|
Post by Tommy on Apr 12, 2007 15:58:25 GMT 2
Tommy huomasi toisen yllättyvän. Hän hymähti hieman toisen luullessa häntä Thomasiksi. Kaikki luulivat hänen nimeään vain lempinimeksi, hän oli tottunut siihen. Hänen äidillään oli varmasti viirannut päästä nimetessään poikansa moisella nimellä, josta tuli mieleen lähinnä söpö pikkupoika, mutta toisaalta sellainen huivipää oli nimeämishetkellä ollukkin. Hän oli kuulemma vauvana ollut harvinaisen hiljainen lapsi, mutta myöhemmin oikea kauhukakara.
"Ei ku Tommy", hän sanoi korjasi toisen virheen automaattisesti. Hän ryttäsi toisen antaman nenäliinan, jossa oli nyt enemmän verisiä kohta, kun puhtaita ja pudotti sen tyhjään kahvikuppiin. Ehkä vähän ällöttävää, mutta nuorukainen vähät välitti. Ei hän mitään veristä paperimyttyä taskussakaan aikonut loppupäivää kantaa.
Tytön seuraava kysymys sai nuorukaisen tuijottamaan tuota arvioivasti. "En mä oo koskaan kokeillu, mut nyt ku otit puheeksi.." nuorukainen sanoi ja kaivoi taskustaan avaamattoman tupakka-askin. Hän repi sen muovikääreen auki ja nappasi yhden savukkeen. Hän sytytti syöpäkääryleensä ja puhalsi savuvanan huuliensa välistä. "Jos niillon jotain sanomista, niin tulkoot sanomaan. Ei ois eka kerta, ku ne ei arvosta mun tapaani elää", nuorukainen tuumasi. Hän oli jo täysin rauhoittunut eikä tiennyt oliko se hyvä vai huono asia.
[päästän veljeni tähän nyt tässä välissä. Puolen tunnin päästä taas koneella. ]
|
|
Elaina
Koulun nouseva tähti
nirppanokka
Posts: 152
|
Post by Elaina on Apr 12, 2007 16:25:00 GMT 2
[[ oukkei. kiva ropettaa vaihteeks tälläkin tavalla, ettei tarvitse aina viikkoa odottaa vastausta. XD moon datamarsu. ps. niin datamarsu, et pistin näemmä bbc:n sijaan html:ää tonne väliin. no joo. ]] Elaina hymyili pojan kertoessa, että Tommy oli hänen ihan oikea nimensä. Oikeastaan oli mukava kerrankin tavata joku Tommy. Neidistä tuntui, että hän oli tavannut ihan tarpeeksi Thomaksia, Marie Roseja, Haroldeja ja muita vastaavia kotikulmillaan. Tommy tuntui kivan yksinkertaiselta. Tyttö yritti olla katsomatta, kun Tommy tunki verisen paperiliinan kahvimukiinsa. Hän melkein tunsi vatsansa sisällön liikkeet ja tiesi, ettei voinut enää kovin kauaa pidätellä itseään. Joko hän oksentaisi omasta tahdostaan tai sitten vaistomaisesti. Kummassakin tapauksessa hän halusi sen tapahtuvan jossakin muualla, kuin koulun ruokalassa. Elaina ei ollut kauhean heikkohermoinen, mutta olisi tervettäkin ihmistä voinut hieman kuvottaa, jos rasvaisen suklaapiirakan jälkeen saisi katsella valkoista veri- ja kahvitahraista kuppia. Elaina nielaisi kuuluvasti ja yritti kiinnittää huomionsa toisaalle, esimerkiksi siihen, mitä poika sanoi. Tyttö naurahti Tommyn sanoille ja katsoi ympärilleen ruokalassa. Opettajia ei näkynyt missään. Tuskinpa kukaan olisi edes erottanut savua masentavan harmaiden seinien keskellä, saatika kahta tupakoivaa nuorta tässä ihmismäärässä. Niinpä Elainakin raotti askin kantta ja otti yhden savukkeen sormiensa väliin. Hetken hän harkitsi, pyytäisikö pojalta tulta, mutta päätti jättää sen tekemättä. Hän ei todellakaan halunnut pojan kuvittelevan kysymystä naurettavaksi iskurepliikiksi. Niinpä tyttö asetti tupakan huuliensa väliin, kaivoi hopeisen Zippo-sytyttimen laukustaan ja sytytti savukkeen. Hän imaisi tupakkaansa ja sulki silmänsä hetkeksi. Elainan elämän suurimpia jokapäiväisiä nautintoja oli ehdottomasti tämä. "Oikeestaan olis ihan kiva nähdä, mitä ne yrittäis", tyttö mietti ääneen. Tosiaankin, olisi mielenkiintoista nähdä jonkun opettajan reaktio. Olihan niiden pakko tietää, missä puolet oppilaista vietti välituntinsa, mutta mitähän tapahtuisi, kun saisivat selville, että jollain oli otsaa polttaa koulun ruokalassa. Luultavasti sitä tavallista: huutoa ja jälki-istuntoa. Ihan kuin siitä olisi jotain hyötyä.
