Annetaan kohtalon kuljettaa~ (sovittu)

[Yoru]

Yoru naurahti kevyesti ja hieroi niskaansa hiukan huvittuneen näköisenä.
”Mikä tässä maailmassa loppuen lopuksi on reilua?” poika kysyi. Hän oli jo aika hyvä kertomaan näitä maailman viisauksia ja muita hempeily juttuja, vaikka nuorukainen itse ei koskaan ollut edes arvannut, että joskus tuollaisia tulisi hänen suustaan. Nuorukainen kun vähät välitti ulkopuolisesta maailmasta.

Yoru ehti ummistaa taas silmiään vain hetkeksi, kun hän tunsi Lucasin istuutuvan arasti tämän syliin. Poika äännähti hiukan kummissaan ja katsoi, kuinka toinen kietoi kätensä hänen ympärille ja painoi kasvonsa nuorukaisen kaulaa vasten.
Hän katsoi hölmistyneenä tyhjyyttä eteensä, kunnes hymy levisi pojan huulille ja hän päätti kietoa kätensä Lucasin lantion ympäri. Kyljessä tuntui vain pieni kipu, sillä toinen poika ei edes painanut tarpeeksi aiheuttaakseen kipua Yorulle.

”Sinähän se osaat aina yllättää”, Yoru sanoi hiljaa ja puristi kevyesti toista lähemmäs itseään. Poika sulki lopulta taas silmänsä ja hengähti varovasti raskaammin mitä yleensä.
”Syötkö sinä koskaan mitään? Et paina lähes tulkoon mitään”, nuorukainen mumisi ja nosti kättään, sekoittaen sillä toisen tukkaa virnuillen.
”Pitäisikö sinua alkaa syöttää? Saisin ainakin hyvän tekosyyn aina tulla sinun luoksesi ja kaikkea”, poika sanoi naurahtaen kuivasti. Hän saattoi todellakin kuulostaa pervolta Lucasin mielestä, mutta minkäs teet? Yoru laski taas kättään alemmas ja päätyi sillä silittämään toisen selkää rauhallisesti.

[lucas]

Yorun sylissä todellakin oli lämmintä, niin kuin Lucas oli arvellutkin. Hänhän olisi voinut vaikka nukahtaa siihen, toisen syleilyyn, jos olisi ollut sen verran väsynyt. Väsynyt Lucas kyllä olikin, muttei niin väsynyt, että olisi alkanut nukkumaan toisten sylissä. Ei, se ei kävisi päinsä.

Poika irvisti pienesti toisen sekoittaessa hänen hiuksiaan. Hän ei vain pitänyt siitä, että joku kajosi hänen hiuksiinsa. Yorun tapauksessa hän ehkä pystyi hyväksymään sen, muttei se kivaa ollut siltikään. Pitäisikin varmaan valittaa toiselle asiasta sitten vähän myöhemmin.
"Tarvitsetko sinä muka tekosyyn tullaksesi luokseni?" Lucas kysyi hymähtäen vasten toisen kaulaa. Hän ei oikein osannut kuvitella, että Yoru kehittelisi jotain päättömiä tekosyitä tullakseen Lucaksen luokse. Ei, toinen oli kyllä niin itsevarma, että oksat pois.
"Ja kyllä minä syön... tosin en varmaan tarpeeksi", poika tuumasi vältellen, vastaten hieman myöhässä toisen esittämään kysymykseen. Hän huokaisi, aavistuksen turhautuneena. Syöminen oli taas kerran yksi asia, josta Lucas ei olisi välittänyt puhua. Pojan mielessä kävi sillä hetkellä, että olikohan yksikään häneen itseensä liittyvä aihe sellainen, josta hän puhuisi ilomielin. Hän ei keksinyt yhtäkään ainakaan siltä istumalta.

