Karibianmeri kaakelialtaassa

[Violet]

Ilta hämärtyi jo, mutteivät juhlivat nuoret sitä huomanneet. Stereoissa pauhasi jokin aivan kamala renkutus, jota nykyään kai kutsuttiin musiikiksi, suosituksi sellaiseksi. Violet ei voinut ymmärtää, kuinka kukaan pystyi kuuntelemaan mitään tämän kaltaistakaan, mutta onneksi hänellä oli kaunis, ihana, sulosointuinen viulunsa mukanaan. Stradivarius, jumalattoman kallis, kaikkein parhaimpiin kuuluva soitin, jonka saamiseksi Violetin isä oli joutunut tekemään enemmän töitä kuin aikoihin. Jokaisen nuoren viulistin haave tuo soitin kuitenkin oli, ja rahakkaan nuorukaisen oli keskimääräistä helpompi saada se käsiinsä.
Kun he saapuivat altaalle, Asuka Violetin vierellä kävellen, Violet loi katseen ympärilleen. Heidän oikealla puolellaan aukeni suuri, turkoosi allas, jossa polski tälläkin hetkellä muutamia nuoria. Jokapuolella tuon altaan ympärillä oli tuon kamalan teknojytän tahtiin vartaloitaan nytkyttäviä nuoria ihmisiä, valtaosa uimapuvuissaan. Violet ei valittanut, suurin osa tytöistä oli vartaloiltaa suorastaan erinomaisia ja hän löytäisi varmasti täältä seuraa kainaloonsa seuraavaksi yöksi. Hänen harmaat silmänsä kuitenkin etsivät tuosta väenpaljoudesta juuri sitä yhtä, mustiin pukeutunutta henkilöä. Violet tiesi, ettei Clydea saisi koskaan uimahousuihin, Clyde kun ei osannut uida sen enempää kuin Violetkaan.
violetin silmät osuivat suureen rykelmään tyttöjä, jotka parveilivat jonkun ympärillä. Hm, Clyde paikallistettu.
"Näytä siltä kuin olisit rakastunut minuun", Violet kuiskasi Asukalle, kietoen kätensä hellästi tytön lanteille, rennosti kuin olisi tehnyt sen satoja kertoja ennenkin. Violet ei uskonut että tytöllä voisi olla vaikeuksia esittää haluavansa häntä - sitähän rakkaus tarkoitti - ja siksi hän kumartuikin tytön puoleen ja virnisti.
"Löysin sinun poikaystäväsi", Violet kuiskasi, vasten Asukan huulia. Violet ei aivan puhunut totta, pikemminkin Clyden lävistävät, ruskeat silmät olivat löytäneet hänet ja Asukan hänen viereltään. Violet miltei toivoi, että Clyde olisi tuonut kitaransa mukanaan. Niin, vaikka Clyde tunnettiin pikemminkin pianistina, ei kitara suinkaan tuottanut ongelmia pojalle, joka tuntui olevan lahjakas kaikessa. Violet tiesi totuuden, Clyde ei halunnut hävitä kenellekään ja harjoitteli pakkomielteisesti niin kauan kunnes saattoi sanoa osaavansa. violet tavoitti sivusilmällään vilauksen kitarakotelosta kun Clyde hajotti tyttöjen kasautuman, noustessaan seisomaan valkoisesta tuolistaan. Violetin kasvoille syttyi pirullinen, leikkisä ilme, joka veti vertoja jopa Clyden ilkeälle, ivalliselle, kulmahampaiden varustamalle virnistykselle. He olivat kuin kaksi kissaa, jotka valmistautuivat tappamaan, vaikka tuskinpa sitä kukaan huomasi tuon kamalan räminän ja humalaisen metelin ylitse. Niin, meno oli äitynyt villiksi kahdessa tunnissa.
"Oh, hän tunnisti minut, ei kai auta piileskellä", Violet sanoi, virnistäen Asukalle. Violet ei kuitenkaan laskenut irti Asukasta, ärsytti tahallaan Clydea. He eivät olleet tapelleet pitkään aikaan, muttei heidän tappeluissaan nyrkkejä käytettäisi. Clyden kitara mahdollisti hienon taiston, johon Violet oli varautunut.
Violet oli osannut ennustaa melko hyvin, mitä Clydella olisi päällään. Clyde oli pukeutunut suoriin housuihin, kiiltonahkaisiin kenkiin ja edestä avonaiseen silkkiseen kauluspaitaan, joka paljasti feeniksin koko komeudessaan, mutta kätki nännilävistyksen suojiinsa. Violet tiesi että se kultainen rengas oli vielä tallella, olihan hänellä itselläänkin samanlainen ja he olivat tehneet ne toisilleen. Violet puolestaan oli pukeutunut rennosti mustaan, hihattomaan paitaan, joka paljasti hänen olkavartensa tatuoinnin, oluttölkkiä pitelevän kissan. Paita jätti hiukan hänen treenattua vatsaansa näkyviin, hiekanruskean, ohuen karvavanan kadotessa hänen matalalantioisten, ketjuin ja niitein koristeltujen housujensa sisään. Siinä missä Clyden mustat hiukset valuivat vapaina pitkin selkää, oli Violet kietaissut mustapunaiset hiuksensa korkealle takaraivolle, josta ne putosivat hyvinkin puoliselkään. Jos joku katsoi, oli selvää, että heidän välillään oli muutakin kuin joku satunnainen tuttavuus. Olivathan he soittaneet yhdessä.

[tnitti]