|
|
|
Post by Tommy on Apr 12, 2007 16:55:51 GMT 2
[datamarsu kuullostaa kivalta sanalta. yay! ^___^ ]
Tommy poltteli rauhassa savukettaan ja naurahti hieman Elainankin sytyttäessä tupakan. Toinen poltti niin nautinnollisen näköisesti, että nuorukainen ei voinut olla virnistämättä. Hän tuskin muisti enää, että tuo tyttö oli saanut äsken hänet raivon partaalle. Huivipää oli aina ollut vähän ailahtelevaista sorttia, joten eipä mielialojen voimakkaat muutokset mitään uutta olleet. Toisaalta hän yleensä tukahdutti tunteensa mieluummin kuin päästi ne valloilleen. Se oli hänen puolustusmekanisminsa, jonka hän oli luonut narkkarivuosinaan ja niistä toipuessaan. Oli helpompaa piilottaa kaikki tunteet muilta, kun olla aidosti oma itsensä. Ainoa huono puoli tässä käytännössä olikin se, että silloin kun päästi tunteensa valloilleen, ne olivat viisisataa kertaa voimakkaampia, kun jos niitä käsittelisi päivittäin.
"Sä varmaan saisit vaan huudot ja jälki-istuntoa. Normi käytäntö. Mut ne tappais, koska oon kuulemma aiheuttanu liikaa hankaluuksia", nuorukainen sanoi ja tuhahti. Ei hän tahallaan henkilökuntaa ärsyttänyt eikä varmasti yrittänyt hakeutua hankaluuksiin. Ei hän myöskään luullut olevansa kova uskaltaessaan uhmata sääntöjä. Hän oli vain oppinut olemaan nöyristelemättä mitään tai ketään. Ei nuorukaista kiinnostanut, vaikka joutuisi käytöksellään pahempaan pulaan. Hän ei vain kunnioittanut sääntöjä, jotka olivat hänestä naurettavia. Kuten se, ettei hän muka saisi pitää huiviaan päässä. Siitä tuli usein sanomista ja vielä useammin jälki-istuntoa. Oli hän muutamaan kertaan ottanut sen pois, mutta se oli tapahtunut omasta vapaasta tahdosta eikä kenenkään painostuksesta.
|
|
Elaina
Koulun nouseva tähti
nirppanokka
Posts: 152
|
Post by Elaina on Apr 12, 2007 17:34:41 GMT 2
Elaina huomasi Tommyn huvittuneen ilmeen ja naurahti katkerasti: "Tää alkaa olla nykyisin mun päivän huippuhetkiä." Tosiaankin, hänen seuraelämänsä oli Ranskaan muuton jälkeen kuihtunut kasaan. Hänellä oli ikävä rajuja bileitä, yhdenyönjuttuja ja shoppailua parhaiden ystävien kanssa. Täällä oli yksinkertaisesti tylsää, tylsää ja tylsää. Elaina huokaisi ja katsoi mietteliäästi ulos ikkunasta.