[Yoru]

Yoru pudisti päätään, pidellen yhä silmiään kiinni.
”En minä mitään syitä kaipaa”, poika sanoi ja piirsi kevyesti erilaisia kuvioita toisen selkään, joista tuskin kukaan olisi saanut ikinä selvää.
”Mm”, nuorukainen äännähti ja valutti taas toisen kätensä Lucasin alaselälle.
”No. Kyselemmekö me toisilta, vai olemmeko hiljaa?” Yoru kysyi ja raotti aavistuksen verran silmiään, katsoakseen puistoa paremmin. Ties kuinka paljon kello oli ja pojalla alkoi olla hiukan kylmä, vaikka Lucas olikin siinä lähellä. Nuoremmasta pojasta nyt ei vaan tullut minkäänlaista lämmikettä, kun hän niin laiha oli.

Poika ei sinänsä väsyttänyt, mutta kylkikivun takia, hän olisi taas mieluusti mennyt makailemaan jonnekin pehmeään sänkyyn, vaikka Lucasin lähellä olikin mukavampaa.
Yoru liikahti hiukan toisen alla ja tunsi pientä kiihotusta haarojenvälissä. Olipa sielläkin hyvät ajoitukset.
´Hemmetti´, poika ajatteli ja jähmettyi siihen paikkaan. Liikkuminen pahentaisi vain asiaa. Nyt oli se vaarana, että Lucas alkaisi liikkua. Vaikka se olikin epätodennäköistä, että nuorempi poika turhia heiluisi, kun hän välttelisi satuttamasta Yorun kylkeä.

[lucas]

"No, jos me kysymme jos tulee jotain kysyttävää", Lucas mutisi toisen kaulaa vasten vastaukseksi vanhemman pojan kysymykseen. Häntä ei ainakaan tällä hetkellä oikein innoittanut asia jostain 'minä kysyn ja sinä vastaat' -keskustelusta. Siinä nimittäin tulisi todennäköisesti vastaan se, että toinen haluaisi tietää perheestä ynnä muista Lucakselle aroista aiheista. Eikä poika voisi olla ihan tuppisuuna, vaan hänen pitäisi myös vastata toiselle jotain.

Lucas jännittyi automaattisesti toisen jähmettyessä liikkumattomaksi. Poika rypisti hieman kulmiaan ja nosti varovasti päänsä irti toisesta, jotta pystyi katsomaan tämän kasvoja. Mikäköhän toiselle oli yhtäkkiä tullut? Nuorempi poika ei pitänyt tilanteesta, sillä toisen yhtäkkinen jähmettyminen sai hänen olonsa epämukavaksi ja hieman jännittyneeksi, epävarmaksi.
"Mitä nyt?" Lucas kysyi arasti ja katsoi toista kysyvästi.

[lyhyttää >_<]

[Yoru]

Yoru tunsi pienen punan nousseen ruhjeisille poskilleen, joka ei ollut laisinkaan yleistä pojalle.
”E-ei mitään. Minulla vain sattui kylkeen”, nuorukainen hymähti ja katsoi Lucasta mustan otsatukkansa takaa. Hän olisi totaalisesti pulassa, jos tämä tästä pahenisi.
´Ajattele vaan jotain ei pervoa, niin kyllä se siitä´, Yoru ajatteli ja käänsi punastuneen katseensa muualle, nenä hiukan nyrpeänä. Tämä todellakin oli nolo tilanne.
Poika silmäili pimeää puistoa nielaisten hiljaa. Hän piteli tilanteesta huoli, kiinni toisesta, sillä Yoru uskoi, että Lucas pahoittaisi mieltään, jos hän päästäisi irti ja alkaisi kylmästi katsella muualle. Hän ainakin tuossa asemassa kohottelisi kulmiaan ihmeissään.