Tunti jos toinenkin oli vierähtänyt siinä, kun Asuka oli miettinyt huoneessaan mitä hän laittaisi päälle ja uskaltaisiko hän edes mennä mokomiin juhliin, jotka saattoivat päättyä kahdella tavalla, joko hyvin, tai erittäin huonosti. Vaikka Asuka olikin aina posiitivisesti ajatteleva ihminen, ei tyttö voinut kuitenkaan ajatella, että entä jos ilta päätyisikin tosi huonosti, entä jos... kaikki menisi pieleen, entä jos.. Oli tyttö kuitenkin jostakin saanut sen verran voimaansa, että hän oli kyennyt käymään suihkussa ja valmistumaan iltaan. Ne vaaleanruskeat värjätyt hiukset oltiin kiharrettu taakse suurille kiharoille, etuhiuksien ollessa suorana tuttuun tapaan edessä. Asuka oli myös tehnyt jotakin muutakin, kuin pelkästään laittanut hiuksiaansa. Yleisemmin Asukan silmät nähtiin meikittömänä, Asuka kun omasi kasvot joihin ei niinkään suuri meikkikerros sopinut, eikä Asuka liioin edes tiennyt syytä miksi laittautua nätiksi, mutta.. tänään hänellä oli syy. Tyttö oli rajannut ohuella mustalla viivalla silmänsä niin, että ne korostivat niiden mantelimuotoja. Tokihan tyttö oli laittanut ripsiinsa mustaa ripsiväriä korostaakseen silmien pyöreyttä ja pienesti luomiväriä, joka tosin ei niinkään näkynyt. Asuka ei pitänyt meikistä, joka näkyi kilometrien päähän, pikemminkin hän yritti saada kasvonsa näyttämään mahdollisimman raikkalta ja luonnolliselta. Ja mitä Asuka olikaan päälleensä pukenut? Yleisemmin Asuka ei pukenut päälleensä mitään paljastavaa, enemmänkin Asuka yritti peitellä itseäänsä ja vartaloaansa, mutta tänään.. tänään tuntui kaikki olevan jollakin tapaa erilaista, joten Asukakin tahtoi olla erilainen, edes yhden illan, jos se oli mahdollista. Valkoinen kyynärpäihin ulottuva paita oli edestäpäin peittävä ja tiukahko, mutta koko sen niinsanottu seksikkyys kiinnittyi selkään. Selkä oli nimittäin täysin paljas, lukuunottamatta pitkää nauhaa joka meni 20 kertaan ristiin selässä. Paita paljasti täten kokonaan sen selän, mikä oli kauniisti muotoutunut. Lihakset eivät Asukan selässä olleet suuria, mutta tytön liikkuessa nekin liikkuivat sulavasti, eikä ylimääräisiä kiloja ollut lainkaan selkäpuolella. Myöskin jos tarkkaan katsoi, saattoi havaita valkoiset ohuet narut jotka olivat paidan narujen alla. Balkeiden bikineiden narut, ehkäpä? Kukapa tietää. Valkean paidan mukaan se oli laittanut tyypilliseen tapaansa hameen, joka tosin oli väriltään vaaleanruskea ja ylettyi miltei polviin asti. Jalkoihinsa Asuka oli laittanut tällä kertaa kengät, joiden pohja antoi tytölle 8 senttiä lisäpituutta. Että hän edes jotenkuten olisi pidempi...
Tavattuaan Violetin sitten tienristeyksessä, olivat kaksikko sitten vihdoin ja viimein päätyneet sinne bileisiin, jotka olivat illan edetessä vaihtaneet tyyliäänsä villinpään. Joku oli salakuljettanut sinne alkoholia ja tietenkin tytöt olivat ottaneet ja juoneet, alkaen sitten nousuhumalassa tanssimaan bikineidensä kanssa poikien edessä. Fanilauma toki oli kokoontunut sinne Clyden luokse, suurimmanosan ollessa pelkät bikinit päälläänsä - varsinkin Isabel, joka yritti jatkuvasti tehdä jonkinsorttista läheisyyttä Clyden kanssa, näytellessään siinä vartaloaansa. Asuka ei niinkään heti löytänyt Clydeä katseellaansa, vaikka yrittikin etsiä. Aina kun mustanruskeiden silmien katse kääntyi altaanlähelle, ei Asuka voinut olla värähtämättä pelosta, mutta pian kuitenkin katse käännettiin takaisin ihmismassaan. Hän olisi kunnossa niin kauan, kunnes häntä ei vietäisi uima-altaan lähelle.
Sitten jotakin tapahtui, nmittäin Asuka tunsi sen kosketuksen lanteillaan ja kehotuksen siitä, miten pitäisi esittää että hän oli rakastunut Violetiin. Tuo sai Asukan hätkähtämään ja kääntämään katseensa jotenkin jännittyneenä ja ihmettelevänä Violetin puoleen, jonka kasvot olivatkin yllättävän lähellä. Mitä? Hänen pitäisi esittää? Miksi? ...Clyde oli lähellä? Asuka vilkaisi ympärilleen ja huomattuaan tutun fanilauman ja heidän keskellä tumman pitkän hahmon, oli tytön pakko kääntää katseensa takaisin Violetiin, mutta johonkin pojan solisluun kohdalle. Esittää...? Mutta..
"..en minä osaa.. " Tyttö mutisi, tietämättä mihin suuntaan hänen pitäisi lähteä. Juoksisiko hän? ...vielä ennen kuin Clyde saisi väärään kuvan? Mutta eikö toinen ollut sanonut että jos Clyden tekisi mustasukkaiseksi niin.. niin..

(( Niin se paita :.D www.jpopmusic.co.uk/cpm/displayimage.php?album=3&pos=34 ettei tule vääriä käsityksiä paidasta. ))

[Violet]

Clyde, joka oli ollut fanikerhonsa huomion keskipisteenä koko illan, veti nyt näiden katseet Asukaan ja Violetiin, astellessaan altaan reunaa kohti tuota pariskuntaa. Vaikka Clyde oli Violeti muutaman sentin pidempi, sitä ei juurikaan huomannut, vaikka clyde pysähtyi aivan heidän lähelleen.
"Violet..." Clyde murahti, katsomatta Asukaan. Tyttö oli oikein kaivellut hänen menneisyyttään loukatakseen häntä kunnolla. Miksi juuri Violet?
Violet puolestaan katseli Clydea arvostelvin silmin. Toinen ei ollut muuttunut juurikaan, kasvanut ehkä hiukan, mutta muuten clyde oli sama vanha Clyde, jonka hän oli tuntenut.
"Clyde", Violet sanoi, virnistäen, toinen käsi Asukan lanteilla ja toinen viulukotelosta kiinni pitäen. Pieni tuulenviri heilautti niin Clyden kuin Violetinkin hiuksia, kun nuorukaiset seisoivat siinä, silmät toisiinsa kohdistettuina, koettaen kukin murtaa lumouksen ensin. Kumpikaan ei voittanut, sillä Violet kohotti viulukoteloaan ja mäjäytti sillä Clydea kasvoihin. Pidemmän pojan pää kääntyi ja nenästä tirskähti verta, mutta muuten tuo pysyi liikkumattomana. Clyde oli osannut odottaa tätä. Ilmeisesti Asuka oli kertonut jonkun naurettavan nyyhkytarinan Violetille ja nyt tuo tapansa mukaan esitti herrasmiestä ja prinssi rohkeaa ja mitä ikinä. Clyde hieraisi verta vuotavaa nenäänsä ja kohdisti katseensa uudelleen Violetiin, ylpeä, koppava ja kylmä ilme kasvoillaan. Toisaalta tuo ilme oli ollut noilla kasvoilla jo muutaman päivän, siitä asti kun Asuka... Clyde siirsi ruskeiden silmiensä lävistävän katseen tyttöön. Siitä asti kun Asuka oli vienyt hymyn niiltä.
"Sinä..." Violet miltei murisi, puristaen viulukotelon kahvaa rystyset valkoisina.
"Mitä sinä haluat, Violet? Asuka? Mitä te täältä haette?" Clyde kysyi kylmällä äänellä, pyyhkäisten verta jälleen nenästään. Se oli pientä verrattuna siihen, kuinka hänen loukattu ja särjetty sydämensä vuoti.
"Me tulimme laittamaan asiat jälleen kuntoon. Ainakin minä tulin", Violet sanoi, antaen kätensä liukua Asukan pepun kautta irti tytöstä, samalla kun tuo työni kätensä takkinsa povitaskuun. Tytöt, jotka olivat unohtuneet seuraamaan tilannetta ja olivat katsoneet liikaa Hollywood elokuvia, luulivat, että Violet aikoi vetää esiin aseen ja rupesivat kirkumaan, tyrkkien muita pois tieltään, koettaen paeta tilannetta. Violetin pitkät sormet kuitenkin taikoivat esiin vain jousen.
"Minusta meidän olisi aika päättää, kelle Asuka oikeasti kuuluu. Tiedän kyllä, että hän haluaisi sinut enemmän, muttei minulla ole koskaan ollut vaikeuksia alistaa tyttöjä", Violet sanoi, nyt kylmä, pirullinen kiilto harmaissa, peililasimaisissa silmissään. Vaikkei clyden kasvoilta sitä nähnytkään, Violet tiesi, että Clyde vapisi kauhusta sisällä. Jos Asuka todella joutuisi Violetin kynsiin, tyttö olisi taatusti tuhoon tuomittu ennen aamua. Ja sitä paitsi Clyde rakasti Asukaa. Mutta Asukalla oli toinen, Violet, näköjään.