"Sä et näyttänytkään sääntöjen ja käytäntöjen orjalta", Elaina naurahti pojan vastaukselle. Tyttö ei itsekään olisi pahemmin säännöistä piitannut, mutta hänen oli pakko päästä siihen korkeakouluun, mihin pääsystä hän oli haaveillut jo pikkutytöstä. Sen verran hän oli kuitenkin aina uhmannut koulun sääntöjä, että oli paremman paikan puutteessa poltellut koulun portailla ja lyhentänyt kouluhameensa yläasteajoista lähtien. Jos omisti kauniit sääret, miksi niitä piti piilotella ruman hameen alla?
Hassua, Elaina mietti. Viis minuuttia sitten me oltiin toistemme kurkuissa kiinni ja nyt istutaan tässä sauhutellen kuin paremmatkin kaverit. Hän virnisti itsekseen. Tommy oli varmaankin mielenkiintoisin persoona, jonka hän oli lyhyen elämänsä aikana tavannut. Nykissä kaikki olivat joko ärsyttäviä pöyhkeilijöitä tai sitten armottomia mielistelijöitä.
"Mistä sä tulet?" tyttö kysyi hetken kuluttua varovasti. Hänestä tuntui, ettei poika liiemmin pitänyt utelusta.
|
|
|
Post by Tommy on Apr 12, 2007 18:21:26 GMT 2
Tommy nyökkäsi toisen vastaukselle. "Mulla ei oo elämän huippuhetkiä, joten oot onnekas", hän sanoi ja hymähti hieman surullisesti. Se oli totta, ettei hänellä ollut enää huippuhetkiä. Mitä hän oli tehnyt sen jälkeen, kun oli selvinnyt huumeriippuvaisuudestaan? Vaellellut paikasta toiseen tekemättä mitään, tutustumatta kehenkään. Hän tappeli ja vittuili ja joskus harvoin keskusteli asialliseen sävyyn, mutta silloinkin oli varma, että vastapuoli luuli hyötyvänsä jotain siitä, että tunsi hänet. Luuli hänen tuntevan jotain diilereitä tai vastaavaa. Noh, kyllähän nuorukainen tunsikin diilerin; hänen kämppiksensä. Entinen narkkari ja diileri samassa asunnossa oli sen verran tulenarka yhdistelmä, että Tommy oli jo tilannut ensimmäisen annoksensa lääkkeitä viihdekäyttöön. Ja sen takia hän vihasi itseään. Hän ei vain jaksanut enää sitä, että mikään ei tuntunut miltään ja halusi edes kerran keinotekoisia fiiliksiä. Vielä yhden kerran. Nuorukaisella oli ikävä kolmen vuoden takaista elämäänsä, joka oli ollut täynnä kavereita ja hyviä bileitä. Nykyään hänellä ei ollut enää muuta kuin narkkarintaustansa ja harmaa arki.
Nuorukainen virnisti mitään toisen todetessa, ettei hän näyttänyt sääntöjen orjalta. Ei säännöissä mitään vikaa ollut, mutta siinä vaiheessa, kun ne alkoivat rajoittaa liikaa hänen elämäänsä, hän lakkasi kunnioittamasta moisia. Hänen äitinsä sanoi, että nuorukainen joutuisi asenteensa takia vielä vankilaan. Tommy oli samaa mieltä.
Nuorukainen raaputti niskaansa ja imi tupakastaan savuja. Oli tosiaan outoa, miten käytös voi muuttua niin lyhyessä ajassa täysin päinvastaiseksi. Mutta parempi näin, sillä vaikka huivipää joutui usein tappeluihin, ei hän niistä nauttinut. Päinvastoin.
"Enkuista", hän totesi yksinkertaisesti. Toisen ei tarvinnut tietää kaupunkia tai mitään muutakaan hänen elämästään siellä. Se oli mennyttä, eikä nuorukainen halunnut nostaa sitä kaikkea uudestaan pintaan miettimällä liikaa. "Säkään et oo ranskalainen", hän esitti vastakysymyksen, ennenkuin toinen kysyisi enempää.
|
|
Elaina
Koulun nouseva tähti
nirppanokka
Posts: 152
|
Post by Elaina on Apr 12, 2007 18:55:39 GMT 2
Elaina hymyili Tommylle apeasti. Jos poika tosiaankin oli entinen narkki, hänellä mahtoi todellakin olla vaikeaa. Elaina päätti kuitenkin olla kysymättä mitään, ei hänkään pahemmin pitänyt siitä, jos tuntemattomat tulivat utelemaan. Tyttö oli hetken hiljaa ja imi mietteliäästi savukettaan. Jos hänen elämänsä olikin tyhjää, oli Tommyn varmaan kymmenen kertaa enemmän. Elainan ei sentään ollut tarvinnut lopettaa tupakointia, eikä ruokansa oksentamistakaan tähän laitokseen tullessaan, ainoa minkä hän oli menettänyt, oli tuttu kaveriporukka.