[[ Lyhyttä. ;___; Kyahkyah. ]]

[lucas]

Lucas katsoi toista ihmeissään, eikä yhtään ollut perillä toisen tukalasta tilanteesta. Poika siristi aavistuksen silmiään Yorun punastuessa. Siis toinen todellakin punastui, eikä Lucaksella ollut aavistustakaan, miksi. Tai saattoihan Lucas vain kuvitellakin toisen punastuksen, puistossa nimittäin ei ollut kovinkaan valoisaa. Jokatapauksessa poika ei jaksanut vaivata päätään pidempään kyseisellä asialla.

"Ai... en kai minä vain paina kylkeäsi tai jotain", Lucas kysyi hieman huolissaan Yorun kerrottua, mikä toisella kuulemma oli vikana. Lucas kevensi hieman otettaan toisesta ja katsahti huolestuneena, ettei vain ollut vahingossa koskenut toisen kylkeä tai jotain. Todettuaan, ettei niin ollut, nuoremman pojan katse kääntyi taas Yorun kasvoihin. Toisen oli kääntänyt kasvonsa toiseen suuntaan, ja se oli Lucaksesta hieman outoa. Tai mistä hän tiesi, eihän hän Yorusta tiennyt vielä oikein mitään. Poika huokaisi hiljaa ja katsoi toista huolestuneena. Olikohan kylki sittenkään toisen syy. Tai siis, punastua kylkikivun takia...
"Kuule... teinkö minä jotain...?" Lucas kysyi hetken kuluttua hiljaa ja painoi katseensa toisen rintakehään. Poika puri taas vaihteeksi kevyesti huultaan, ja vilkaisi toisen kasvoja arasti.

[Yoru]

Yoru äännähti hiukan vaivalloisesti. Hänen ei olisi huvittanut katsoa Lucasta, sillä nuorukainen varmaan näyttäisi typerältä punastellessaan, mutta siitä huolimatta poika viitsi kääntää katsettaan hiukan toiseen, kun Lucas heikensi otettaan. Kuullessaan pojan kysymyksen, Yoru hymähti hiukan. Tämä tilanne oli kyllä tukala.
”Jos totta puhutaan, niin aiheutat hiukan tukalia tilanteita minulle”, Yoru sanoi yhtäkkiä täysin suoraan ja virnisti nolona. Poika todellakin oli suorapuheinen.
Nuorukainen irrotti toisen kätensä Lucasin ympäriltä ja siirsi sillä suortuviaan pois tummien silmien edestä.
”Nyt varmaan saat kovatkin traumat minusta?” poika murahti, mutta oli selvästi häpeissään vilkkaasta hormonitoiminnastaan. Yoru huokaisi hiljaa ja nojautui paremmin penkin selkänojaa vasten, rentoutuen hiljalleen, vaikka häntä jännitti Lucasin reaktio. Hän nuolaisi huuliaan kevyesti ja katsahti toisen olan yli puistoa. Katuvalot olivat huonot ja alkoi selvästi olla jo yö. Japanilaispoika pudisti päätään hiukan ja siirsi katseensa ilmeettömästi Lucasiin.

[[ Tää taas sekoilee täällä, ku on kuume noussu taas vaihteeksi. x__X Laitoin tänki roolin aluks Dayakolla. \o/ ]]

[lucas]

Lucaksella meni hetki tajuta toisen pojan sanojen sisältö. Hän vain räpytteli hieman silmiään hämmentyneenä, kunnes tajusi tilanteen lopultakin. Voi luoja hän osasi olla välillä typerä... Lucas punastui ja käänsi katseensa sivuun toisesta. Vai että sellainen vaiva toisella oli. Eikä hän ollut tajunnut. Lucas irotti toisen kätensä vanhemman pojan kaulasta ja nosti sen kasvojensa eteen. Hän sulki hetkeksi silmänsä ja veti syvään henkeä. Yoru piti häntä varmaan todella taukkina. Kuka tahansa toinen olisi varmasti tajunnut toisen tukalan olon, mutta ei Lucas. Poika halusi vajota maan alle.