[tnitti]

Asukan kuullessan Clyden äänen, kääntyi katse kokonaan pois Violetista, sen valuessa johonkin sinne uima-altaiden lattialle, joka ei onneksi sillä kohdalla, missä he olivat, ollut märkä, muuten Asuka olisi kuitenkin mennyt ja kaatunut kesken kohtausta. Pienesti hampaitaansa purren asuka yritti pitää kasvonsa ilmeettöminä, antamatta kenenkään nähdä sitä pelkoa ja surua, mikä Asukan sisällä alkoi voimistua yhä enemmän ja enemmän, mitä enemmän Clyde oli siinä lähellä, mitä enemmän hän vain kuuli tuom tumman, pitkän, komean miehen suusta. Mutta yllättävän nopeasti mustanruskeat silmät kohotettiin sinne clyden suuntaan mätkähdyksen kuuluessa, juuri sellaisen äänen kuin joku olisi lyönyt jotakuta, jollakin. Ja kauhukseen Asuka näkikin miten hänen edessään Clydeä lämäytettiin kotelolla vasten niitä kasvoja, veren valuessa pian Clyden nenästä. Tietenkin tuo sai Asukan älähtämään ja liikahtamaan kauemmaksi Violetin kosketuksesta, mutta lähemmäksi Clydeä.
"Oletko kunnossa..? " Asuka lausahti, koskettaen sormillaansa Clyden käsivartta, mutta kuitenkin nopeasti vetäessä kätensä pois huomatessaan clyden katseen häntä kohden, mikä saikin Asukan ilmeen valahtamaan huolestuneesta huolestuneensurulliseksi. Hitto, miksi Violetin piti tehdä noin?! Välittämättä lainkaan siitä, mitä oli meneillä ja totaalisesti ignooraten Violetin sanat siitä miten pitäisi päättää kenelle Asuka kuului, kääntyi Asuka nyt jokseenkin vihaisen näköisenä Violetin suuntaan.
"Ei sinun olisi tarvinnut satuttaa häntä..!" tyttö korotti aavistuksen verran ääntäänsä, mutta rauhoitti pian, kääntäen sitten katseensa clydeen. Ei hän oikeasti tahtonut tapella, hän halusi vain jutella Clyden kanssa. Taisi olla pelkästään virhe että hän oli tullut tänne jonkun toisen kanssa, nyt kuitenkin Clyde luuli että hän... että hän tosissaan...olisi niin kamala ihminen että olisi ottanut toisen Clyden sijaan.

[Violet]

Clyde päästi pitkän, ivallisen naurun.
"Asuka, sinun on turha teeskennellä. Et hämää minua. Haaste on heitetty ja minä aion voittaa tuon keikarin", Clyde sanoi, kääntyen sitten Isabelin puoleen.
"Saisinko kitarakoteloni", Clyde pyysi, jollain tapaa ilkeä hymy huulillaan. Häntä kuitenkin huolestutti, sillä viimeksi kun he olivat otelleet, hän oli hävinnyt. Violet ei ollut leikin asia, mitä soittamiseen tuli, sillä toisin kuin Clyde, Violet oli oikeasti lahjakas siinä mitä teki, ja harjoitteli vielä varsin ahkerasti siihen lisäksi.
Violet katseli pää kallellaan Clyden asennetta ja käyttäytymistä muita kohtaan. Hän jätti Asukan huomiotta, Asuka kun ei merkinnyt hänelle mitään. Violet halusi päihittää Clyden, pistää tuon ruotuun, pakottaa tuon kuuntelemaan. Clyde oli itsepäinen näissä asioissa, joten nöyryytys olisi pakollista, jotta Clyde suostuisi avaamaan korvansa ja ajattelemaan järjellään. Niinpä Violet naksautti viulukotelonsa auki, ottaen esiin kauniin, punaiseksi ja kiiltäväksi lakatun viulun, sekä leukatuen, jonka hän asetti paikalleen. Clyde sai kitaransa ja otti sen kotelostaan esiin, virittäen sen miten parhaiten taisi. Koska se kamala jytämusiikki jatkui edelleen, jotkut humalaisimmista nuorista eivät olleet edes huomanneet välikohtausta, Violet otti kaksi askelta taaksepäin ja kääntyi sitten, kävellen jonkin matkaa yöhön.
"Sinä voit tulla mukaan, toivottamaan onnea uudelle poikaystävällesi", Clyde tuumi Asukalle, latsomatta kuitenkaan tyttöön. Sitten tuo pitkä nuorukainen asteli Violetin perään yöhön, jota altaan valot kuitenkin valaisivat. Hänen saapuessaan jälleen näköetäisyydelle Violetista, toinen seisoi jo tukevassa haara-asennossa, viulu olallaan, valmiina kisaamaan. Clyde ei voinut sille mitään, pieni hymy kohosi hänen huulilleen. Siitä oli kauan kun hän oli nähnyt Violetin viimeksi.
"Vince, tällä kertaa minä pesen sinut", Clyde sanoi, heittäen kitaran nauhan olkansa yli ja luoden siitä muutaman soinnun. Jos heillä yleisöä olikin, kumpikaan nuorukaisista ei piitannut siitä, sillä heidän maailmaansa kuuluivat nyt vain heidän soittimensa, heidän kilpakumppaninsa ja Asuka. Asuka ehkä enemmänkin Clyden maailmassa kuin Violetin.
"Sanohan Clyde... Mikä taivaan alla sai sinut loukkaamaan jotakuta rakastamaasi henkilöä noin paljon?" Violet kysyi, koskettaen jousella viulun kieliä, luoden myös sointuja. Lämmittelyä. Kuin painijat tekemässä punnerruksia ennen ottelua, tai juoksijat hölkkäämässä paikoillaan ennen pikamatkaa. Kisa tuskin kestäisi kauan.

