatkaessa siitä mistä hän oli lopettanut.
Musiikki pauhasi sopivalla voimakkuudella, koska olisi ollut ärsyttävää, jos ääni olisi ollut niin kovalla, että toisen laulamisesta ei olisi kuullut mitään.

Tai että se olisi ollut niin hiljaisella, että olisi seonnut rytmistä.
"Creating space between us, ‘Til we’re separate hearts"
Nana jatkoi ja hänen teki mieli tanssia vauhdikkaasti.
Odottaessa, että poika jatkaa, Porkkana ei voinut ajattelematta, että he sittenkin osallistuisivat siihen kilpailuun.
Olisihan se hyvää harjoitusta, ja ties, vaikka paikalta löytyisi ehdokkaita, jotka haluaisivat perustaa bändin.

[saanko varastaa sellaisen idean, että Nanalla olisi samanlainen ääni, kuin musikaalin Gabriellalla?]
[jostain kumman syystä, tästä tuli extra lyhyt]

[Toki]

[[Ryöstä vaan. Noi tikapuut ois kyllä aika komee näky. xD kunnon komppania keikkuu jossain kolmessametrissä ja kurkistelee kun toiset laulaa. Toki varmaan tukehtuis jos näkis. XD]]

Toki jatkoi tyytyväisenä siitä mihin Nana oli jäänyt ja pian olikin kertosäkeen vuoro. Toki ei edes jaksanut miettiä laulamisen tressaamista, vaan nousi ylös tuolilta, valmistautuen kertosäkeeseen. Toki ei ollut turhaan katsonut musikaalielokuvaa montaa kertaa läpi, vaan hän muisti melkeinpä ulkoa kaikki askeleet. He olivat siskon kanssa opetelleet jopa joidenkin tanssien koreografioita. Toki nappasi pöydältä paksun tussin ja esitti laulavansa mikkiin. Tätähän voisi melkeinpä vaikka harrastaa vapaa-ajalla. Tokilla ainakin oli hauskaa, ja niin kyllä näytti olevan Nanallakin. Ehkä Tokin pitäisi tarjota auttava käsi Nanan bändi-ajatukselle? Vaikka kyllä Nana itsekin osasi laulaa, joten mihin siinä Tokia tarvittaisiin? Kyllä he varmaan voisivat yhden biisin yhdessä tehdä. Toki voisi kokeilla kaivaa jotain vanhoista sanoituksista jostain pöytälaatikon pohjalta. Eiköhän niitä vielä jossain ollut tallella.
"But your faith it gives me strength, strength to believe." Muutamalla lennokkaalla askeleella Toki oli Nanan lähettyvillä virne kasvoillaan.
"We're breakin' free." Pienin naurun tyrskähdys karkasi nuoren pojan huulien välistä, mutta tämä sai kuitenkin hallittua itsensä sen verran että oli valmiina jatkamaan laulua. Opettaja saisi tosiaankin kokea varsinaisen yllätyksen. Tuskinpa tämä katuisi sitä, että oli antanut heille luvan laulaa dueton.

[Nana]

[noh noh... ne on varastanut paloauton tai jotain.. xD]

Nana nautti laulamisesta, ja dueton laulaminen Tokin kanssa tuntui järkevältä vedolta.
Opettaja tulisi yllättymään, kuten muutkin, kun he saisivat A:n kokeesta.
Porkkanan teki mieli nauraa, kun Toki tempautui täysillä mukaan, esittäen laulamista mikkiin. Nana kumminkin puraisi huultaan ja lauloi Tokin kanssa kohdan "But your faith it gives me strength
Strength to believe" yhtäaikaa. Ja Tokin jälkeen lauloi vielä kohdan "We’re soarin’".

Nana puri lujaa huulestaan, kuullessaan naurun tyrskähdyksen ja yritti estää nauramisen, koska muuten koko laulu menisi piloille, jos hän alkaisi nyt nauramaan kuin vanha aasi.

Porkkana heilui musiikin tahtiin ja pyörähteli ympärinsä.
Hänen pyörähtäessä, hänen katseensa osui ikkunaan, missä pojat virnuilivat, mutta pian he katosivat näkyvistä, varmaankin joku opettaja huusi heidät alas tai jotain. Tai sitten he tipahtivat.