|
Post by sabine on Jul 6, 2006 13:36:55 GMT 2
Sabine naurahti Danielin jutulle. "Sinä et sitten millään voi tehdä mitään normaalisti, etkö?" Sabinea nauratti hieman ajatus siitä, että joku oikeasti olisi syönyt pölyisiä pullia, varsinkin kun jonkun äiti teki niitä. Sabine ei ollut koskaan elämänsä aikana nähnyt äitiään edes keittiön lähellä, saati sitten laittamassa ruokaa. Hän ei ollut edes varma, osasiko hänen äitinsä laittaa ruokaa.
Sabine tunsi pojan kietovan kätensä hänen ympärilleen, hän tunsi pojan kehon lähellään, kuuli tämän sydämen kiihtyneet lyönnit oman korvansa juurella, ja jokin siinä rauhoitti häntä. Sabine tiesi olevansa turvassa pojan kanssa, eikä tahtonut millään irtautua pojasta. Sabinen oma hengitys pysyi tasaisena hänen yhä kuunnellessa Danielin hengitystä. Sabine ei tiennyt, kuinka kauan hän oli seissyt siinä Danielia vasten, mutta jokin sai hänet palaamaan todellisuuteen. Hellästi Sabine irrottautui Danielista. "Meidän pitäisi pikkuhiljaa lähteä täältä, sillä en minä ainakaan halua, että joku keittäjä alkaa huutamaan meille kaikesta tästä sotkusta." Sabine katsoi Danielia hymyillen.
|
|
|
Post by Daniel on Jul 6, 2006 13:54:35 GMT 2
"En voi, en", Daniel hymähti. Hänen hengityksensä oli tasaantunut, ja nyt hän vain nojasi pöytään pidelleen Sabinea. Hiljaisuus kietoutui heidän ympärilleen, eikä Daniel kuullut mitään muuta kuin keittolan kylmähuoneen hiljaisen hurinan. Sabinen irtautuessa hänestä poika istuutui pöydän reunalle. "Voisi olla järkevää kellohan on jo-", hän sanoi vilkaisten kelloaan. "Puoli neljä, joten keittäjähän saattaa tulla tänne minä hetkenä hyvänsä. Hänen työaikansahan alkaa jo kuudelta", poika jatkoi ja virnisti. "No ei. Minä haluaisin nukkua ainakin vähän vielä tänä yönä." Daniel hypähti pöydältä seisomaan ja tunki kädet taskuihinsa. "Aiotko pukea paitasi vielä päälle, vai kuljetko puolialastomana?"
|
|
|
Post by sabine on Jul 6, 2006 18:37:43 GMT 2
Sabine naurahti hieman Danielille, pitäen käsiään puuskassa tämän edessä. "Minä tiesin! Sinulla on suhteita tämän koulu keittäjiin! Ilmankos käyt täällä niin usein!" Sabine hymyili pojalle. Hän katseli hetken heidän aiheuttamaa sotkuaan. Daniel ei tosin ollut sotkenut paljoakaan, mutta hän oli. Roskapussin sisältö oli komeasti levällään lattialla, samoin kuin oli kaikki se sokeri. "Vai on kello jo puoli neljä.. No, sitten ei olekaan mikään ihme, että törmäilen täällä päin kaikkea. Meidän todella pitää lähteä täältä." Sabine katsoi Danielia hymyillen, suudellen tätä hellästi poskelle. "Minä kyllä menen ensin suihkuun, jotta saan kaiken tämän sokerin itsestäni pois. Ja minun kaunis mekkoni on aivan roskien peitossa." Sabine käveli Danielin luokse täysin hetken mielijohteesta hymyillen tälle iloisena. "Jollet sinä sitten halua nuolla sokeria pois minun päältäni." Sabine naurahti hieman Danielille ja käveli hakemaan paitansa, jonka hän sitten laittoi sen päälleen, ravisteltuaan sitä vielä kerran. "Tietenkin minä sen päälleni laitan.. Ja sen jälkeen menemme etsimään sinulle viimeinkin sen takin, vai pärjäätkö ilman?" Sabin katsoi poikaa kysyvästi. Häntä kyllä väsyttikin aika tavalla, mutta hän ei silti aikoisi jättää Danielia, ellei tämä siten keksisi siihen mitään tekosyytä.