[tnitti]

"En minä teeskentele, miksi sinä..!" Asuka korotti jälleen kerran ääntäänsä, mutta käänsi katseensa Clydestä pois tämän pyytäessä Isabelilta kitarakoteloaansa, minkä tuo mallivartaloinen tyttö näyttikin tuovan iloisin mielin komistukselle. Ehkäpä... ehkäpä Clyde oli sitten päättänyt vihdoinkin olla Isabelin kanssa? Ehkäpä hänellä ei enää ollut mitään mahdollisuuksia Clydeä kohtaan, ehkä kaikki oli menetetty? Hiljalleen se pieni lasinen sydän, mikä Clydeä kohtaan oli muodostunut, alkoi halkeilemaan syvemmin, lasinsirpaleiden irtoillessa muutamasta kohdasta. Ehkäpä tosiaankin pitäisi vain antaa asioiden olla, hän tuntui vain tuottavan enemmän tuskaa ihmiselle, josta hän välitti tällä hetkellä kaikista eniten. Joten ei tyttö tehnyt mitään muuta kuin seisonut paikoillaan, samalla kun hän kohotti oikean kätensä, antaen katseensa laskeutua limenvihreään helminauhaan. Se ei tuottanut lainkaan hänelle onnea nyt.. miksi se oli lopettanut toimintansa? Oliko hän tosiaankin tehnyt jotakin niin kamalaa, että häntä rankaistaisiin näin pahasti? Vielä enemmän rikkinäistä sisintä satutti se, miten Clyde tuntui olevan täysin sitä mieltä, että Violet olisi nyt Asukan uusi poikaystävä. Aikoisiko toinen siis hävitä tahallaan? Eikö Clyde tosiaankaan enää...välittänyt hänestä? Asuka puri jälleen kerran hampaitaansa yhteen. Häntä olisi tehnyt mieli huutaa niin kovaa kuin vain jaksoi, mutta tälläisessä ympäristössä se ei olisi niinkään järkevää. Asuka kuitenkin lähti seuraamaan kaksikon mentyä noita, haluten nähdä mitä tapahtui. Ei hän voinut jäädä odottamaankaan miten kävisi... Hitto. Joka ikinen askel kuitenkin sattui, vaikka ei suinkaan fyysisesti, vaan henkisesti. Hänellä oli ikävä Clydeä, mutta Clyde tuntui niin kaukaiselta, vaikka olikin siinä lähellä. Tuntui kuin Clyde olisi ollut toisella maapallolla tällä hetkellä. Kaksikon siinä sitten lämmitellessä soittimiaansa, pysähtyi Asuka muutamien metrien päähän kaksikosta, käsiensä ollessa kiedottuna vatsan ympärille. Yllättäen kuitenkin Asuka saikin jostakin jotakin voimaa, eikä tyttö niinkään tajunnut sitä itsekään, mistä se tuli. Piankos ilmoille sitten kantautuikin huudahdus.
"Lopettakaa, kummatkin! En ole mikään palkinto jonka voit antaa edespäin Clyde! " jos tuossa korotetussa äänessä oli jotakin, minkä saattoi olla huomattavissa, se oli pelko ja epätoivo. "Haluan vain puhua sinun kanssa, etkö ymmärrä?" Asuka sitten käänsi katseensa clyden puoleen, vähät välittämättä fanilaumasta joka parveili Clyden lähettyvillä tai muusta sakista, joka vain oli kiinnostunut tästä pitkähiuksisten miesten taistelusta.

[Violet]

Clyde oli jo luomassa ensimmäisiä säveliä, jotka määräsivät maan, jolla he taistelivat, kun Asukan huudahdus pysäytti hänen sormensa. Pitkä poika suoristautui, laskien sormensa rennosti soittimensa kielien päälle.
"Asuka... Miten ikinä tässä pienessä pelissä käykin, en aio antaa sinua Violetille. Minulle on täysin sama kenen kanssa sinä seurustelet niin kauan kun se ei ole Violet. Sinä olet säälimätön pieni peto, Asuka, mutta se ei tarkoita, ettenkö yhä välittäisi sinusta. Vaikka raatelisit minut tuhansiksi palasiksi, minä tekisin silti parhaani pelastaakseni sinut tuon kynsistä", Clyde sanoi, viitaten päällään Violetin suuntaan. Violet hymyili mielessään. Asuka ja Clyde pitäisivät häntä tämän jälkeen täydellisenä kusipäänä, mutta mitäpä tuosta, kunhan Clyde tajuaisi todelliset tunteensa ja oman typeryytensä. Violet yskäisi.
"Anteeksi vain, herra Täydellinen Tyhmä, voisimmeko me laittaa tämän käyntiin niin, että voisin vihdoinkin lyödä sinut?" Violet kysäisi perinjuurin kyllästyneellä äänellä. Clyde kääntyi entisen ystävänsä puoleen ja nyökkäsi, ivaava hymy huulillaan.
"Unissasi sinä minut hakkaat", Clyde sanoi, venytellen sormiaan.
"Eikö musiikki ole kuin unta, Clyde-rakas? Eikö musiikki ole se syvin olemus, joka meitä kahta yhdistää, kultaseni?" Violet kysyi, ärsyttäen toista tahallaan. Pelin säännöt olivat heille hyvin selvät. Ensimmäinen, jonka soitin vaikenisi, olisi hävinnyt. clyden pitkät sormet laskeutuivat kitaran kielille ja näppäilivät muutaman soinnun. Violet oli arvannutkin, että clyde aloittaisi Espanjasta, olihan se kuitenkin kitaramusiikin luvattu maa. Mitä tuo idiootti ei puolestaan tuntunut tajuavan, oli se seikka, että viulullakin oli juuret syvällä Espanjassa. Niinpä Clyden tervehdykseen vastattiin pian, ivaavin soinnuin. Tuskin kukaan muu sitä näki, mutta Violetin ja Clyden mielissä he olivat jo siirtyneet tästä paikasta Espanjaan, joka rakentui kokonaan nuoteista. He olivat kuin kaksi talonpoikaa, jotka riitelivät siitä, kumman kärry sai mennä ensin. Sitten Violetin soitossa tapahtui muutos ja hän vaihtoi maisemaa, siirtyen Ranskaan, jossa viulu oli tunnetumpi kuin kitara, ainakin niissä klassisissa kappaleissa, joita he soittivat. Clyde vastasi hänen säveltulvaansa pitkällä rimpsulla, joka tarkkoihin korviin kuulosti tismalleen pitkältä liudalta ranskankielisiä kirosanoja. Violet kumarsi päätään hiukan ja loikkasi Irlantiin. Siinäpä vasta maa, josta Violet todella nautti, antaen viulunsa soida kuin merirosvolaivan kannella ikään, Clyden vastatessa miten kuten taisi. Clyde ei kuitenkaan tiennyt kovinkaan montaa irlantilaista sävelmää, joten hän vaihtoi nopeasti maata, Vanhaan Länteen, latotanssien syntysijoille. Violet kuitenkin haastoi ja siirsi musiikin kiivaan, keskiläntisen sävelmän kautta siihen samaan, joka soi Clyden soittorasiassa. Venäjälle, kylmään talveen, tuiskuun ja nälkään kuolevan lapsen äidin viimeiseen lauluun. Clyden soitto hidastui, kunnes pysähtyi kokonaan, ruskeiden silmien painuessa vasten maata. Violet jatkoi sävelmää, harmaiden silmien tutkiessa Clydea pirullisen virneen yläpuolella.
Niinkö se olikin, Clyde ei ollut vieläkään päässyt siitä yli. Violet soitti tuon kappaleen loppuun ja kallisti sitten päätään.
"Ai ai, Clyde... Koska sinä hävisit, minä saan määrätä mitä sinun pitää seuraavaksi tehdä!" Violet sanoi nauraen, osoittaen häviäjää jousellaan. Sivustakatsojat eivät tienneet, että he olivat kehittäneet tämän pelin jo tutustuessaan, joskus nelisen vuotta sitten, ja että he olivat yleensä olleet aivan tajuttoman humalassa pelatessaan sitä ja että peli päättyi aina Violetin voittoon, ja että voittaja sai määrätä jonkin yhden asian, joka häviäjän oli tehtävä. Clyde tiesi tämän kuitenkin, muttei halunnut kohdata Violetin ilmettä. Nyt seuraisi varmasti jotakin Violetmaista, itsensäpaljastamista tai vaatteet päällä uimista tai jonkun kamalan tytön suutelemista.
"Minä määrään..." Violet aloitti, naputellen jousella leukaansa muka mietteliäänä.
"Aha! Minä määrään sinut sopimaan riitasi Asukan kanssa!" Violet sanoi, virnuillen leveästi. Tästäkös hän nautti. Clyden naama venähti, kun hän ei ollutkaan määrännyt toista juomaan pulloa raakaa kossua. Sitten clyde suoristautui, sujautti kitaranauhan kaulansa ympäriltä, asetti käden lanteilleen ja nauroi. Violet hymyili leveästi.
"Sekö sinun typerääkin typerämpi päämäräsi kokoajan olikin, senkin raggari?" Clyde kysyi, pyyhkäistessään naurun kyyneleitä silmäkulmistaan. Sitten ruskeat silmät kulkeutuivat Asukaan. Vai niin. Häviäjän oli tehtävä, mitä oli käsketty.