"New York", hän vastasi lyhyesti pojalle tämän tiedustellessa puolestaan, mistä tyttö oli tullut. Luultavasti Tommy kaivaisi taas esille hänen "snobiutensa", vaikkei Elaina enempää sanoisikaan. Hetken hän mietti, lähtisikö naisten huoneen kautta tunneille, mutta nyt kun hänellä oli pitkästä aikaa mahdollisuus harrastaa sosiaalista kanssakäymistä muidenkin, kuin opinto-ohjaajien ja rehtorien kanssa, tyttö päätti käyttää tilaisuuden hyväkseen ja jäädä vielä, ainakin hetkeksi. Sitäpaitsi Tommykaan ei enää näyttänyt siltä, että toivoisi tytön katoavan hameensa alle.
"Millä luokalla sä olet?" Elaina kysyi. Hän ei muistanut nähneensä poikaa, mutta se ei tarkoittanut sitä, ettei tämä olisi ollut samalla luokalla. Tyttö kun ei oikeastaan ollut pahemmin keskittynyt tarkkailemaan opetusta saati luokkatovereitaan. Hän toivoi vain pääsevänsä pian takaisin Viidennelle Avenuelle ja epäili, että jos alkaisi tutustua kehenkään, luopuisi samalla toivosta. Hän alkoi taas naputella pöytää tupakka-askilla ja tarkkaili samalla ruokalaa, joka alkoi hiljalleen tyhjentyä oppilaista.
|
|
|
Post by Tommy on Apr 12, 2007 19:11:24 GMT 2
Tommy oli menettänyt melkein kaiken muuttaessaan Ranskaan. Se oli oikeastaan enemmänkin uusi alku, eikä hän kaivannut Englannissa mitään. Sinne oli jäänyt läjä narkkarikavereita, joista osa oli kuollut ja osa kituutti vaivoin hengissä. Mútta oli vaikeaa opetella uudelleen elämään, kun oli kaksi vuotta elänyt vain huumeiden takia. Nuorukainen oli kuitenkin edistynyt hyvin ja välillä hänestä tuntui jopa, ettei hänen elämänsä ehkä olisikaan ihan tuhoon tuomittua.
Huivipää nyökkäsi toisen vastaukselle mietteliäästi. Ei ollut yllätys, etä toinen tuli moisesta paikasta. Ei kaikki nykissä tietenkään snobeja olleet, mutta jotenkin tuolle sopi taustoiksi New Yorkissa eläminen.
Tytön kysyessä, millä luokalla hän oli, nuorukasen ilme synkkeni jälleen hieman. "13.. Mä oon siin erityisryhmässä ja sit käyn tunneilla 12. kans myös. Koulu ei oikein suju", hän sanoi aivan kuin asialla ei olisi ollut hänelle väliä. Oli sillä. Nuorukainen olisi niin mielellään opiskellut tavallisesti normaalissa luokassa. Hän ei vain yksinkertaisesti ollut opiskelujensa kanssa samalla tasolla kuin ikätoverinsa, sillä hänellä oli mennyt pari vuotta täysin hukkaan sekoillessaan aineiden kanssa. Oli ihme, että hänet oli ylipäätään otettu mihinkään koulun kaiken sen jälkeen. Se olikin yksi syy, miksi koko hänen perheensä asui Ranskassa. He olivat yrittäneet monia kouluja, mutta missään ei ollut joko tilaa tai halua ottaa riesoikseen ex-narkkia, jolla oli surkea todistus ja rikosrekisteri. Ainoastaan tänne hänet oli huolittu, joten heidän oli ollut pakko muuttaa ja aloittaa alusta.