|
|
|
Post by Daniel on Jul 6, 2006 22:21:55 GMT 2
Daniel naurahti Sabinen lauseelle ja käänsi päätään ruokalan ovelle. Käytävä sen takana oli pimeä, mutta silti jokin vaivasi häntä. Hänellä oli tunne, että joku muukin oli ruokalassa, tai ainakin tulossa käytävää pitkin sitä kohti. Huultaan purren poika palautti katseensa takaisin Sabineen. "No, jos sinä menet suihkuun, niin minä menen nukkumaan", Daniel hymähti etsien ruokalasta toista poistumistietä. Jos joku todellakin oli liittymässä heidän seuraansa, hän halusi olla ihan jossain muualla kuin koulurakennuksessa. Varsinkin, jos jollekulle opettajalle oli tullut nälkä eikä ruokaa ollut ollut saatavilla muualta kuin keittolasta. "Minä taidan pärjätä ilman. Juostessa tulee lämmin", poika kuiskasi tarraten Sabinen käsivarteen ja painaen tämän mukanaan pöydän taakse. Ruokalan ovi oli juuri avautunut, ja sisälle oli astellut tumma hahmo. Daniel vilkaisi taakseen, huomaten iloisesti että siellä oli uloskäynti.
|
|
|
Post by sabine on Jul 6, 2006 22:52:36 GMT 2
Sabine katseli hetken hiljaa katsellen Danielia. Jokin oli saanut Danielin hiljenemään täysin, eikä hän ymmärtänyt mikä. Sabine katsoi samaan suuntaan ja hänen sydämensä pysähtyi hetkeksi katsomaan käytävälle. Sabinen hengitys pysähtyi täysin ja hän tarrautui kiinni Danieliin. Hän huomasi että poika oli purrut huultaan, mutta ei uskaltanut sanoa siitä mitään. Sabine nyökkäsi hiljaa, katsellen yha tiiviisti käytävälle. Hän ei saanut jalkojaan liikkeelle, hän tahtoi vain pois täältä, mutta häntä pelotti täällä aivan liikaa. Hän piti vain tiukasti kiinni Danielista, joka oli yhtä hermostunut kuin hänkin. Daniel vilkaisi taakseen, huomaten iloisesti että siellä oli uloskäynti.Sabine nyökkäsi hiljaa Danielille ja lähti kävelmään tämän perään, katsellen kuintenkin kokoajan käytävälle. Hän katsoi tiiviisti käytävään päin, vaikka olikin vähällä törmätä pöytään. Sabine piti katseensa ovessa, jota joku oli juuri astunut sisälle. Ovesta sisälle tullut henkilö oli hänen siskonsa. Sabine jäi hetkeksi katsomaan häntä suu auki ja päästi irti Danielin kädestä ja meni halaamaan häntä. Hetken he juttelivat toistensa kanssa ranskaksi, halailivat ja jakoivat muutaman poskisuudelman, ja nauroivat hetken. Sabinen sisko katsoi hetken ympärilleen, minkä jälkeen alkoikin kunnon keskustelu siitä, mitä hän oli täällä tehnyt. Lopulta Sabine kääntyi katsomaan Danielia ja esitteli heidät toisilleen. Sabinen sisko näytti paljon kauniimmalta kuin sabine, hänellä oli kuitenkin tummemmat hiukset. Hänellä oli päällään sininen hame ja sininen jakku. Hän hymyili Danielille, kuiskaten nopeasti siskolleen, miten komean pojan hän oli löytänytkään itselleen. Lopulta hän kääntyi katsomaan Danielia. "Emilie. Hauska tavata. " Hän otti kätensä kätelläkseen Danielia. "Vaivalla tulin katsomaan siskoani tänne ja minä lyödän hänet koulun keittolasta pojan kanssa." Hän naurahti katsellen hymyillen ympärilleen. "Ja tästä sotkusta päätelleen te olette tehneet aika tavalla muutakin kuin rupatelleet." Hän iski danielille silmää saadan Sabinen punastumaan.
|
|
|
Post by Daniel on Jul 8, 2006 16:07:53 GMT 2
Daniel oli astunut vain muutaman askeleen ovea kohti, kun hän kuuli narahduksen ruokalan toisesta päästä ja sen perään askeleita. Liian myöhäistä juosta pakoon ilman nähdyksi tulemista. Hitaasti poika käänsi päätään ja hämmästyi suuresti nähdessään tulijan. Tämä ei kuulunut koulun henkilökuntaan, siitä hän oli varma. Hän ei myöskään muistanut nähneensä naista tunneillakaan, tai ylipäätään koulun alueella, joten oppilaskaan tuo ei ollut. Kun Sabine katosi Danielin vierestä, pojan hämmennys kasvoi entisestään. Hän erotti vain muutaman sanan naisväen ranskankielisestä keskustelusta, sillä he olivat melko kaukana hänestä. Daniel oli opiskellut ranskaa Kanadassa monta vuotta, se kun sattui olemaan hyvin puhuttu kieli siellä. Poika tunki kätensä takaisin taskuihin ja istahti takaisin samaiselle pöydälle, mihin oli hetki sitten nojannut Sabine sylissään. "Daniel", hän esitteli itsensä lyhyesti ja puristi Emilien kättä. "En tiedä, mitä yrität sanoa tuolla 'muulla', mutta Sabine teki hetki sitten tuttavuutta noiden roskasäkkien kanssa ja sai aika makean vastaanoton", poika jatkoi nauraen ja viittasi kädellään repeytyneeseen jätesäkkiin.