[tnitti]

Asuka ei sanonut mitään Clyden sanoille, ei, vaan tyttö antoi asian olla, kääntäen katseensa muualle. Jos Clyde tosissaankin välitti hänestä, niin miksi toinen ei vain voinut puhua hänen kanssaan asiaa loppuun? Clyde vain kuitenkin tuntui kääntävän hänelle selkänsä tai kyntensä aina kun hän vain yritti saada Clyden tajuamaan ettei tilanne ollut sellainen, niin kuin Clyde luuli asian olevan. Mutta, mitään ei kuitenkaan ollut tehtävissä, nimittäin yllättäen kaksikko sitten alkoikin jo soittamaan, eikä Asukalla ollut mitään sanottavaa. Kuunnellessan kaksikon soittoa, päätyi Asuka kuitenkin pian liikahtamaan. Vaikka olisi voinut luulla, että tyttö olisi tahtonut mokoman tappelun pysäyttää, ei Asuka kuitenkaan niin tehnyt, vaan ne korkeakorkoiset kengät lähtivät kuljettamaan tyttö hiljalleen pois tuon tapahtuman keskeltä. Hän ei itseasiassa tahtonut kuulla miten tuossa kävisi, hän ei tahtonut kuulla voittaisiko Clyde vai ei, koska mitä se muuttaisi? Clyde ei kuitenkaan muuttaisi asennettaan häntä kohtaan vaikka voittaisikin, joten.. Asia tuntui olevan aivan sama, miten kävisi. Ei Asuka kuitenkaan lähtenyt kokonaan pois tuolta, vaan pikemminkin käveli takaisin sinne uima-altaille (niin kai ne oli soittamassa aika lailla kauempana niistä, ainakin näin ymmärsin? ) missä jotkut pariskunnat olivatkin jo villisti suutelemassa toisiaan, taas toisien uidessa ja kikatellessa. Näitä ihmisiä ei nähtävästi liioin musikaalinen tappelu kiinnostanut. Asuka kuitenkin vei askeleensa yhdille niistä valkoisista tuoleista, joka oli syrjemmässä muutaman muun tuolin kanssa, kaukana muista henkilöistä. Jotenkin hän vain tahtoi olla nyt yksin, jopa niinkin yksin, että Asuka istahti niin, että hänen selkänsä oli päin sitä aluetta, missä meneillä oli soitto.
Kun soittotuokio oli sitten ohitse, tuntui fanilauma siltikin olevan tyytyväisiä. Koko tappeluhan oli kiinni siitä, että se joka voittaisi saisi sen typerän tytön? Niin, tietenkin, paitsi että yllättäen tuntuikin koko asia kääntymän päälaelle. monelta fanitytöltä loksahti suupielet auki, kun he kuuliva että Clyden pitäisikin nyt sopia typerän tytön kanssa. Yllättävän nopeasti yksi fanitytöistä aukaisi suunsa.
"Hetkinen, eikö se ollut sopimus että voittaja saa sen iljetyksen. " ohoh, fanityttö ei tainnut huomata lausuvansa sanaa 'iljetys' mutta kyllä muutkin kuin fanitytöt näyttivät nyökäyttävän päätäänsä myönteisenä sille, että voittajanhan piti tyttö saada, eikä mitään tälläistä.

[Violet]

Clyde oli jo menossa etsimään Asukaa, tyttöä jota rakasti ja joka oli pettänyt hänen luottamuksensa, kun joku näistä tytöistä avasi suunsa ja sanoi jotain, joka oli kilteimmilläänkin tulkittava loukkaukseksi. Kun koko ryhmä sitte ynisi myöntymyksen merkiksi, Clyde painoi päänsä hetkeksi niin, että mustat hiukset valuivat hänen kasvoilleen, mutta suoristautui sitten taas ja suuntasi ruskeiden silmiensä katseen fanijoukkoonsa, pieni hymy huulillaan.
"Minä en ymmärrä mitä te näette minussa. Minä en ole saalistamisen arvoinen. Asuka ei ole tehnyt teille mitään pahaa. Jos te välttämättä haluatte vihata jotakuta, vihatkaa minua, sillä minä olen meistä se kaikkein rikollisin", Clyde sanoi, astellen sitten sinne suuntaan, jonne uskoi Asukan menneen, jättäen violetin viuluineen seisomaan keskelle fanilaumaa. Tuskinpa nuo tytöt kauheasti Violetia kiduttaisivat, eihän Violet ollut oikeastaan tehnyt mitään muuta kuin soittanut heidän idolinsa suohon. Ehkäpä tuo Hamelnin pillipiipari soittaisi itsensä tästäkin sopasta kuten niin monesti aikaisemminkin.
Violet puolestaan seisoi paikoillaan, rauhallisena ja hymyillen.
"Teiltä kai meni ohitse jokin juttu. Katsokaapas, juoppopeleissä on aina joku juju. Clydenne on nyt tehtävä niinkuin minä sanon, ei sillä, eihän se ole hänelle mikään uusi asia, minä tapasin olla meistä se dominoivampi osapuoli", Violet sanoi, hekotellen.