"Itsestäni minä saan kyllä traumoja...", Lucas mutisi nolona ja avasi silmänsä, suunnaten katseensa Yoruun. No, toisen tukalaan oloon olisi helppo ratkaisu. Lucas huokaisi pienesti ja kapusi varovasti pois toisen sylistä, jääden kuitenkin istumaan tiiviisti vanhemman pojan kylkeen.
"Mikset sinä sanonut... tai siis... anteeksi, etten minäkään tajunnut", Lucas mutisi ja painoi katseensa kiusaantuneena polviinsa.

[Yoru]

Yoru hymyili leveästi Lucasille kietoen kätensä tämän hartioille.
”Noh, noh. Ei varmaan kukaan tuommoisia asioita saa hetkessä selville”, poika naurahti ja painautui tiiviimmin toista vasten.
”Toivottavasti sinulle ei tuu nyt kylmä”, hän mumisi ja kosketti sormellaan Lucasin huulta. Yorua hiukan huoletti, kun nuorukainen tuntui purevan aina huultaan, oli tilanne mikä hyvänsä.
”Hhm. Sinulla ei ole kohta huulia ollenkaan, kun puret niitä”, poika totesi ja nojautui lähemmäs Lucasta, koskettaen melkein toisen huulia omillaan. Yorua hävetti äskeinen tapahtuma. Leveä virnistys kohosi nuorukaisen huulille ja hän huokaisi hiljaa hieroen sormellaan otsaansa. Samalla poika nojautui kauemmas ja kohautti olkaansa, vaikka kylkeen sattuikin. Hengittäen rauhallisesti, Yoru painoi otsansa Lucasin päätä vasten ja hymyili.
”Haluatko vain istua tai tehdä jotain?” poika kysyi hiljaisella äänellä, ummistaen silmiään hiukan. Tällä oli selvästi pakkomieli siihen, että Lucasille ei vaan tulisi tylsää tai muuta vastaavaa, huolehtivainen kun oli.

[[ Lyhyt, mutta tää pakotetaan syömää, ku en oo kyylemma syöny mitään kuumeen takia kunnolla. Woah. ]]

[lucas]

Lucas hymyili hieman toiselle tämän huolehtiessa siitä, ettei hänelle tulisi kylmä. Yorun huolenpito tuntui mukavalta, Lucas kun ei vastaava ollut pahemmin kokenut elämänsä aikana. Ja Yoru tuntui huolehtivan aivan kaikesta. Kuten esimerkiksi Lucaksen huulesta, jota poika oli taas huomaamattaa purrut hieman liikaa. Itse Lucas ei pahemmin noteeraanut sitä, että puri huulensa monta kertaa viikossa verille. Huulen pureminen oli vain pinttynyt tapa, jota Lucas teki jokaisessa hieman epämielyttävämmässä tilanteessa tai silloin kun poika oli epävarma.

Nuorempi poika hymähti hieman ja kuljetti katsettaan toisen kasvoissa. Toisen huulet tulivat hetkeksi niin lähelle Lucaksen omia, että hänen teki mieli suudella toista. Tai niin hänen oli varmaan koko ajan tehnyt mieli, mutta varsinkin nyt kun toinen oli niin lähellä. Yoru kuitenkin vetäytyi kauemmas ennenkuin Lucas oli ehtinyt päättää. Mutta mitäpä siitä, kyllä hän varmaan saisi vielä Yorua suudella.

Lucas kohotti hieman kulmiaan Yorun kysyessä, mitä nuorempi poika oikein haluaisi tehdä. Hän huokaisi hieman ja painautui tiiviimmin toista vasten.
"Sinähän lellit minut vielä piloille tuota menoa", Lucas mumisi ja hymyili hieman.
"Mutta minulle on ihan sama. Mitä sinä haluat tehdä?" poika jatkoi ja nosti hellästi kätensä toisen poskelle.