|
|
Elaina
Koulun nouseva tähti
nirppanokka
Posts: 152
|
Post by Elaina on Apr 12, 2007 19:29:38 GMT 2
Elaina katseli poikaa osaamatta sanoa mitään. "Olen pahoillani", olisi ehkä ollut sopiva vastaus, mutta miksi hän sanoisin niin? Ei hän ollut pahoillaan. Ei ollut hänen vikansa, jos Tommylla meni huonosti koulussa. Sitä paitsi lause ei olisi sopinut hänen suuhunsa yhtään. Eikä hän voinut esittää ymmärtävänsäkään. Oikeastaan ainoa asia, missä hän oli aina saavuttanut hyviä tuloksia, oli koulu. Mikään muu ei sitten oikein sujunutkaan. Poikaystävät vaihtuivat tiuhaan tahtiin, kukaan ei tuntunut jaksavan Elainan hermoilevaa ja pakkomielteitä täynnä olevaa luonnetta. Jopa tytön viimeinen, suhteellisen pitkäaikainen poikaystävä oli lopulta jättänyt tämän, vaikka itse olikin niin riippuvainen ruohosta, ettei varmasti olisi pystynyt olemaan päivääkään selvänä.
"Mä tiedän, että sanoin tossa aikasemmin asioita, joita ei olis pitänyt. Oon pahoillani", Elaina sanoi yhtäkkiä heräten ajatuksistaan. Se ei ollut pelkkää sanahelinää, hän oli kerrankin oikeasti pahoillaan jostain, mitä oli sanonut. Sitäpaitsi, hän ei jostain syystä olisi halunnut Tommyn kantavan kaunaa. Olihan tämä sentään tytön ensimmäinen omanikäinen juttukumppani tässä kurjassa laitoksessa. Sitten tyttö hiljeni jälleen. Hänestä tuntui, ettei kysely auttaisi poikaan tutustumisessa yhtään. Ehkä oli parempi olla edes yrittämättä ja viimeinkin lähteä sinne vessaan. Yhteiskuntaopin tunti oli alkanut jo kymmenen minuuttia sitten, joten periaatteessa hän voisi vaikka karata kylän keskustaan kahville tai jotain.
|
|
|
Post by Tommy on Apr 12, 2007 20:46:28 GMT 2
Tommya suututti, että hänen koulunsa ei mennyt hyvin. Se meni kuitenkin hänen elämässään parhaiten. Liian huonosti silti. Nuorukaista masensi ajatella, ettei ollut oikein missään hyvä. Mutta sitä saa mitä tilaa. Ei kukaan ollut häntä pakottanut tuhoamaan elämäänsä turhaan. Itsepähän hän oli lähtenyt tulella leikkimään. Ei siitä voinut syyttää ketään muuta kuin itseään.
Huivipää yllättyi toisen seuraavista sanoista. Hän katsoi toista harkiten ja pudisteli sen jälkeen päätään kieltävästi. "Ei se mitään. Mä oon kuullu pahempaaki", hän sanoi toiselle ja hymyili hieman vaikeasti. Ei hän ollut toisen sanoista loukkaantunut, vaikka ne olivatkin satuttaneet. Hän oli kuitenkin aika pitkälle samaa mieltä toisen kanssa siitä, että oli vain surkea ex-narkkari. Oli hänelle ennenkin sanottu vastaavia asioita ja narkkarivuosinaan häneen oli kaikki suhtautuneet halveksivasti. Kaikkeen tottui.
"Säkään et taida olla sellanen snobi, ku luulin. Sori. Mä olin vaan.. huonol tuulel, kai", nuorukainen pyysi omasta puolestaan anteeksi käytöstään. Hän ei oikeastaan edes tiennyt, miksi oli heti leimannut toisen snobiksi. Siihen ei löytynyt mitään järkevää selitystä, sillä yleensä huivipää oli suvaitsevaisempaa seuraa. Ei hän pilalle hemmotelluista kakaroista ollut koskaan pitänyt, mutta ei hän kyllä ennen ollut ulkonäön perusteella ketään sellaiseksi leimannut.
|
|
Elaina
Koulun nouseva tähti
nirppanokka
Posts: 152
|
Post by Elaina on Apr 12, 2007 21:03:56 GMT 2
"Enpä tiedä, ehkä mä vähän olenkin. Tai no riippuu miten snobin määrittelee. Mut sen voin sanoo, etten kato ketään nenävartta pitkin lompakon paksuuden perusteella", Elaina sanoi mietteliäästi. "Kyllä mä voin myöntää, et tykkään kaikesta yleellisestä ja turhamaisesta", hän jatkoi jättäen mainitsematta ulkonäköön liittyvät paineet. Hän ei halunnut uskoutua kenellekään, kaikkein vähiten pojalle, jota ei ollut tuntenut edes puolta tuntia.