[tnitti]

Fanilauma kun alkoi ennestään kuhisemaan keskenään Clyden mainitessa siitä ettäkö heidän mukamas pitäisi vihata tuota tummaa pitkähiuksista miestä. Tokihan jokin kiljaisi ihmismassan keskeltä että he aina rakastaisivat Clydeä, oli asia sitten mikä tahansa. Niin vannoutunut fanilauma oli idolilleensa ja varmasti tulisi vielä pitkään olemaankin. Jokin kuitenkin sai fanilauman kääntämään huomionsa Clydestä Violetiin, kun poika puhuikin siitä ettei asia ollut uusi. Mitä ihmettä, tuo poika oli Clyde-saman tuttu? Siinä samassakos fanilauma kerääntyikin tämän lävistetyn pojan ympärille, kysellen ties mitä. Mistä poika tuli, kuka poika oli, olivatko he olleet läheisiäkin Clyde-saman kanssa. Kysymyset kävivät niin Clyden lempiväristä lempi asentoon asti.
Oli kuitenkin joku, joka kuitenkin huudahti Clyden nimen toisen ollessa jo pienesti kauempana. Niin, Isabel, se täydellisen kehon omaava tyttö bikineissä seisoi matkan päässä Clydestä, käsiensä ollessa lanteillaan.
"Aiotko todella mennä takaisin hänen luokseensa, kaiken sen jälkeen mitä hän teki sinulle? " Isabel kysyi, pää kallellaan, niiden sinisten silmien ollessa Clydessä. Niin, miten Clyde-sama voisi kieltäytyä ihmiseltä kuin hän kaiken tämän jälkeen? Hän oli ollut valmiina lohduttamaan Clydeä, mutta ei...
Tapahtui miten tapahtui, Asuka ei kuitenkaan ollut liikkunut mihinkään sieltä penkeiltä, jossa tyttö istui. Ajatukset pyörivät yhä siellä jossakin kaukaisilla merillä, samalla kun Asuka kohotti vasenta kättäänsä ja pyyhkäisi vaaleita hiuksiaansa korvanlehden taakseensa, jossa kimmelsikin jotakin punaista. Niin, mansikkakorvakorut. Asuka oli tarkoituksella yrittänyt peitellä niitä, viimekerrallahan siitä oli tullut hässäkkä kun hän oli niitä pitänyt, mutta nyt hän todellakin oli tahtonut laittaa ne korviinsa, olivathan ne Clyden antamat ja erittäin rakkaat Asukalle.

[Violet]

Violet miltei tyrmääntyi fanilauman kysymysten edessä, mutta viittoili noille sitten rauhoittavasti, hieraisten niskaansa leveästi virnistäen.
"Yksi kerrallaan neidit", Violet toppuutteli, poimien sitten kysymyksiä ja antaen niihin vastauksia, toisinaan valehdellen kun ei tiennyt todellista vastausta, toisinaan liioitellen ja toisinaan vähätellen, mikä milloinkin tuntui sopivalta. Totuutta hän ei noille tytöille kuitenkaan kertonut, miksi olisikaan, Clyde kun oli hänen mielestään eräs maailman tylsimmistä henkilöistä.
Clyde sen sijaan kääntyi katsomaan Isabelia, vaisu hymy huulillaan.
"Isabel..." Clyde hieraisi niskaansa ja katsahti taivaalle, miettien oikeita sanoja.
"Asuka ei tehnyt minulle oikeastaan mitään. Minä näin hänen halailevan jonkun pojan kanssa... Ei, minä näin, kun joku poika halasi Asukaa. Voiko Asukaa syyttää siitä? Minunkin teki mieli halata häntä kun me ensikertaa kohtasimme. Asuka on niitä tyttöjä, joita halataan joka kerta kun heidät nähdään. En tiedä kuulitko sinä sitä, mutta Violet selitti asian minulle vain hetki sitten. Kadun, että olin niin typerä, mutta olin mustasukkaisuuteni sokaisema. Tajuatko, Isabel? Mustasukkaisia ollaan niistä ihmisistä, jotka ovat todella tärkeitä. Jos sinä yhtään piittaat minusta, annat minun ja Asukan hoitaa asiamme kuntoon rauhassa, ilman välikohtauksia. Mene kiusaamaan Violetia. hän on melkein yhtä pitkä kuin minä ja varmasti tuhat kertaa minua fiksumpi. Anna minun olla, edes hetken", Clyde sitten sanoi, puhuen hiljaisella, väsyneellä äänellä, joka oli inhimillisempi kuin hänen normaali, etäinen sävynsä, muttei siltikään paljastanut liikoja.
Clyde käänsi jalkansa jälleen asukan suuntaan ja asteli tytön luo, erottaen tuon selän jo kaukaa, jättäen kuhertelevat, kiihkeästi suutelevat ja altaassa polskivat parit tyystin huomiotta. hän liukui Asukan viereiseen tuoliin, katsomatta tyttöön ja sanomatta alkuun sanaakaan. Hän ei tiennyt mistä aloittaisi, pahoittelisiko ensin ja haukkuisi itsensä lyttyyn vasta sitten vaiko toisin päin.

[tnitti]