[Yoru]

Yoru virnisti hiljaa ja ummisti silmiään hetkeksi, tuntiessaan Lucasin kädellä poskellaan.
”Mmh. Ehkä minun on tarkoituskin lelliä sinut pilalle”, poika tokaisi ja hieroi vapaalla kädellään niskaansa, kun toisella kädellä hän piti toista tiiviisti lähellään.
”Ja minulle on ihan sama. Teen mitä tahansa, mitä sinä haluat”, nuorukainen hymähti leveästi. Hän kuulosti varsin pervolta omissa korvissaan, mutta Lucas ei varmaan itse huomaisi sitä. Yoru haroi mietteliäänä tukkaansa ja käänsi katseensa puiston maisemista Lucasiin.

”Minua ainakin alkaa väsyttää, kiitos kylkeni ja raittiin ilman”, poika mumisi ja hengähti syvään saaden kuuman hengityksen huuruamaan ilmaan.
”Joten minusta ei liiemmin ole mihinkään erikoiseen”.
Yoru suukotti kevyesti Lucasin poskea ja nielaisi sen jälkeen vaivalloisesti, kun kylkeä alkoi todella särkeä.
”Tässä kivussahan alkaa jo todella harkita sinne terkkarille menoa”, poika sanoi naurahtaen ja irrotti otteensa Lucasista, koskettaen kummalakin käsillään kylkeään irvistäen vaistomaisesti.
Nuorukainen murahti hiljaa. Ei hän todellakaan voinut olla näin heikko tuollaiselle kivulle. Hänhän varmaan näytti pennulta toisen silmissä.

[lucas]

Lucas sulki silmänsä toisen suukottaessa hänen poskeaan. Yoru vaikutti hieman väsyneeltä, ja Lucas alkoi miettiä, pitäisikö heidän kohta lähteä takaisin koululle, jotta toinen pääsisi lepäämään. Poika avasi huokaisten silmänsä vanhemman pojan irrottaessa otteensa hänestä ja valittaessa kylkeään.
"Jos sinä olisit mennyt heti sinne terkkarille, olisit varmaankin jo kunnossa", Lucas totesi ja tutkaili toista katseellaan. Poika sipaisi hiuksiaan pois kasvojensa edestä ja antoi sitten katseensa kiertää autiossa puistossa.

"Miten sinä muuten alunperin satutit tuon kylkesi?" Lucas kysyi hieman arasti hetken kuluttua ja loi silmäyksen toisen kylkeen. Silloin kirjastossa Yoru oli jo valmiiksi vammoilla, ja Lucasta oli alkanut kiinnostaa, mistä toinen oli ne saanut.
"Ei sinun tarvitse kertoa jos et halua", poika kiirehti jatkamaan. Jos toinen ei haluaisi kertoa, niin se olisi ihan okei. Ei Lucaskaan halunnut kertoa kaikkia asioitaan toiselle. Vielä.

[Lyhyttä... ;_;]

[Yoru]

”Ei ehkä”, poika mumisi lähes äänettömästi. Hän tosiaan on omapäinen, kun asettaa oman ”egonsa” terveyden edelle. No, eihän koskaan ollut liian myöhäistä muuttua. Yoru hymähti hiukan, kun Lucas kyseli hänen kyljestään.
”Hhm. Sinä varmaan tiedät, että olen hiukan nokkava muita kohtaan ja.. No, se ylimielisyys käy joskus omaksi kohtalokseen. Ja kaiken lisäksi minä en puolusta itseäni ellei siihen ole hyvää syytä”, Yoru virnisti ja haroi tukkaansa, katsellen nuorempaa poikaa silmiin.
”Ja kyllähän minä sinulle kerron kaiken, mitä haluat tietää”, nuorukainen hymähti ja nojautui kevyesti lähemmäs toista, mutta ei tehnyt mitään.
Poika kietoi kätensä toisen ympärille ja virnuillen painautui aivan kiinni Lucasiin.
”Kävitkö sinä terkkarilla, kun sinut hakattiin?” Yoru kysyi ja kosketti kädellään pojan tikattua poskea mietteliäänä. Hän todella aikoi kostaa niille jengiläisille Lucasin puolesta, vaikka siitä tulisikin lisää jälki-istuntoa.

