|
Post by jezebel on Jul 21, 2006 18:20:55 GMT 2
[Hee, piti tehdä eri hahmoille eri tunnukset .___.]
Jezebel ei oikein pysynyt perässä. Ensin toinen kysyy, osasiko hän, Jezebel uida, ja sitten Nina toteaa, että uiminen on turha laji. Tyttöä ihmetytti. Kaipa hän löytäisi vastauksen epäselvyyksiin sitten, kun Nina itse ne paljastaisi. Jos edes oli mitään paljastettavaa... "Niin, ellei satu pitämään siitä", Jezebel vastasi, ja huomasi saman tien, kuinka tyhmältä se kuulosti. "Se ei kuitenkaan kuulu suosikkeihini", hän sanoi nopeasti perään. Tottahan se oli. Jezebel mielummin vain oleskeli vaikkapa porealtaassa kuin ui matkaa jossakin sadan miljoonan kilometrin uima-altaassa. Ei kiitos. Ninan huomautus oli totta. Auringon säteet olivat kadonneet. Pimeys alkoi vallata maailmaa omakseen. Tuli viileä. "Totta. Pitäisilö lähteä takaisinpäin?" hän ehdotti, ja katsahti toiseen kysyvästi. "En tiedä sinusta, mutta itse en ole ainkaan kovin hyvä suunnistamaan, varsinkaan pimeässä", Jezebel sanoi, ja tutki eri suuntia. Onneksi hän sentään vielä tiesi, mistä oli tullut.
|
|
|
Post by antonina on Jul 21, 2006 19:23:04 GMT 2
//heh, mukavaa^^//
Ninaa hymyilytti kaikesta huolimatta nähdessään toisen hämmentyneen ilmeen. "Niin, jotkut saattavat pitää uimista todella rentouttavana", Nina muisteli, mitä oli kuullut muiden puhuvan. "No, on aika ilmiselvää, ettei se kuulu minunkaan suosikkeiheni - ei todellakaan", Nina naurahti hieman kepeämmin. Hän alkoi hiljalleen unohtaa typerän nolostumisensa. Nina kohottautui seisomaan ja tunsi ilman viilenevän. Hän venytteli jalkojaan, jotka olivat hieman puutuneet istumisesta. "Jos en vaikuttaisi liian itseäni täynnä olevalta niin voisin sanoa, että uskon olevani puolet parempi suunnistamaan metsässä kuin koulun miespuoliset vastineet. En sitten tiedä, enpä ole heitä paremmin tarkkaillut. Oletko sinä?" Nina kysyi merkitsevästi ja kohotti kulmiaan kepeästi nauraen. Hän nautti olostaan huolimatta siitä, että seisoi pimenevässä metsässä. Oli mukavaa saada välillä kunnon seuraa ainaisten yksin vietettyjen päivien jälkeen.
|
|
|
Post by jezebel on Jul 21, 2006 22:50:23 GMT 2
Jezebelin mielestä hymy korosti Ninan kasvoja nätisti. Hän unohtui katsomaan toista hetkeksi aikaa, kunnes tajusi siirtää katseensa muualle. Minne tahansa muualle. Tummanruskeahiuksinen tyttö kuunteli nyökytellen toisen uimapuheita. Kyllä kyllä, aivan niin. Toinen näytti rentoutuvan nyt Jezebelin seurassa, ja sehän oli mukavaa. Ninan seuraava lausahdus saikin hänet sitten mykistymään vielä hiljaisemmaksi. Öh, oliko mitenkään mahdollista, että Nina tiesi, mikä hän oli? Ei, ei olisi mitenkään voinut. Jezebel hermostui tästä lausahduksesta kuitenkin hieman. "Öööh, ei, enpä oikeastaan", hän vastasi. Olihan se puoliksi totta. "Tai siis, mitä nyt joskus", hän sopersi vielä perään, kunnes tajusi vaieta koko aiheesta. Hän hengitti syvään, ja keskittyi. Rauhoitu, tai teet vielä itsestäsi pöljän. Noin. "Tuota, haittaisiko sinua, jos alkaisimme vaikka kävellä pikkuhiljaa takaisin päin?" Jezebel kysyi. "Minua ei kamalasti houkuta harhailla pimeässä metsässä" Keveä naurahdus lauseen perään, niin tämä neiti vaikeni jälleen. Hän tuntui menevän ojasta allikkoon.
|
|
|
Post by antonina on Jul 22, 2006 12:08:38 GMT 2
Nina ei ollut odottanut ihan sellaista reaktiota hänen kysymykseensä. Jezebel näytti hermostuvan hieman hänen kepeästä lausahduksestaan. Ninan kasvoilla välähti vielä kysyvämpi ilme, mutta hän päätti antaa asian olla - toistaiseksi. "Niin, mitä nyt joskus", Nina tuumi ääneen ja tuumi tytön olevan oikeassa takaisin paluusta. Pimeässä oli paljon helpompi mahdollisuus kompastua puun juuriin ja kiviin. Ja kömpelyys tuntui vainoavan Ninaa joka paikkaan jo muutenkin. "Ei minuakaan. On kai parempi lähteä takaisin", Nina kohautti olkiaan välinpitämättömästi. Hän siirsi ranteeseensa laittamansa ponnarin pois ja sitoi pitkät ja laineikkaat hiuksensa ponihännälle. "Minulla on paremmat mahdollisuudet olla kaatumatta, jos hiukset eivät ole tiellä koko ajan", Nina selitti nauraen ja värähti viileän tuulen pyyhkäistessä ohi. Hän hieori paljaita käsivarsiaan ärtyneenä. Ilma viileni huomattavasti auringon alkaessa kadota näkyvistä.