Isabel hymähti Clyden sanoille. Tokihan täydellinen missikuningatar olisi mielellään tehnyt kohtauksia, mutta se ei ollut Isabelin tapaista. Tuo fanilauman kuningatar antoi mielellään muun poppoon fanilaumasta aiheuttaa kohtauksia, hänen itsensä pysytellessä taka-alla, ettei vain Clyde saisi hänestä väärää käsitystä. Tietenkin Isabelin piti antaa kaikki syy Clydelle pitää hänestä, joten niinpä Isabel hymähdettyään nyökäytti päätäänsä ja antoi Clyden mennä, tällä kertaa.. Ensikerta olisikin sitten eriasia.
Asukan mustanruskeat silmät kääntyivät hitaasti siihen hänen lähettyvilleen istuvaan henkilöön, mikä Asukan hämmästykseksi olikin... Clyde? Tyttö räpäytti muutamaan otteeseen silmiäänsä, kunnes laski katseensa käsiinsä, jotka olivat sen vaaleanruskean hameen päällä, hänen sylissään. Vasenta kättään siirtäen Asuka kosketti hellästi limenvihreää helminauhaa, joka tuntui olevan ainut väri korvakorujen lisäksi joka Asukalla oli päällä tänään. Niin, tyttöhän yleisemmin pukeutui johonkin värikkääseen, mutta tänään väritys oli jotenkin, väritöntä. Johtuiko se siitä että Asukan mielikin oli väritön, johtuen siitä ajatuksesta että Clyde vihasi häntä eikä tahtonut olla enää missään väleissä? Asuka painoi päätäänsä hivenen alemmaksi, antaen etuhiuksiensa peittää puolet silmistään.
"Clyde.. " Asuka sitten hiljaa lausahti, ääni värähtäen. Hänestä tuntui pahalta, hänen sydämeensä koski se, että Clyde oli siinä vieressä eikä sanonut mitään. Olikohan Clyde voittanut ja vain joutunut tulemaan hänen luokseensa väkipakolla? Pelkkä ajatus sai Asukan värähtämään siitä kivusta mikä hänen sisällään oli vellonut jo ties kuinka kauan aikaa.
"..en. halua menettää sinua. " Asuka kuiskasi hiljaa, antaen sormiensa sivellä pienesti limenvihreää helminauhaa. " Olit ensimmäinen joka.. on ollut minulle kiltti sen jälkeen kun vanhempani... kuolivat, viikko ennen kuin tulin tänne. " Asuka henkäisi katkonaisesti, kääntämättä katsettaan mihinkään helminauhastaan. Tämä taisi olla ensimmäinen kerta siitä, kun tyttö puhui vanhempiensa kuolemasta.. ja siitäkin oli ollut, mitä, kaksi ja puoli kuukautta?
" Pidän ja välitän sinusta oikeasti... Ja se sattuu että... ettet tahdo.. " Asukan ääni värähti nyt uudemman kerran, voimakkaammin ja piankos tyttö sulkikin silmänsä ja suunsa, kykenemättä sanomaan enenpää. Häneen sattui, sattui niin jumalattomasti ettei hän kyennyt enää sanomaan enepää. Mutta jotakin kuitenkin tapahtui, nimittäin yksi pieni kirkas kyynel valui oikeasta silmästä miltei huomaamattovasti pitkin siroa poskea, tipahtaen sitten sen limenvihreän helminauhan päälle. Asuka ei kyennyt ehkä itkemään niin kuin muut ihmiset, vuodattamaan monia kyyneliä, mutta yksi kyynel oli kuitenkin.. kyynel? Ehkä se oli askel siihen että tyttö kykenisi kertomaan joskus vielä enemmänkin itsestään, mutta.. olisiko siitä hyötyä? Clyde kuitenkin lähtisi pois...
Eikä Asuka tahtonut sitä. Hän ei tahtonut enää nähdä sitä loitonevaa selkää uudelleen ja uudelleen. Joten pianko tyttö sitten vilkaisematta kertaakaan Clyden suuntaan kohosi siitä penkiltä seisomaan siihen sadankuudenkymmenenkahdeksan sentin korkeuteen (kiitos kenkien tyttö oli edes vähän pidempi) ja olikin lähtemässä pois tuosta tilanteesta, pois Clyden luota, pois sieltä veden lähettyviltä, jota Asuka oli alkanut kammoamaan sen jälkeen kun kuuli vanhempiensa hukkuneen. Pois pimeästä, jota kammosi vielä kahdenkin vuoden jälkeen yhtä paljon, kuin sinä yhtenä yönä balettitunnin jälkeen. Ja jos Asuka päästettäisiin lähtemään paikoiltaan, varmasti tytön askeleet muuttuivat askel askeleelta nopeammaksi, kunnes se muuttuisi juoksuksi, eikä tyttö siinä tilassa varmasti pysähtyisi enää.

(( lisäsin ^^; ))

[Violet]

Clyde sulki silmänsä, Asukan alkaessa puhua. Hän tiesi että se, mitä Asuka sanoi, oli totta ja että hänen pitäisi pyytää anteeksi, mutta hänen naurettava ylpeytensä esti häntä sanomasta sanaakaan. Hän ei ensin huomannut, että Asuka nousi, mutta kuullessaan askeleet, Clyde toimi nopeammin kuin olisi osannut itseltään odottaakaan. Hän nousi tuolistaan ja asteli nopein, pitkin harppauksin Asukan luo, napaten tuosta hellästi kiinni ja puristaen koroilla seisovan tytön rintaansa vasten.
Clyde ei tiennyt vieläkään, mitä sanoisi, mutta piti Asukasta kiinni miltei kuin hukkuva oljenkorresta. Asuka oli tuonut hänen elämäänsä valoa, ja Clyde oli tullut siitä riippuvaiseksi, rakastunut tuohon pieneen tuikkuun kuin koi, lentänyt liian lähelle sen liekkiä ja polttanut siipensä. Nyt ne olivat kuitenkin kasvaneet takaisin, mutta hän ei ollut yhtään vähemmän riippuvainen Asukasta. Clyde vavahti, tuntien kyynelten nousevan jostain syvältä sisimmästään. Onneksi oli pimeää ja onneksi niiden, jotka altaalla yhä olivat, kädet olivat täynnä jotain toista altaalla olijaa, eivätkä he siksi huomanneet Clydea ja Asukaa. Tai jos huomasivatkin, eivät pitäneet paria mitenkään erityisen huomiotakiinnittävänä, eiväthän nuo periaatteessa eronneet muista pareista juurikaan.
"Sinä juokset karkuun, kun vihdoin haluan tehdä kanssasi yhteistyötä ja selvittää asian", Clyde kuiskasi, sillä ääneen puhuminen olisi taatusti aiheuttanut itkutulvan.
"Sinä käännät minulle selkäsi, kun vihdoin haluan sanoa sinulle ne sanat, jotka ovat hakanneet tietään ulos minusta jo viikon. Olen kertonutkin sen sinulle, naisen logiikka on jotain, mitä minä en ymmärrä ja sinä saatat minut hämilleni nytkin, kuten jokaisena hetkenä. Asuka..." Clyde siveli tytön hiuksia, vapisevin käsin. Ei siksi että hän olisi ollut kiihottunut tai hermostunut, vaan siksi että hän pelkäsi.
"Olen aivan hirvittävän pahoillani siitä, kuinka olen käyttäytynyt sinua kohtaan, Asuka. Jos on jotain, mitä en tässä maailmassa halua menettää, se olet sinä. Asuka..." Clyde veti tytön vielä hiukan lähemmäs.
"Asuka, Asuka... Ennen sinua, minulla ei ollut mitään. Minä elin kuin kuori, jonka erakkorapu on hylännyt. Minä en piitannut yhtään, kuinka virrat minua heittelivät. Otin vastaan kaikki iskut älähtämättä, jotka minuun kohdistettiin. Mutta sinä annoit minulle syyn tapella, Asuka. Sinä annoit minulle syyn hymyillä ja nauraa, ja siksi sinä olet arvokas", Clyde mutisi, päästäen irti Asukasta.
"Mutten halua pakottaa sinua mihinkään. Jos minä en ole tarpeeksi hyvä sinulle... Jos sinulla on joku toinen, joku parempi, haluan, että sinä olet hänen kanssaan. Minä pärjään kyllä, olen varma siitä, mutta älä koskaan sano, etten minä halua sinua tai etten rakasta sinua, koska tiedät yhtä hyvin kuin minäkin, että olet varmasti ainoa asia tässä maailmassa, jonka oikeasti, todella haluan. Asuka, rakkauteni sinuun on ainoa asia, josta minä voin pitää kiinni, enää. Jos minä menetän sen, minä hukun. Se on kuin joku astuisi minun tyhjän kuoreni päälle ja minä hajoaisin pienen pieniksi palasiksi, vailla toivoa enää korjautumisesta", Clyde jatkoi, katse maahan painettuna, tuulen vire mustia hiuksia tanssittaen.
"Minä olin rikki, Asuka, kun me ensi kertaa tapasimme, mutta... Sinä paikkasit minut", Clyde sanoi, kohottaen katseensa tyttöön, ruskeiden silmien jälleen tarkastellessa vaalennettuja hiuksia ja aasialaisia piirteitä.
"Minä rakastan sinua, Asuka."