"Hei, mitä sulla on ens tunnilla?" Elaina kysyi hetken mielijohteesta. Häntä ei todellakaan kiinnostanut istua etupenkissä kuuntelemassa ensin saarnaa myöhästymisestä ja sen jälkeen kuivaa esitelmää Ranskan ulkopolitiikasta. Ei häntä voitu potkia kurssilta yhden poisjäännin vuokse. Ainahan hän pystyi turvautumaan vanhaan kikkaan: "Oksetti." Eikä se ollut edes valehtelua. Tyttö huokaisi väsyneesti ja otti vähän mukavamman asennon, varoen kuitenkaan huitaisemasta tupakalla reikää puseroonsa. Koulupukupakko on niin perseestä, hän kirosi mielessään. Mikään ei ollut niin tympeän näköistä, kuin lauma samanlaisiin, ikäviin koulupukuihin pukeutuneita ihmisiä. Kaikki persoonallisuus tapettiin lopullisesti.
[[tuli vähän tynkä]]
|
|
|
Post by Tommy on Apr 12, 2007 21:27:44 GMT 2
Tommy naurahti toisen vastaukselle. Hän tarkasteli toista hetken ja tuli siihen lopputulokseen, että toinen kyllä panosti reilusti ulkonäköönsäkin. Tyttö oli todella nätti. Tuo antoi myös varakkuutensa näkyä, mutta nuorukainen ei ollut enää ihan varma, olimo se turhamaisuutta vai jotain muuta. Ehkä toinen oli vain kasvatettu eritavalla kun Tommy ja siksi arvosti eri asioita. Sillä tietenkin kasvatumenetelmät ja vanhempien oma arvomaailma vaikuttivat pitkälti siihen, miten lapsi ajatteli.
Elainan kysyessä, mitä huivipäällä oli seuraavaksi, tämä kohautti olkiaan. Ei hänellä ollut aavistustakaan seuraavasta tunnistaan ja hän oli taas vaihteeksi hukannut lukujärjestyksensä. Hänelle kävi usein niin, että unohti mokoman ylitärkeän paperilappusen johonkin eikä sitten tiennyt lainkaan, missä hänen olisi kuulunut olla. "Mä en tiiä. Ehkä kemiaa.. tai musiikkia. Tai jotain. En mä tiiä", hän sanoi ja poltti savukettaan hajamielisesti. Hän vilkaisi tyhjentyvään ruokalaan ja näki ruokalavalvojan harppovan heitä kohti. Hitto, nuorukainen ajatteli ja kurattautui nappamaan Elainalta tuon tupakan kädestä pudottaen sen lattialle, missä tumppasi sen nopeasti päälle tallaamalla. Hän uskoi, ettei valvoja ollut nähnyt tytön polttavan ja koska nuorukaiselle oli jälleen iskenyt outo ritarillisuuspuuska, hän oli päättänyt pelastaa tuon pulaan joutumisesta.
Omaa tupakkaansa nuorukainen ei ehtinyt umpata, kun tympeän näköinen kaljuuntuva mies oli jo heidän pöytänsä luona ja loi häneen tuoman katseen. "Tommy Davenport. Olemme keskustelleen sääntöjen noudattamisesta ennenkin ja nyt olet mennyt liian pitkälle. Tumppaa tuo heti!" tuo raakkui hänelle kankean ja teennäisen kuulloisella kirjakielellä. Nuorukainen otti rennomman asennon tuolissaan ja katsoi opettajaa uhmakkaasti. Hän poltti tupakkansa hitaasti loppuun, minkä jälkeen tumppasi tuon ruokalan pöytään. Ruokalavalvojan vuorossa oleva miesopettaja katsoi häntä silmät salamoiden. "Nyt tule sit varmaan jälki-istuntoa ja reksin puhuttelu ja mitä vielä? Se sama käytäntö?", nuorukainen kysyi raivosta punertavalle opettajalta kulmiaan kohottaen. Opettaja mutisi jotain, että asiaan tultaisiin vielä puuttumaan ja Tommy saisi rangaistuksensa, mutta nyt hän halusi heidän molempien poistuvan kauas hänen silmistään. Nuorukainen nousi naurahtaen ylös ja vilkaisi Elainalle hieman.