|
|
|
Post by jezebel on Jul 28, 2006 15:13:09 GMT 2
//Keitä tuon Ninan kämppiksinä on? Vai onkos hänellä vielä? Ajattelin vain, että jos ei ole, niin Jezebel voisi olla ainakin yksi..?//
Jezebel tajusi mokanneensa. Nina oli huomannut hänen hermostuneisuuden. Hän heilautti pitkiä, tummanruskeita hiuksia pois silmiensä edestä. Helpotuksekseen hän huomasi, että Ninakin oli tekemässä lähtöä. Poika-aiheeseen Jezebel ei enää palannut mitenkään. Tyttö halusi nyt vain ottaa rennosti, nauttia elämästä. Tosin, kun oli erilainen kuin muut, se oli hiukan vaikeaa. Hiton vaikeaa. "Minustakin tuntuu siltä", Jezebel vastasi sointuvalla äänellä, ja tarkkaili vihreillä silmillään synkkenevää luontoa. Hän tutki salaa, kuinka toinen sitoi hiuksensa kiinni. Sitten matka takaisin alkoi. Se oli aluksi hiljainen, sillä Jezebelin ajatukset pyörivät ihan jossakin muualla kuin tässä maailmassa. Sitten hän halusi rikkoa hiljaisuuden, sillä äänetön metsä oli hänestä jotakin kammottava. "Oletko menossa asuntoloille takaisin?" tyttö uteli viimein, ja katseli epäilevänä taakseen.
|
|
|
Post by antonina on Jul 28, 2006 19:26:15 GMT 2
//Ninalla ei tosiaankaan ole vielä kämppiksiä^^ Jezebel voi ihan mainiosti sellainen olla//
Ninaa ei haitannut matkan aikana ollut hiljaisuus, mutta hän huokaisi hyvillään Jezebelin puhuessa taas. "Tuota, niin varmaan. En taida jaksaa tänä iltana vaellella ympäri koulua ja mennä hukkaan", Nina hymyili ja mietti näkikö Jezebel puiden varjoista välittämättä hänen kasvonsa, "vaikka ajatus olisikin houkutteleva". "Olen ehkä hyvä suunnitamaan metsässä, mutta sitäkin surkeampi kun on kyse isoista rakennuksista", Nina selvitti kantaansa ja nauroi taas kepeästi. Täällä hänen ei tarvinnut kuin pitää kouluarvosanat korkealla ja nauttia ajastaan yksin - tai no, tässä tapauksessa seurassa. Ei kai yksi juttelukumppani niin paha asia saattanut olla asiaa tarkemmin miettiessä. Nina oli huomaamattaan kompastua yhteen puun juurakkoon. Tyttö horjahti hieman, mutta pysyi pystyssä. Hän vilkaisi vielä ympärilleen ennen kuin jatkoi hieman varovaisempana matkaansa.
|
|
|
Post by jezebel on Jul 29, 2006 20:51:34 GMT 2
[Banjou! Hyvä niin ] Kun keskustelu alkoi taas kehittyä, Jezebelin olemus rauhoittui. Hän ei sitten pitänyt pimeästä. Ainakaan metsissä. Puiden varjot leikittelivät molempien tyttöjen kasvoilla. Heidän matkansa jatkui rauhallisena eteenpäin. "Selvä. Taidan tehdä samoin", Jezebel ilmoitti huojentuneena toisen vastauksesta. Miksi hän sitten oli huojentunut? Ei tainnut tyttö sitä itsekään tietää. "Samat sanat. Olen surkea suunnistamisessa. Mutta minulta ei suju edes metsät", tyttö virnisti hitusen nolo hymy kasvoillaan. Kun Nina lähes komastui yhteen puun juurakkoon, Jezebel inahti pienesti. Hän teki äkkinäisen liikkeen, kuin ottaakseen toisesta kiinni. Nähdessään, että tyttö pysyikin tasapainossa, hän vetäytyi hitaasti. Huokaus. Pian tie metsästä olikin selvitetty. Kuinka... helppoa se olikaan ollut. Asuntoloille taisi silti olla hiukan matkaa. Mutta ei kestänyt kauaa, kun niidenkin katot kohta ilmestyivät näkyviin. "Hienoa, olemme kohta perillä!" Jezebel hihkaisi, ja muuttui piristyneemmäksi.
|
|
|
Post by antonina on Jul 29, 2006 21:51:32 GMT 2
Ninakin huomasi, että he alkoivat olla kohta perillä. Onneksi. Aurinkoa ei juurikaan enää näkynyt ja valoisuus oli jo miltein kokonaan kadonnut. "Mitäköhän kellokin jo on", Nina tuumi ääneen ja katseli koko ajan maahan valmiina ottamaan jostain tukea, jos sattuisi kaatumaan. Hänen hiuksiensa oli pitänyt olla tiukasti kiinni, mutta silti muutama kihara karkasi vapaaksi. Hän ähkäiis harmistuneena ja oli aikeissa pyöräyttää silmiään, kun itsekin huomasi asuntoloiden alkavan jo kohta näkyä. Hän oli yllättänyt, että oli selvinnyt matkasta naarmuitta. tai edes löytänyt takaisin, vaikka olikin aika itsevarma kyvyistään suunnistaa. "Olemme perillä", Nina tokaisi pikemminkin helpottuneena kuin toteamuksena. Jezebel ainakin näytti piristyvän silminnähden ja hänenkin olonsa koheni hetkessä. "No, selvisimme ainakin tänne asti - Luojan kiitos", Nina hymyili tahtomattaan. "Ei silti, kyllä me olisimme muutenkin saapuneet tänne!" tyttö lisäsi kättään ilmassa huitoen.
|
|