[[ Lyhyttä. :3 Mutta lievä inspiskato mulla, kun oon potenut sitä flunssaa. ^^; ]]

[lucas]

[Tää taas on potenut kamalia vieroitusoireita, kun ei muutamaan päivään päässyt pelaamaan... ]

Lucas kohotti aavistuksen kulmiaan Yorun kertoessa, miksi tämä oltiin hakattu. Tai eihän toinen nyt ihan suoraan kertonut, mitä oli kenellekin tehnyt, mutta suunnilleen Lucas kyllä ymmärsi. Mutta sitä poika ei ymmärtänyt, miksei Yoru muka puolustautunut, mikäli tällä ei ollut kunnon syytä. Noh, ehkä Lucas joskus oppisi tuntemaan toisen sielunelämää sen verran, että ymmärtäisi.

Lucas hymyili pieensti vanhemman pojan kietoessa kätensä hänen ympärilleen. Hän nyökkäsi hieman toisen kysymykselle ja värähti Yorun koskettaessa hänen tikattua poskeaan. Sitä aristi vieläkin, eikä se ollut ihmekään.
"Joo, kävin minä. En minä itse olisi saanut sitä kuntoon, verta tuli ihan liikaa", Lucas totesi melko välinpitämättömästi ja olisi varmaan kohauttanut olkiaan, jollei olisi ollut Yorun syleilyssä.
"Tikit ovat oikeastaan melko ärsyttäviä. Ne kutittavat, ja minun tekisi mieli vain raapia ne pois", poika jatkoi ja huokaisi turhautuneena. Hän painautui hieman lähemmäs toista ja sulki silmänsä.
"Ja tuosta jää ihan varmasti arpi...", Lucas mutisi harmissaan ja avasi silmänsä hetken kuluttua. Kyllähän pojalla oli arpia oikein reippaasti omastakin takaa, mutta ne olivat sentään paikoissa, jotka sai piiloon. Poski sen sijaan oli melko näkyvä paikka, eikä Lucas välttämättä olisi halunnut arpea koristamaan naamaansa.

[Yoru]

Yoru nyökkäsi hiljaa ja katseli mietteliäänä toisen poskea. Nuorukaisen mielestä olisi aika sääli, jos Lucasin kasvoihin tulisi arpi, koska se ei sopisi siihen laisinkaan.
”Kannattaa olla vaan varovainen niiden tikkien kanssa”, poika mumisi hiljaa ja laski kätensä alas, jotta hän ei vahingossakaan satuttaisi nuorempaa poikaa. Yorulla itselläkin oli kokemusta tikeistä. Nuorukainen kun oli pienempänä ollut hyvinkin riehakas ja aggressiivinen.
”Hnn. Paleleeko sinua? Täällä alkaa olla jo aika myöhä ja kylmä”, Yoru sanoi ja katsahti ilmeettömästi ympärillensä, kunnes hän laski katseensa Lucasiin, pieni hymy huulillaan. Pojalla itsellä ei ollut niin kylmä, kuin voisi luulla, sillä ohut kauluspusero ei pidä kylmää tuulta.
Japanilaisnuorukainen siirsi katseensa kenkiinsä, kun kylkeen sattui taas. Ei hän aikonut todellakaan näyttää kipuaan Lucasille, kun hän itsekin oli varmasti mustelmia täynnä.

[[ Lyhyttä, anteeksi, mutta ei jaksa oikee kirjottaa, kun satutin taas hauikseni ratsastaessani. ;__; ]]