[sori. sori. Hiittasin vähän ja otin muutenkin valtuuksia tuoda ton ukonrähjän tonne.. ^^;; Tuotah. viedäänkö nää jonnekki muualle, jos niin minne (päätä sä. kaikki käy mulle xD). Tietty voidaan lopettaakki, mutta ois kivaa jatkaa tätä vielä. ; D ]
|
|
Elaina
Koulun nouseva tähti
nirppanokka
Posts: 152
|
Post by Elaina on Apr 12, 2007 21:43:05 GMT 2
[[ Juu sopii mulle. Nii ja ei haittaa. Tästähän voi kehittyä erittäin mielenkiintosta. Kun on jo valmiiks! mut ellun pitää kyl käydä oksentamas eka lol Ai nii ! piti sanoo et "OMG oot terriblestä :--OO oon Arashii siel"]] Elaina nytkähti takaisin maan pinnalle, kun tunsi yllättäen kädellään lämpimän kosketuksen ja huomasi seuraavaksi, että Tommy oli napannut hänen tupakkansa ja tumppasi sitä parasta aikaa. Ennen kuin närkästys ehti levitä tytön kasvoille, se vaihtui yllätykseksi, sillä nyt hänkin näki sen, minkä Tommy. Kaljuuntunut miesopettaja huojui heitä kohti raivokas ilme kasvoillaan. Elaina vilkaisi Tommya ruskeat silmät ällistyksestä pyöreinä. Hänen oli vaikea uskoa, että tuo poika, joka oli hetki sitten haukkunut häntä hemmotelluksi kakaraksi, oli esittänyt näin ritarillisia elkeitä. Nyt tärkeintä oli kuitenkin keksiä, miten auttaisi itsensä, sekä Tommyn pulasta. Kuten Elainakin oli arvellut, mies pauhasi ensimmäisenä Tommylle. Tyttö ei kuitenkaan halunnut liueta paikalta kuin ei muka olisi tehnyt mitään väärää, joten hän päätti ainakin ottaa vastaan saman rangaistuksen, kuin Tommykin. Niinpä Elaina nappasi yhä pöydällä lojuvasta askista uuden savukkeen, naksautti sytytintä, imaisi savua ja tyhjensi sitten keuhkonsa opettajan kasvoille. Tyttö otti Tommysta mallia ja nousi ylös. Hän halusi osoittaa yhtä lailla itselleen, Tommylle, kuin tuolle paviaaninnäköiselle opettajallekin, ettei todellakaan aikonut tanssia tämän koulun ja sen rehtorin pillin mukaan. Hän kallisti siroa päätään ja sanoi kaikkein herttaisimmalla äänensävyllään: "Suonet anteeksi, opettaja, mutta meillä on kiire tunnille." Sitten hän nappasi laukkunsa, pakkasi tavaransa ja lähti rennosti kävelemään kohti ruokalan ovea tyytyväisesti hymyillen. Paviaani oli saanut nenilleen. [[öö päätä sää. toivon mukaan tomppa kuitenkin lähtee seuraamaan >XD]]
|
|
|
Post by Tommy on Apr 12, 2007 22:04:21 GMT 2
[[ Mihin mihin me viedään nää. :'DDD
Ja hei khuul! Terribleläisiä, yay!! Mä en kyllä muista sua, ku aik harvoin siellä nykyään käyn. mun tyyli on punklolista siirtymässä jo hipin puolelle. xDD Mut ne vaatteet on silti... awwzz.. *alkaa selailemaan Biblejään*
// edit. Kävin lunttaamassa ja kurkkimassa sut terriblestä. Ja lisäsin meseen. Mut tää menee nyt. Öitä!]]