|
|
|
Post by sabine on Jul 8, 2006 17:01:00 GMT 2
Emilie hymyili Danielille ja katseli hieman ympärilleen. "Aiotteko te jäädä tänne vielä?" Hän katsoi heitä vuorotellen kysyvästi. "Sillä siinä tapauksessa minä voisin ottaa sinulta asuntosi avaimen ja mennä sinne nukkumaan." Emilie katsoi Sabine silmäkulmastaan, sillä hän siisti hiema hamettaan, johon oli tarttunut muutama roska hänen halattuaan Sabinea. Sabine hätkähti hieman siskonsa kysymystä. "Me olimme juuri lähdössä vai mitä Daniel?" Sabine katsoi Emilieta vastetassaan ja sitten myöhemmin Danielia. Hän ei todellakaan tahtonut häätää siskoaan pois, mutta toisaalta, häntä ei haittaisi jos Emilie lähtisi kokonaan pois. Emilie käänsi katseensa Danieliin, nostaen kulmakarvojaan kysyvästi.
|
|
|
Post by Daniel on Jul 8, 2006 17:20:59 GMT 2
Daniel kohautti olkapäitään. "Mikäs siinä. Näkisin itseni mieluiten nukkumassa", hän sanoi ja katsahti jälleen kelloonsa. Viisarit olivat tuskin liikkuneet edellisestä vilkaisukerrasta, mutta silti Danielista tuntui, että aikaa oli kulunut paljon enemmän. Hän tukahdutti haukotuksen. "Jos teille sopii, niin minä lähden kävelemään edeltä." Poika nyökkäsi kohteliaasti Emilielle, kääntyi ympäri ja katosi hetken kuluttua oven taakse. Hänen askeleensa kaikuivat pimeällä käytävällä, kun hän suunnisti ulko-ovea kohti. Kopina vaihtui rahinaksi ja Daniel asteli tasaiseen tahtiin asuntoloita kohti, kädet yhä taskuissaan. Viileä ilma tuntui epämiellyttävältä hänen paljaalla ylävartalollaan, mutta poika ei jaksanut välittää siitä enää. Ainoa asia, mitä hän sillä hetkellä halusi, oli nukkuminen. Pitkään.
|
|
|
Post by sabine on Jul 8, 2006 20:45:31 GMT 2
Emilie nyökkäsi Danielille ja lähti kulkemaan tämän perässä, ottaen siskonsa kädestä kiiinni. He kävelivät yhdessä Danilie luokse, ja Sabine kulki hieman ripeämmin saadakseen Danielin kiinni. "Emilie, ajattelitko olla täälla kauankin?" Sabine käänsi katseensa siskoonsa, joka näytti myös hyvin väsyneeltä. Emilie käveli vähän heidän takanaan. "En minä kauaa. Tulin tänne vain katsomaan, että sinä olet hengissä ja siinä se. Vaikka tietenkin olisi kiva päästä nukkumaan pariksi tunniksi.." Hän käveli Danielin ja Sabinen kiinni. "Mitä sinä pidät tästä paikasta Daniel?" Emilie katsoi Danielia hymyillen väsyneenä. Sabine käveli Danielin toisella puolella, miettien kuumeisesti, miten saisi siskonsa pois jaloistaan ja samalla saisi itse vietettyä mahdollisimman paljon aikaa Danielin kanssa. Sabinelle tuli kylmä, häntä vilutti täällä, vaikka aurinko olikin pikkuhiljaa nuosemassa. Hän otti kiinni Danielista, jos tältä liikenisi jotain lämpöä hänellekin. Oikeastaaan jo Danielissa kiinni oleminen lämmitti häntä tarpeeksi. Emilie katseli heitä hetken hymyillen. "Mitä jos te vaikka menisitte pojan asunnolle ja minä nukun yksin sinun kämpässäsi? Se olisi kuitenkin helpompi ratkaisu ja kaikki, siis eritoten minä, saisin nukuttua rauhassa." Emilie katsoi Danielia ystävällisesti. "käykö se sinulle?"
|
|
|
Post by Daniel on Jul 9, 2006 13:07:27 GMT 2
Kipin kapin sitten tänne.
|
|