[tnitti]

Asuka oli uskonut pääsevänsä tuosta tilanteesta pois, pääsevänsä pian ohittamaan fanilauman joka yhä kieri Violetin ympärillä, joku yhä Clydestä kysyen, joku yrittäen päästä taas Violetin pöksyihin. Mutta ei Asuka kuitenkaan päässyt montaa askelta eteenpäin, kun hän tunsi sen, miten hänestä otettiin kiinni ja vedettiin takaisinpäin, vasten sitä pitkää vartaloa, joka oli varmasti yhä miltei kolmekymmentäsenttiä pidempi hänestä. Asuka hätkähti, säikähtikin jopa, nimittäin hän ei ollut odottanut Clyden ottavan hänestä kiinni tällä tavalla, enemmänkin mitä hän oli odottanut oli pelkästään vain ivaallinen nauru ja Clyden puhuvan taas siitä, ettäkö hän olisi valehdellut, niinkuin aikaisemmin.Mutta ei hän valehdellut, kertaakaan, vaan siltä hänestä oli tuntunut. Asuka ei kuitenkaan kohottanut käsiäänsä kietoakseen ne Clyden ympärille, tai muutenkaan painautunut vasten pidempää miestä, ei, vaan tyttö pysytteli paikoillaan, tekemättä tai sanomatta mitään. Ja sitten yllättäen pienen hetken jälkeen Clyde alkoi puhumaan. Asuka sulki silmänsä, kuunnellen siinä Clyden lämmön lähellä noita pehmeitä sanoja, sitä pehmeää ääntä, jossa kuitenkin oli jotakin... surua? Ei Asuka osannut sitä pukea sanoiksi, mutta varmasti niissä oli jotakin. Mutta mistä olisikaan Asuka voinut tietää, että Clyde oli tullut selvittämään nyt hänen kanssaan välejä? Asuka ei tiennyt enää mistään mitään ja siksi, hän halusi vain lähteä tilanteesta pois, hän ei tahtonut tulla enää satutetuksi, hän ei enää tahtonut nähdä Clyden tunteettomia kasvoja tai tuntea kylmää olemusta. Pelkkä ajatuskin sattui.
Koko sen ajan, kun Clyde puhui, ei Asuka sanonut mitään tai tehnyt mitään. Kaikkien niiden sanojen aikana ne mustanruskeat mantelisilmät pysyttelivät puoliksi avoimina, katseen ollessa tyhjänä eteenpäin, ossakin siinä Clyden paidan kohdalla. Siinä missä Clyde ei ymmärtänyt naisten logiikkaa, ei Asuka ymmärtänyt miesten. Miksi Clyde ei voinut tulla häneltä suoraan kysymään? Miksi Clyde käänsi hänelle selkää kerta toisensa jälkeen,vaikka hän oli yrittänyt monesti tulla puhumaan ja selvittämään asiat? Asuka värähti pienesti tuntiessaan viileän tuulen puhaltavan vasten hänen paljasta selkäänsä, mutta värähdys johtui myös siitä kivusta minkä hän tunsi sisällään. Tuntiessaan miten kädet hänen ympärillään loitonivat, Clyden päästäessä irti ja yhä jatkaessa puhettaan, nielaisi Asuka huomaamattomasti. Hän ei vieläkään kohottanut kasvojaansa Clyden suuntaan, vaikka kuulikin miehen tunnustavan rakkautensa häntä kohtaan, ei, vaan tyttö jäi seisomaan paikoilleensa, katseen ollessa alaviistossa.
"Miksi sitten.. " Asuka aloitti hiljaa, kääntämättä päätäänsä tai liikahtamatta mihinkään. "...miksi sitten et tullut kysymään minulta, Clyde? " Tyttö lausahti, kunnes vihdoin ja viimein kohotti ne meikatut silmänsä Clyden kasvoja kohden. Meikattuna ja laitettuna Asuka varmasti näytti ikäistään vanhemmalta, mutta jotenkin.. epä-Asukamaiselta. Se ettei tytössä ollut väriä poisti sen piirteen millainen Asuka oli, tehden tytöstä aikuisemman näköisen. "Ei sinua parempaa ole, Clyde. En minä halua ketään muuta. " Asuka kuiskasi hiljaa, kääntäen sitten katseensa Clyden vasempaan käteen. Asuka kohotti omaa oikeaa kättänsä, jossa yhä helminauha oli, antaen hoikkien vaaleiden sormenpäidensä hipaista Clyden omia, pitkiä ja tummia sormia, haluten tuntea niiden lämmön ja pehmeyden.

[Clyde]

Clyde katsoi Asukan kasvoja ruskeilla silmillään, tietämättä miten vastata, mitä sanoa tytölle, jota rakasti, mutta jota oli tullut liukanneeksi omalla jääräpäisyydellään. Yleensä hän olisi luovuttanut tällaisissa tilanteissa, normaalisti hän olisi vain kääntynyt ja kävellyt Asukan kanssa eri suuntiin, mutta Asuka ei ollut sellainen ihminen, josta hän halusi päästä eroon mahdollisimman nopeasti. Asuka ei tiennyt, millaiseen kuntoon Clyde oli asuntonsa saattanut, kuinka paljon hän oli itkenyt ja raivonnut saadakseen Asukan menetyksen tuottaman tuskan pois sisältään. Miksikö hän ei ollut halunnut selvittää asiaa Asukan kanssa? Koska hän oli ollut loukkaantunut ja vihainen, sillä tilanne oli näyttänyt varsin selvältä hänen silmissään. Mutta Violet oli saanut hänet tajuamaan jotain, mikä hänen kaikista ihmisistä olisi pitänyt tajuta kauan aikaa sitten. Kaikki ei ole sitä miltä se näyttää.
"Asuka, minä ymmärsin väärin ja olen pahoillani. Tiedän, ettei mikään anteeksipyyntö riitä korvaamaan sinulle idioottimaisuuttani, mutta arvsotaisin sinua todella, mikäli voisit antaa minulle anteeksi. Minä vedin tilanteesta omat johtopäätökseni, ja sinun on ymmärrettävä, että joku niinkin kiivasluonteinen kuin minä, ei halua välttämättä puhua ihmiselle, jonka luulee pettäneen itseään..." Clyde mutisi, siirtäen katseensa varpaisiinsa, jotka olivat tosin mustien nahkasaappaiden peittämät.