Oli Tommyn vuoro yllättyä, kun tyttö sytyttikin uuden savukkeen. Myös opettaja näytti lievästi sanottuna hämmästyneeltä. Tuo kun oli automaattisesti olettanut, että pelkästää huivipäällä oli otsaa uhmata sääntöjä, niin epäreilu ennakkoluulo kuin tuo olikin. Nuorukainen ei voinut estää naurahtamasta tytölle tuon puhaltaessa uhmakkaasti savuja päin kaljuuntuvan variksenpelättimen naamaa. Tyttä ei ollutkaan tyytynyt osaansa katsoa kuinka huivipää saisi syyt niskoilleen vaan otti tyynesti oman osansa. Tommy arvosti suuresti toisen käytöstä ja oli samalla helpottunut, sillä opettaja oli sen verran hölmistynyt, että unohti puheet rangaistuksista kokonaan. Nuorukainen tosin tiesi, että he molemmat tulisivat vähintään jälki-istuntoa tästä tempauksestaan saamaan, mutta häntä ei oikeastaan kiinnostanut.
Nuorukainen virnisti toiselle tuon näpäyttäessä opettajalle sanomisensa herttaisella äänellä. Tommy oli positiivisella tavalla yllättynyt toisen käytöksestä. Ehkä tuo ei ollutkaan niin toivoton tapaus, kun hän oli luullut. Nuorukanen lähti harppomaan toisen perään luoden vielä mukamas pahoittelevan hymyn raivosta punehtuneeseen opettajaan päin.
Heidän päästyään ruokalan ulkopuolelle, Tommy ei voinut tehdä muuta, kuin revetä nauramaan. Hän katsoi tyttöä uudestaan täysin uudessa valossa. "Kuule, lähetkö kahville? Mä tarjoon", hän kysyi ja hekotteli vieläkin. Toinen oli ehdottomasti mielenkiintoisin tuttavuus siihen mennessä.
[[lähteehän se. Viedäänkö tonne kahvilaan nää?]]
|
|
Elaina
Koulun nouseva tähti
nirppanokka
Posts: 152
|
Post by Elaina on Apr 13, 2007 12:47:56 GMT 2
Elaina yllättyi kovasti kuullessaan askeleita takaansa. Hän ei ollut odottanut, että Tommy lähtisi hänen kanssaan. Kun parivaljakko oli päässyt ulos ruokalasta, poika revähti nauramaan. Elaina ei voinut muuta kuin yhtyä tarttuvaan nauruun. Hän tunsi itsensä pitkästä aikaa huolettomaksi ja iloiseksi. Elaina kohotti hämmästyneenä kulmiaan pojan kysymykselle. Sitten hänen kasvonsa sulivat hymyyn. "Lähden ihan mielelläni", hän sanoi vastasi virnistäen ja jatkoi mietteliäästi: "Miten on mahdollista, että eka me riidellään päät punaisina ja nyt ollaan menossa kahville?"
Tyttö hymyili itsekseen. Hänestä tuntui hyvältä viettää aikaa jonkun kanssa, eikä Tommy tuntunut nyt lainkaan hullummalta vaihtoehdolta. Poikaan olisi hieno tutustua paremminkin. Kenties hän lintsaisi useamminkin tunneilta, nyt kun oli kerran aloittanut. Se oli ainakin varma keino huolehtia siitä, ettei häntä tultaisi kaipaamaan enää seuraavaksi vuodeksi.
Astuessaan ulos koulurakennuksesta Elaina veti ensin keuhkoihinsa raikasta loppukesän ilmaa ja sen jälkeen savuja tupakastaan. Ehkä hän alkaisi taas nauttia elämästä. Olisi jo aikakin, tyttö kun oli mököttänyt koko kesän enonsa maatalon uima-altaalla Vogueta lukien, kieltäytyen kaikesta kanssakäymisestä paikallisten kanssa. "Tällaisina hetkinä tuntee oikeesti elävänsä", hän sanoi huolettomaan sävyyn ja hänen teki mieli tarttua Tommya kädestä, minkä hän kuitenkin jätti tekemättä.
[[nähdään kahvilassa >D]]
|
|